Viinapannu myytävänä

Joukkoineen metsää haravoinut nimismies kohtasi suurta sokerisäkkiä kantavan miehen.

– Mitä nimismies etsii? kysyi epäilyttävä mies.

– Täällä pitäisi olla pontikkatehdas, vastasi nimismies.

– Niin pitäisi, niin pitäisi, säesti sokerisäkin kantaja.

Tällaista oli elämä ennen. Nyt on toisin. Poliisipäällikkö ei löydä Suomesta kohta laillistakaan viinapannua. Hallitus on valmis myymään alkoholiyhtiö Altian, ja nyt pelätään, että ostaja on ulkomaalainen, joka sulkee tehtaan Suomessa ja vie Altian Baltiaan.

Virolainen Liviko on kiinnostunut suomalaisesta viinatehtaasta. Kuluttajalle ratkaisu olisi hyvä, sillä tottumuksia ei tarvitsisi muuttaa. Jo nyt Tallinnasta raahataan lavakaupalla suomalaisena pidettyä olutta.

Yksi kevään suurista yhteiskunnallista keskusteluista onkin käyty siitä, saako bussimatkustaja tuoda Suomenlahden yli juotavaa enemmän kuin itse jaksaa kantaa.

Altiasta vasta puhutaan, mutta Destia on jo myyty. Destia on entinen Tie- ja vesirakennushallitus, sittemmin Tie- ja vesirakennuslaitos.

Todennäköistä on, että Destiankin tuotanto siirtyy ulkomaille. Suomessa tien teko on kallista ja vaikeaa. Se kannattaa siirtää minne tahansa, missä ei ole routaa. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto kävi jo alkuviikosta Sudanissa.

Kun liikenteeseen lähdettiin, lennetään Finnairiin. Suomen valtio omistaa siitä toistaiseksi enemmistön, mutta on vain ajan kysymys, milloin sekin myydään. Koneet ovat jo enimmäkseen ulkomailla.

Sitten on vielä valtion omistama, rautateitä rakentava VR-Track. Jos sekin myydään, saattaa olla, että Turusta Helsinkiin ja takaisin nopeasti Salon läpi kulkevan junan radan rakentaa ensi vuosisadalla yksityinen rakennusfirma.

Salon alueella urakka voidaan myös antaa muodikkaasti niin kutsutulle kolmannelle sektorille. Urheiluseura Kiskon Kiskojilla olisi valmiiksi ainakin hyvä nimi.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 1.6.2014

Hyvän sään aikana

Vaalipäivän sää ei ole mitätön asia. Kaiken muun arvailun keskellä pohdiskellaan, miten säätila vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen ja -tulokseen. Moni on äänestänyt ennakkoon siltä varalta, että tänään on kaunis päivä ja parempaa tekemistä.

Aihe oli jo viime vuosisadan alussa tapetilla niissä taloissa, joissa oli tapetit.

Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II istui käsi poskella työpöytänsä ääressä. Vuoden 1905 syksy oli jo pitkällä. Sota Japania vastaan oli päättynyt tappioon. Tsaarin Kuriilit olivat haave vain.

Deadline painoi päälle. Lokakuu oli jo vaihtunut marraskuuksi, ja pitäisi antaa manifesti. Joskus Nikolai II toivoi olevansa joku toinen.

Mitä minä niille suomalaisille kirjoitan, jotta olisivat tyytyväisiä? mietti Nižni-Novgorodin, Tšernigovin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin,  Udorian, Vitebskin, Mstislavin ja koko pohjoisen alueen herra ja suuriruhtinas.

Nikke penkoi pöytälaatikkoa. Missä on sen suomalaisen Mechelinin tekemä paperi, jonka kenraalikuvernööri Obolenski toi Helsingistä?

Asiakirja löytyi, ja sen luettuaan Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias ja Pihkovan herra nyökkäsi itsekseen. Tässä se oli! Aihe! Minä annan niille tehtävän: uudistakoot kansanedustuslaitoksensa.

Tottahan ne haluavat sinne naisiakin ja tottahan ne haluavat, että kaikki saavat äänestää, mutta tuskinpa ne saavat kaadettua tätä meidän suurta eurooppalaista unioniamme, hymähti Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permin, Bulgarian ja muiden maiden ruhtinas.

Nikolai vilkaisi ulos, pimeään. Tähän aikaan olisi hyvä pitää vaalit, häivähti tsaarin mielessä. Hän päätti vielä täydentää manifestiaan.

Jos äänestää haluatte, tehkää se syksyllä tai talvella. Kevät ja kesä ova huonoja aikoja. Silloin kaikki menevät datshalle tai ainakin me, kirjoitti Iberian, Georgian ja Armenian herra ja hallitsija.

Siitä asti vaaliasiantuntijat ovat arvioineet myös säätilan vaikutusta tulokseen.

Näin vastasin Journalistin kysymyksiin puheenjohtajaehdokkaille

Olen ehdolla Suomen Journalistiliiton puheenjohtajaksi. Journalisti-lehti haastatteli kaikki puheenjohtajaehdokkaat. Tiivistetyt vastaukset julkaistiin lehden numerossa 7/2014. Editoimattomat versiot ovat tässä:

Miten kehittäisit (puheenjohtajana) Journalistiliiton toimintaa?

Haluan tiivistää johdon, toimiston, työpaikkojen ja yhdistysten välistä yhteyttä. Jatkuvassa yt-kierteessä pääluottamusmiehet ja toimitusosastot tarvitsevat kaiken tuen, mitä liitto voi antaa. Keskittyisin edunvalvonnassa ja suhdetoiminnassa olennaiseen, asioihin, joilla on todellista merkitystä jäsenten elämään. Liiton menestyksen kannalta on välttämätöntä, että kaikki toimivat samojen päämäärien hyväksi riippumatta työpaikasta, asuinpaikasta tai työn tekemisen muodosta. Tavoitteeni on myös parantaa media-alan toimijoiden välistä yhteistyötä työpaikkojen turvaamiseksi.

Mitkä ovat liiton tärkeimmät työehtotavoitteet?

Työehtosopimuksista puhuttaessa tärkein tavoite on pitää kiinni siitä, että yleissitovia sopimuksia tehdään tulevaisuudessakin ja niitä kunnioitetaan. Sopimusjärjestelmän rapauttamisyrityksiä vastaan on taisteltava. Kaikkia sopimuksia on parannettava työmarkkinoiden ja työelämän muuttuessa.

Työehtosopimuksilla sovitaan vähimmäisehdoista; kauppaa käydään ajasta ja rahasta. Käytetystä työajasta pitää saada mahdollisimman hyvä korvaus eli palkoista on puhuttava, vaikka merkittäviä korotusmahdollisuuksia ei olisi.　Työpaikoille pitää taata tessillä luottamusmies ja hänelle korvaus työstä, vaikka konsernissa journalisteilla olisikin yhteinen pääluottamusmies.

Työehtosopimukset ja lait mahdollistavat jo nyt joustavia ratkaisuja, jotka palvelevat sekä työntekijöiden jaksamista että työantajan kaipaamaa tuottavuuden paranemista.

 Miten (puheenjohtajana) parantaisit freelancereiden asemaa?

Toteuttamalla liiton freelance-strategiaa. Freelancereiden edunvalvontaa pitää jatkaa samalla tarmolla kuin työsuhteisten. Freelancereiden yleinen ansiotaso on saatava sellaiseksi, että valinta työsuhteisen tai freetyötä tekevän välillä perustuu johonkin muuhun kuin hintakilpailuun.

Yleisradiossa ja MTV:ssä on free-sopimus, ja liiton toimintaohjelmissa on aivan oikein linjattu, että kaikki jäsenet pitää saada työehto- tai muiden sitovien sopimusten piiriin. Tekijänoikeuksien luovutuksesta saatavat korvaukset ovat niinikään kaikkien SJL:n jäsenten edunvalvonnan ydintä.

Freetyötä ostavat liiton jäsenet varmasti tietävät, mikä on työn todellinen arvo ja hinta, mutta työantajia pitää tästä vielä valistaa.

Freelancereiden edunvalvonnassa tiivis yhteistyö SJL:n ja SFJ:n ja myös muiden ammattijärjestöjen kanssa on erityisen tärkeää. Itsensätyöllistäjien sosiaaliturva, neuvotteluoikeus ja työsuhdeturva on muidenkin kuin SJL:n huoli.

Pitäisikö SJL:n liittyä johonkin ammatilliseen keskusjärjestöön? (Jos kyllä, niin mihin?)

Ei pidä. Nykyinen yhteistyö keskusjärjestöjen kanssa riittää.

Voiko SJL mielestäsi hyväksyä kaikki halukkaat jäsenikseen? (Jos ei, mitä ehtoja asettaisit jäseniksi hyväksyttäville?)

Kaikkia halukkaita ei oteta jäseniksi, mutta SJL voi hyväksyä jäsenikseen kaikki, jotka tekevät journalistista työtä ammattimaisesti. Journalismi voi olla osa työtä tai osa-aikaista.

Pitäisikö liiton aktiivisesti hankkia jäsenilleen yritysten tarjoamia etuja?

Ei pidä.

SJL:n talous on sen varassa, että liiton sijoitukset tuottavat hyvin. Miten tasapainottaisit talouden?　　

Liiton taloutta on hoidettu hyvin. Luotan siihen, että pitkäjänteisesti ja ammattitaitoisesti hoidetut sijoitukset tuottavat edelleen. Jäsenkriteerien lieventäminen tuo uusia jäseniä ja hieman lisää tuloja. Jäsenmaksuja on varaa korottaa, mikäli liiton toiminnan ja palveluiden ylläpitäminen sitä vaatii. Minusta ei ole juuri mahdollista karsia palveluja tai vähentää liiton henkilökuntaa. Valtuuston kokoa voidaan pienentää, mikä tuo jonkin verran säästöä. Hallituksenkin kokoa voidaan miettiä.

Osastoille ja yhdistyksille palautettavan jäsenmaksuosuuden suuruutta pitää aidosti arvioida vuosittain ja punnita paikallisen toiminnan suhdetta liiton muuhun toimintaan. Kun toiminta on aktiivista ja edunvalvonnan tai koulutuksen kannalta hyödyllistä, sille pitää myös löytyä rahaa. Liiton vapaa-ajanasunnot eivät ole ydintoimintaa. Niistä voidaan tarvittaessa luopua, mutta myynnistä saatuja rahoja ei pidä syödä vaan sijoittaa.

Kannatatko eläkeläisjäsenmaksua? Mitä palveluita liiton pitäisi antaa eläkeläisille mahdollista jäsenmaksua vastaan?

Kannatan periaatetta, että kaikki jäsenet maksavat jäsenmaksua, eikä jäsenmaksusta vapautettuja ryhmiä ole. Tällä hetkellä kaikki muut, paitsi eläkeläiset maksat jäsenmaksua, ja maksu pitäisi ulottaa ainakin tuleviin eläkeläisiin. Palveluja ovat muun muassa lehti, jäsenkortti ja yhdistysten järjestämät tilaisuudet.

Journalistiliitossa on 22 valiokuntaa tai työryhmää. Onko määrä sopiva?

Valiokuntien ja työryhmien määrää voidaan karsia. Ne eivät ole itsetarkoitus. Niitä tarvitaan, jos ne parantavat hallitukselle tehtävien esitysten valmistelua. Pääkriteerinä olkoon kuitenkin toiminta, ei säästäminen.

Pitääkö SJL:n puheenjohtajan olla myös tulevaisuudessa liiton toimiston esimies. Millainen esimies itse olisit?

Pitää olla. Se on olennainen osa puheenjohtajan tehtävää. Jokainen työyhteisö ansaitsee läsnä olevan ja kantaa ottavan esimiehen. Mitä paremmin ja tehokkaammin liiton toimisto toimii, sitä parempaa palvelua jäsenet saavat. Olen toiminut työpaikallani vuosia lähiesimiehenä ja olen kiinnostunut esimiestyöstä, ihmisten johtamisesta ja siitä, miten töitä organisoidaan. Tämän takia olen opiskellut työn ohessa mm. työ- ja organisaatiopsykologiaa. Tunnen melko hyvin liiton toimiston toimintaa ja tiedän, että jäsenillä on oikein johdettuna käytettävissään kunnioitettava määrä asiantuntemusta.

Pitäisikö peräkkäisten puheenjohtajakausien määrä rajata (esimerkiksi kahteen)?

Ei pidä.

Haluatko, että Journalisti ilmestyy paperilla ainakin seuraavan puheenjohtajakauden loppuun asti joulukuuhun 2018?

Haluan.

HENKILÖTIETOJA:

Yhdistys:
Turun Sanomalehtimiesyhdistys, TSY
 
Ikä:
53

Kotipaikka:
Salo

Koulutus:
yo-merkonomi (Salon kauppopplaitos 1981)
 
Työuran tärkeimmät vaiheet:
Olen tehnyt toimittajan työtä vuodesta 1980, vuodesta 1987 lähtien Salon Seudun Sanomissa toimittajana, toimitussihteerinä ja uutistuottajana. Nyt toimin yhteiskuntatoimituksen esimiehenä ja uutistuottajan sijaisena.

Tärkeimmät luottamustoimet:
Vuodesta 2006 liiton valtuuston puheenjohtaja ja vuodesta 2013 TSY:n puheenjohtaja. Vuodesta 1990 lähtien eri tehtävissä: osaston puheenjohtajana, pääluottamusmiehenä, henkilöstön edustajana yhtiön johtoryhmässä, liiton valtuutettuna sekä hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana, tes-neuvottelijana ja keskuslakkotoimikunnan puheenjohtajana. Toisen "työni" tärkeimpiä ansioita ovat kolme julkaistua runokokoelmaa.

Metsä puilta

Teijon kansallispuistossa saa ehkä sittenkin metsästää – jos ei hirviä, niin ainakin valkohäntäkauriita. Muut alueen vieraslajit, kuten golfaajat ja kyläkoulun pelastamiseksi paikkakunnalle asukkaiksi värvätyt pääkaupunkiseutulaiset ovat turvassa.

Metsästysvaatimuksen taustalla on ajatus, että jos muualla, niin miksei meilläkin. Ympäristöministeriö otti tästä onkeensa, ja tähtäimessä on nyt ratkaisu, joka antaa enemmän kuin pyydetään.

Lakia muutetaan niin, että Teijolle tulee Suomen monipuolisin kansallispuisto. Siellä sallitaan kaikki, mikä on sallittua jossain muualla. Toteutus vaatii ponnisteluja, mutta siitä selvitään seinämaalaajan työmuraalilla.

Teijolle tuodaan poroja. Paliskunta vihitään talkoilla kunnostetussa kyläkirkossa. Alueen suojeltavien eläinlajien listaan lisätään suopunkki, jota saa erikoisluvalla edelleen heittää.

Kullankaivajat voivat  nostaa turvetta kämppiään varten. Kaivaa saa vain käsin, ja huuhdonnassa on käytettävä biohajoavaa huuhteluainetta.

Selkämeren kansallispuistossa saa metsästää harmaahylkeitä, mutta suolaisen veden halli ei menestyisi teijolaisessa järvessä makeilevien kirjolohien kanssa. Kalatkin ovat kurittomia. Niitä yritetään istuttaa, mutta ne vain uivat.

Helpommin sen sijaan onnistuu toinen selkämerellinen erikoisuus. Saloon rakennetaan ydinvoimala, jonka lauhdevedet juoksutetaan Teijon vesiin. Sivutuotteena syntyy sähköä.

Kansallispuiston vakuutetaan vaikuttavan myönteisesti paikalliseen talouteen. Tässäkään ei jäädä odottelemaan, millaisia murusia retkeilijän rinkasta putoaa. Salosta rakennetaan metropoli, sillä Espoon Nuuksiokin on sellaisen reunalla. Pelkästään Espoon asukastiheydellä Saloon saadaan 1,7 miljoonaa ihmistä.

Kaiken kruunuksi Teijolle perustetaan Urho Kekkosen kansallispuiston mallin mukaan Niinistön kansallispuisto. Etunimi jätetään pois. Kävijät saavat vapaasti valita, viittaako nimi tasavallan presidenttiin vai ympäristöministeriin: setä Sauliin vai veljenpoika Villeen.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 11.5.2014

Neljän tähden ehtoollinen

Neljän tähden ehtoollisen erikoislähetys. Mukana kaksitoista opetuslasta. Seuraa jatkoja netissä.

Ruokalistalla oli pelkkiä Välimeren herkkuja, paljastaa majatalonpitäjä. Kokeile reseptejä kotona.

Hiljaisen viikon paineet purkautuivat. Tunnelma sähköistyi Öljymäellä.

Kiivastun turhan herkästi, pahoittelee Pietari.

Kuka korvaa? kysyy ylipapin palvelija. Lue lääkärinlausunto täältä.

Tiliepäselvyyksiä prokuraattorin kansliassa. Temppelin varoilla rakennettu vesijohtoja. Pontius Pilatus vaikenee.

Peli koveni pääsiäisen alla. Kaifas kiristi Pilatusta. Lue salainen kirjeenvaihto viikonlopun erikoisnumerosta!

Kuulustelupöytäkirjat paljastavat: syytteet Jeesusta vastaan hataralla pohjalla.

Poliittinen ajojahti? Oikeusmurha? Uskonnon synty? Totta vai tarua? A-Talk pääsiäisen ytimessä.

Jeesus vai Barabbas? Nyt peukutetaan!

Pilatus vetäytyy vastuusta: Pesen käteni!

Mitä minä sanoin! Pilatuksen vaimo kertoo enneunestaan. Vain meillä.

Kuka kavalsi Jeesuksen? Pääepäilty Juudas suorassa lähetyksessä. Osallistu Twitterissä.

Tuli pimeää, ja aivan kuin esirippu olisi revennyt. Lue silminnäkijän kertomus.

Pääsiäisaamun yllätys: hauta oli tyhjä! Katso video.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 19.4.2014

Ruotsinlaivaan

Björn Wahlroos on muuttanut kirjansa Ruotsiin. Tämä ei tarkoita, että hän olisi purkanut Lundiansa ja ajanut pakettiautolla Joensuun kartanosta Turun satamaan. Kirjoilla viitataan kirkonkirjoihin eli seurakunnan jäsenluetteloon.

Uutinen Wahlroosin muutosta on nostattanut tunteita. Puhutaan rikkaan ihmisen asioista melkein mitä tai miten vain, mukana on helposti kateutta, vaikka se on yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja vie kalatkin vedestä ynnä fasaanit puutarhasta.

Kun unohdetaan kaikenlaiset arpajaiset, rikastua voi oveluudella tai kovalla työllä. Ahneudestakin on apua. Kun ahne ei onnistu, hänestä tulee kade.

Kovan työn merkitystä havainnollistaa tuttu tarina kahdesta lapsuudenystävästä, jotka tapasivat aikuiselle iällä. Toisesta näki jo kauas, että vaurautta oli kertynyt.

– Sinua näyttää lykästäneen, sanoi kaveruksista köyhempi.

– En voi valittaa, vastasi toinen vaatimatonta teeskennellen.

– Mitä oikein olet tehnyt?

– Koulun jälkeen meni muutama vuosi vain elämää ihmetellessä. Sitten tartuin itseäni niskasta kiinni ja ostin parin kengännauhoja.

– Kengännauhoja?

– Kyllä. Tyrkytin aikani ja sain ne kaupaksi hyvällä voitolla. Sitten otin kaksi paria ja myin ne. Sitten ostin neljä paria ja

– Arvaan: myit ne.

– En ehtinyt. Perin Amerikan-tätini.

Salon väkiluku on laskenut jo jonkin aikaa. Suuri syy on se, että kaupungista ei löydy työtä. Tällaisessa tilanteessa on positiivista, että kaikki muuttajat eivät joudu hankaluuksiin, vaikka eivät saisikaan asuntoaan heti kaupaksi.

Toisaalta, jos asumisvaihtoehdot olisivat komea koti vanhassa kerrostalossa Tukholman Strandvägenillä tai vanha maatilan päärakennus Halikonjoen suistossa, saattaisin kotiseuturakkaudesta huolimatta pakata kirjat ja lähteä satamaa päin.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.4.2014

Sähkömahorkka

Muuan kansanedustaja kehui viime vuosituhannella, että hänen aerosolinsa ei vaikuta otsonikerrokseen, koska hän suihkuttaa kainalonsa aina sisällä.

Sittemmin tiedon taso ihmisen toiminnan vaikutuksista ilmastoon on noussut. Tiedämme nyt, että jos ei muutoksia tapahdu, tapahtuu muutos. Ilmastopoliittisen ikiliikkujan periaate on, että jos ilmastotavoitteet eivät muutu, ilmasto muuttuu. Ja jos ilmasto muuttuu, kellään ei ole kivaa.

Vai onko sittenkin?

Kun lämpötila nousee, kasvukausi Suomessa pitenee ja viljely voi monipuolistua. Maataloustukea saisi kauran viljelyyn jopa Inarissa. Kaurahan on siitä erikoinen vilja, että leipää saa kutsua kauraleiväksi, jos leipuri on syönyt aamulla kaurapuuroa.

Lämpeneminen tuo myös viinitarhat Suomeen, mutta onko se hyvä? Koko Eurooppahan on vaikeuksissa etelän fiinien viinimaiden takia.

Marketin vihannes- ja hedelmätiski saattaa näyttää muutaman kymmenen vuoden päästä toisenlaiselta kuin nyt. Puoliraakojen kotimaisten tomaattien rinnalla on puoliraakoja kotimaisia päärynöitä.

Suomessa on ollut lämmintä ennenkin, kivikautisen Suomusjärven kulttuurin aikana. Se lysti loppui lyhyeen, ja kivikausikeskuskin suljettiin jo vuosia sitten.

Ilmastonmuutokseen vaikutetaan muun muassa energiapolitiikalla. Energian tuotannon pitää olla turvallista, se ei saa perustua uusiutumattomiin luonnonvaroihin, eikä se saa pilata maisemaa. Kun tuotanto on lisäksi halpaa, kaikki reunaehdot on täytetty ja maailma pelastuu.

Energiapolitiikkaa on, rakennetaanko Suomeen ydin- vai tuulivoimaloita. Ydinvoimalan jätteet ovat ihmisen mittapuulla ikuinen ongelma ja entä jos sattuu onnettomuus? Suunniteltujen tuulivoimaloiden naapurustossa taas jo rakentamistakin pidetään onnettomuutena.

Oman lisänsä ydinvoimakeskusteluun on tuonut niin kutsuttu Ukrainan tilanne ja venäläinen energiayhtiö Rosatom, mutta täytyyhän venäläisyhtiö ottaa mukaan leikkiin. Miten muuten saataisiin virtaa perinteiseen sähkömahorkkaan?

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.4.2014

Kuudesta viis

Tästä on puhuttu pitkin viikkoa, mutta jos vähän vielä jatkan, kun olin itse paikalla.

Meitä oli silloin vielä kuusi. Listalla siirryttiin lapsilisään ja puhuttiin, että kuinka paljon siitä voisi nipistää. Joku sanoi, että poistetaan kokonaan. Joku toinen kivahti, että lapsilisää on maksettu 1940-luvun lopulta. Silloin oli paljon lapsia, mutta ei rahaa. Miten on nyt?

Joku kolmas ärähti, että nyt ei pidä tuijottaa menneisyyteen. Poistetaan lapsilisä kokonaan, sillä tässä maassa on aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät pysty elättämään lapsiaan ilman valtion tukea, ja jotenkin niistä on päästävä eroon.

Tästä se linja sitten pikkuhiljaa löytyi, ja me sovimme, että poistetaan lapsilisä vähitellen kokonaan, mutta aloitetaan varovaisesti.

Sitten tuli kahvitauko, ja siirryttiin vapaaseen keskusteluun. Juttelimme, kuinka apulaisoikeusmies oli päättänyt, että Suvivirsi kevätjuhlassa laulettuna ei ole uskonnon harjoittamista. No, eihän se olekaan! Tilanne on vähän sama kuin Juice Leskisen Viidestoista yö -kappaleen kanssa. Sitä lauletaan rippileirillä, vaikka ei ole ryypätty kahta viikkoa.

Sitten mentiin taas asiaan.

Verotuloja pitäisi saada lisää, ja kätevä tapa kiristää verotusta on vähentää vähennyksiä. Olimme jo periaatteessa sopineet, että työmatkakulujen omavastuuosuutta nostetaan.

Joku alkoi inistä, että Suomessa on paljon tyttömyyttä, minkä takia pitäisi päinvastoin tukea pitkiä työmatkoja, jotta työn perässä ei tarvitsi muuttaa – varsinkin, kun me jo sovimme, että asuntolainan korkovähennystäkin leikataan.

Useampikin meistä kysyi ovelasti, että kuinka moni läsnäolija maksaa itse työmatkansa. Yhdessä nauroimme, että mehän olemme kaikki kansanedustajia! Hoopo kysymys.

Niinhän siinä sitten kävi, että vasemmistoliitto lähti, ja meitä jäi huoneeseen viisi. Kolme vuotta olimme olleet six pack tai sekstetti tai sateenkaarihallitus. Miksi me nyt rupeamme?

Vääräleukaisin sanoi, että eikös me olla nyt porvarihallitus. Totesimme porukalla, että tällainen läppä saa jäädä näiden seinien sisälle.

Sitten me menimme kaikki ulos ja aloimme antaa haastatteluja.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30.3.2014

Sotehuuto

Tervetuloa Sote-byn huutokauppakamarille. Tänään myymme uutta ja vanhaa, käyttökelpoista ja täysin kelvotonta.

Hyvä yleisö, pyydän teitä rauhoittumaan ja asettumaan paikoillenne – tai niin kuin me meklarit sanomme: Olkaa hiljaa ja huutakaa!

Ensimmäisenä meillä on terveyspalvelujen aloituspaketti, joka sisältää vaativan tason erikoissairaanhoitoa, erikoistason perushoitoa, perustason terveydenhuoltoa, väliportaan hallintoa, erityisvastuita ja isäntäkuntia. Lääkärit pitää palkata erikseen, mutta mukana on yksi etätyötä tekevä lähihoitaja. Paljonko tarjotaan eli kenelle kelpaa?

Jaaha, siellä nousee 19 kättä. Myyty maan hallitukselle, mikä onkin hyvä, sillä paketti on niin kallis, että siihen tarvitaan koko kansakunnan rahat.

Ja seuraavaksi läpivalaistaan tukitoiminnat. Leikataan sitten palveluita tai potilaita, aina tulee sotkua, joten siivoojaa aina tarvitaan ja puuseppääkin joskus. Hankintavastaava on sisäistänyt ulkoistamisen ideologian, ja nyt haetaan mahdollisimman halpaa ja kaukaista ratkaisua. Kiinnostaako?

Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Myyty takarivin valepukuiselle herralle perustettavan yhtiön nimiin, jonka nimissä tehdään alustava esisopimus toisen perustettavan yhtiön puolesta, jonka myynnistä neuvotellaan parhaillaan luotettavan ja vakavaraisen ulkomaisen sijoittajan kanssa.

Ja mitä sitten? Tuonenviita. Rauhanviita. Ei, nyt ei kaupata Aleksis Kiven runoja, vaan yksityisiä hoivakoteja, joista kunnat eivät osta paikkoja, vaikka vanhuksia on jonoksi asti.

Mitä tarjotaan? Tarjotaanko lämmintä kättä? Kappas, sekin kylmeni.

Lopuksi myydään sairaalan ulkopuolelle luontaisesti jäänyt pakkaus homeopatiaa, naprapatiaa, osteopatiaa ja akrobatiaa. Lisävarusteena löytyy manuaali nettikeskusteluihin, joissa pilkataan niitä, jotka uskovat lääketieteellisiin tutkimuksiin perustuvin hoitoihin, vaikka mummokin eli hyvän elämän saunavihdan lehtiä syömällä, kunnes kuoli.

Hyvä yleisö, Sote-byn huutokauppakamari sulkee nyt ovensa. Olkaa hiljaa ja huutakaa somessa.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 16.3.2014

Ei vaikuta

Kuinka monta jääkiekkoilijaa tarvitaan vaihtamaan ministeri? Sitä emme saa ehkä koskaan tietää, mutta sen tiedämme, että kolme ei riitä.

Pääministeri Jyrki Katainen arvioi kuulemansa perusteella, että urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen käytös ei ollut suotavaa eikä arvokasta, kun tämä demonstroi Sotshissa, miten Yhdysvallat väsähti pronssiottelussa Suomea vastaan.

Pääasia on, että kiekkojuhlinta ei vaikuta Arhinmäen asemaan ministerinä.

Olisiko se vaikuttanut tasavallan presidentti Arhinmäen asemaan? Sitäkään emme saa tietää, sillä kaksi vuotta sitten vaalit voitti Sauli Niinistö, ei Paavo Arhinmäki, joka myös oli ehdokkaana.

Niinistökin on saanut tällä viikolla puhua mikrofonille. Hän sanoi, että ei halua koskea viiden metrin kepilläkään Presidentintekijät-dokumenttiin eikä sen markkinointiin.

Niinistö ei viitannut kepillä keihäänheittoon kesämökillä, vaan hän muisteli niinikään presidenttiehdokkaana olleen Paavo Lipposen käyttäneen vanhaa sanontaa.

Presidentintekijät-dokumentti ei vaikuta Niinistön asemaan presidenttinä eikä keihäänheittäjänä.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan dokumentissa näytetään, kuinka kokoomuslaiset puhuvat kokoomuksen puoluetoimistossa kokoomuslaisen Niinistön presidentinvaalikampanjasta, jonka tulos oli, että 1,8 miljoonaa kokoomuslaista valitsi Niinistön koko kansan presidentiksi.

Dokumentti ei vaikuta kampanjassa toimineiden asemaan tulevissa kampanjoissa.

Hjallis Harkimokin näkyy elokuvassa, mitä Harkimo harmitteli Ylen A-studiossa puhelimitse. Hän ei pidä julkisuudesta – jota hän ei itse säätele.

Dokumentti ei vaikuta Harkimon asemaan talk show –isäntänä.

Arhinmäen armahtaneen Kataisen entisen erityisavustaja Jussi Kekkonen ei puhu dokumentissa viidestä metristä, vaan paljon pidemmästä matkasta. Hän sanoo, että jos Sauli vetää herneen nenään, se näkyy kilometrin päähän.

Eiköhän tällainen kuva juuri vaikkuttanut myönteisesti Niinistön asemaan presidenttiehdokkaana.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.3.2014

Onnenpäivät

Ulkona oli jo valoisaa, kun Matti heräsi. On maanantaina, myöhästyn koulusta! hän pelästyi.

Ei sittenkään! Nythän on hiihtoloma. Ei tarvitse mennä koululuokkaan nököttämään, vaan saa touhuta ulkona koko päivän, auringonlaskuun asti.

Vasta keitetyn puuron tuoksu hyväili Matin sieraimia, kun hän veti päälleen äidin neulomaan villapaidan. Äiti oli keittänyt myös puuron, joka höyrysi Matin lautasella.

Älä hotki, sanoi äiti, mutta Matti ei kuunnellut. Hänellä oli kiire. Alakoulun luokkatoveri, naapurin Maija, oli myös jo varmasti herännyt.

Matti puki lämpimästi päälleen, juoksi pihalle, otti sukset seinustalta ja suuntasi naapuriin. Maija odotti eilen tehdyn ladun päässä.

Ystävykset hiihtivät metsään. Siellä oli hiljaista.

Yhtäkkiä metsän reunassa rasahti.

Katso, jänis! hihkaisi Maija.

Mattia nauratti. Ei se ole jänis, vaan rusakko. Jänis on talvella valkoinen, rusakko ei, vaikka vaihtaakin karvansa, opetti Matti.

Päiväruuan syötyään lapset suuntasivat järven jäälle. Isä, Matti ja Maijan isä olivat auranneet sinne eilen luistelukentän. Kun järveltä alkoi kuulua iloista naurua ja luistimen terien kirskahduksia, kerääntyi jäälle lapsia muistakin naapuritaloista.

Kun luistelu alkoi väsyttää, oli vielä valoisaa. Lapset ehtivät vielä mäkeen, ja voi sitä kelkkojen kiitoa ja suksien lentoa. Matti rakensi pienen hyppyrinkin.

Illalla sängyssä, kun isä oli jo sammuttanut valon ja mennyt katsomaan iltauutisia, Matti kiitti mielessään Santeri Hirvosta ja Lauri Pihkalaa. Hiihtoloma on hieno asia!

Ennen nukahtamistaan Matti ajatteli vielä, että hänelläkin on joskus lapsia ja lastenlapsia ja lastenlastenlapsia, jotka vuorollaan heräävät auringon kanssa kauniiseen helmikuiseen aamuun ja karkaavat raikkaaseen talvipäivään; joiden päivä kuluu kuin siivillä hiihtoladulla, jäällä, metsässä ja mäessä.

Tämä on meidän elämäämme, tämä on suomalaista! hän ajatteli.
Ja Kekkonen on presidenttinä aina.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 16.2.2014

Olen huolissaan

Maan virallinen kielipoliisi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus ohjeistaa, että ilmaisu "alkaa tekemään" on hyväksyttävää yleiskieltä. Meidän kaikkien pitäisi alkaa olemaan tästä huolissaan. Päätös on tuore, mutta jo nyt pystyy sanomaan, että väärä.

Tähän asti "alkaa tekemään" -tyyppisen ilmaisun on voinut pitkin hampain hyväksyä kieli poskessa kirjoitetussa laulutekstissä, jossa riimittäjä on tyytynyt ensimmäiseksi mieleen tulleeseen ratkaisuun etsiessään säkeen loppuun pitkää vokaalia.

Aikaisemmin kielenhuollon ohjeena on ollut, että oikea muoto on "alkaa tehdä". Väärää muotoa käytetään niin taajaan, että kielenhuoltajan oli pakko alkaa antamaan periksi.

Kotus löysentää linjauksellaan yleiskieltä, ei kirjakieltä. Toisaalta kirjakielikin on jo vanhentunut käsite, kun lukemiseen käytetään kirjan sijasta kainalossa kannettavaa pientä televisiota.

Myönnytysten tielle lähdettäessä sallitaan huolimaton kielenkäyttö silloinkin, kun on aikaa ajatella eli kirjoittaessa. Kohta vuosiomavastuukortin ja ensihoitoajoneuvon kaltaiset yhdys sanat saa kirjoittaa erik seen, ja sen jälkeen luovutaan possessiivisuffiksista. Toivottavasti kodin kone huoltaja on kielen huoltajaa tarkempi, kun alkaa korjaamaan meidän astian pesu konetta.

Konservatiivi näkee kielen rappiossa yleisen rappion merkit ja kysyy, millä muilla elämänalueilla aletaan sallimaan huolimattomuutta. Tähän asti "alkaa tekemään" on ollut kuin aurinkolasit televisiohaastattelussa, aikamies kaupungilla lahkeettomissa kesähousuissa tai kahvila, jossa asiakas siivoa astiat; ne ovat olemassa, mutta niitä ei pidä hyväksyä virallisesti.

Kieli on tärkeintä, mitä meillä on. Kieltään vaalivat sellaisetkin kansat, joilla ei ole hallinnassaan omaa maa-aluetta. Leviääkö kielellinen laiskuus koko yhteiskuntaan? Juurikin tästä pitäisi alkaa puhumaan.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.2.2014

Jos ja jos

Mikko Paatero haluaa laajentaa poliisien mahdollisuuksia tehdä sivutöitä. Bloggaava poliisiylijohtaja kirjoittaa, että jos poliisit saisivat ajaa vapaa-ajallaan taksia tai olla ravintolan ovimiehinä, Suomen sisäinen turvallisuus paranisi, koska poliisilla on velvollisuus puuttua vakaviin rikoksiin myös vapaa-ajalla.

Miksi tyytyä vain poliisiin?

Jos opettaja ajaisi taksia, hän hiljentäisi huonosti käyttäytyvät kiusaajat auktoriteettinsa turvin yhdellä mulkaisulla.

Jos lääkäri toimisi portsarina, hän voisi arvioida, paljonko sisään pyrkivä asiakas kestää vielä alkoholia ja kirjoittaa täsmällisen reseptin baariin.

Jos olympiakomitean jäsen ekstraisi pirssinä, hän pystyisi vastamaan takapenkin kinastelijoille, onko talvikisakaupungissa hoo ensimmäisen vain toisen ässän jälkeen.

Jos lentokentän tullimies läpivalaisisi ravintolan ovella, kukaan ei pääsisi sisään oman pullon kanssa ja kengät jalassa.

Jos taksinkuljettaja tekisi viraapelitöitä poliisina, hän voisi kuljettaa turvallisuutta uhkaavan kansalaisen kotiin rauhoittumaan ja ottaisi sakon vastaan käteisenä.

Jos kätilö ajaisi taksia, hän voisi ottaa vastaan kaikki lapset, jotka haluavat maailmaan ennen kuin äiti ehtii Tyksiin.

Jos poliisiylijohtaja olisi sivuviraltaan budjettipäällikkö, hänen ei tarvitsisi joka vuosi miettiä, millä perusteella pyytäisi lisää rahaa poliisille.

Jos toimittaja ajaisi taksia, hän voisi muodostaa kansalaismielipiteen ihan itse ja yksin.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.2.2014

Luottamus

Pässin sarvet ja Neuvostoliitto eivät ole enää mitään. Suomalaiset luottavat nyt tasavallan presidenttiin enemmän kuin mihinkään muuhun.

Kyselyn mukaan 70 prosenttia kansalaisista luottaa presidenttiin ja kokoomuksen kannattajista peräti 90 prosenttia. Puoluetoimisto etsii kymmentä harhautunutta.

Vaikka välillä tuntuu siltä, että ihmiset hankkivat tietonsa erilaisista sosiaalisista medioista, he luottavat presidentin jälkeen seuraavaksi eniten perinteisiin tiedotusvälineisiin. Tulos on luotettava, sillä se on julkaistu kaikissa perinteisissä tiedotusvälineissä, tässäkin lehdessä.

Sosiaalinen media on muuttumassa aikuisten oikeasti sosiaaliseksi, kun facebookissakin on jo niin paljon aikuisia, että nuoret lähtevät sieltä: elämä facessa alkaa muistuttaa elämää sen ulkopuolisessa maailmassa, missä teinit häpeävät vanhempiaan.

Toivottavasti nuoret eivät edes yritä häätää vanhuksia facebookista. Se on erinomainen ympäristö, kun muisti alkaa heiketä. Onhan nuorisoakin varoitettu koko ajan siitä, että mikään kerran netissä julkaistu ei katoa sieltä koskaan.

Suomalaiset siis luottavat tiedotusvälineisiin. Ne ovat luotettavampia kuin hallitus tai eduskunta - puhumattakaan oman kotikunnan päättäjistä, joihin ei usko kuin joka kolmas. Onko niin, että jos tiedotusvälineet kertovat luotettavasti kunnallisten päättäjien tekemisestä, ihmiset menettävät luottonsa päättäjiin?

Tasavallan presidentti on instituutio, mutta luotettavuuteen vaikuttaa sekin, kuka tehtävää hoitaa. Toisaalta ihmisen luotettavuuteen vaikuttaa, missä tehtävässä hän on.

Presidentti Sauli Niinistö vaikutti 1990-luvun alkuvuosiin asti Salon kunnallispolitiikassa. Jos Niinistö olisi myymässä Rikalanmäkeä uudelleen ja uudelleen tai päättämässä, tuleeko uimahalliin neljäs uinninvalvoja, häntä pitäisi luotettavana vain joka kolmas.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.1.2014

Sanomaton kirkkaus

– Siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunnassa on toimitettava verollepano. Se tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana...
– Stop tykkänään!
– Mitä nyt? Muistelen tässä jouluevankeliumia, kun joulukin on jo aivan ovella.
– Keisari, käskynhaltija, ja eikö tarinassa kohta tule vastaan vielä Juudean kuningas Herodes. Tuosta voi poistaa kevyesti kaksi esimiesporrasta ja purkaa hallintohimmeliä.
 

– Joosef lähti raskaana olevan kihlattunsa Marian kanssa Nasaretista Betlehemiin merkittäväksi veroluetteloon.
– Pysähdytäänpä taas.
– Ei vaan jatketaan Betlehemiin.
– Ei vaan pysähdytään. Täytyy mainostaa verottajan sähköisiä palveluita, jotka vähentävät kuluja ja turhaa liikennettä. Ei kasva raha puussa, eikä öljy mäellä.
 

– Maria synnytti pojan, esikoisensa, kapaloi hänet ja pani seimeen makaamaan.
– Selvästikin Maria on jäämässä kotiin lapsen kanssa, ehkä pidemmäksikin aikaa, ja onko Joosefinkaan työpaikka kodin ulkopuolella?
– Mitenkä tuo nyt liittyy mihinkään?
– Tällaisessa tapauksessa subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttö on moraalisesti väärin. Vain aasi sallii sellaisen!
 

– Mennään nyt kuitenkin eteenpäin. Sillä seudulla oli paimenia yöllä vartioimassa laumaansa.
– Paimenia? Eikö yksi riittäisi? Lampurin kulurakenteessa henkilöstömenoilla on aivan liian suuri osuus. Ehdotan yt-neuvotteluja ja sähköpaimenen ostoa.
 

– Tietäjät tulivat Jerusalemiin kyselemään, missä on juutalaisten kuningas. He olivat nähneet tähden nousevan taivaalle.
– Minkä tähden?
– No, sen, josta tiernapoikain raportin mukaan loisti ulos niin sanomaton kirkkaus.
– Tarkoitan, että minkä tähden heitä on kolme? Yksi riittäisi, ja hän voisi lähettää muille videokuvaa. Kai tietäjällä nyt on älypuhelin.
– Entä ne muut?
– Voisivat pysyä konttorilla ja keskittyä johonkin tähdellisempään. Tekisivät vaikka mobiilipelin, jossa teurastetaan poikalapsia.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.12.2013

Oppimattomuuden ylistys

– Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat pudonneet kansainvälisessä vertailussa. Mistä tämä johtuu?
– Kyllä minä lähtisin siitä, että hallituksen ja eduskunnan on syytä mennä itseensä. Tällainen politiikka ei voi jatkua.
– Entä koulu...
– Kyllä kunnissakin kouluviranomaisten pitää mennä itseensä ja katsoa peiliin ja vetää johtopäätökset, mieluimmin oikeat.
– Entä koulu...
– Kyllä koulutusalan tutkijoiden pitää paneutua tähän ongelmaan ja kehittää perusopetusta.
– Entä koulu...
– Opettajakoulutus on jäänyt jälkeen, joten onko ihme, että tulokset ovat huonot.
– Entä koulu...
– Hyvä, että kysyitte. Koulurakennukset ovat huonossa kunnossa ja sieraimet täynnä itiöitä, joten onko ihme, että oppi ei mahdu päähän.
– Entä koulu...
– Suomalaista näissä huonoissa tuloksissa lohduttaa vain, että huonosti menee Ruotsissakin. Suuri syyhän siellä on sama kuin täällä meillä: pakkoruotsi.
– Entä koulu...
– Kouluasioissa me olemme sortuneet itsetyytyväisyyteen. Pisa on mennyt päähän.
– Entä koululaiset itse. Onko heillä jotain osuutta heikentyneisiin tuloksiin.
– Ei mitään.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.12.2013

Väärän kuninkaan päivä

Salon Teatterin Tekstarimusikaalissa on käytetty Salon Seudun Sanomien mielipidesivun tekstaripalstan viestejä. Koska itse yritän pakinoitsijana käännellä uutisia uusiin asentoihin, oli kiinnostavaa nähdä, miten sanomalehden sisällöksi seulotut tekstarit toimivat näytelmässä.
Ohjaaja Arto Lindholm käytti vuonna 2010 samantapaista aineistoa opinnäytetyössään. Se oli kuntaliitosaiheinen näytelmä, jota varten ohjaaja keräsi salolaisten mielipiteitä ja hyödynsi myös keskustelupalstoja.
Tekstarimusikaali ei ole kokoelma valituskuoron laulamia tekstiviestejä. Näytelmän maailma on tekstarien maailma: siellä provosoidaan ja provosoidutaan, kiukutellaan ja raivotaan, pilkataan ja nauretaan, ollaan fiksuja ja tyhmiä.

Tekstarit ovat käsite, jolla saattaa olla näytelmän nimessä kaupallista arvoa. Nimi voisi olla jokin muukin. Näytelmästä voi toki etsiä yhtäläisyyksiä todellisiin henkilöihin, mutta sen ei kannata antaa kaventaa katselukulmaa.

Näytelmä tapahtuu Valtakunnassa, muinaisbabylonialaisena väärän kuninkaan päivänä. Narri houkuttelee satunnaisen tuttavansa kuninkaaksi, kun oikea valtias on estynyt. Ehkä oikeaa kuningasta ei olekaan.

Väärää kuningasta joka tapauksessa kuunnellaan, sillä narri pukee hänelle vallan symbolit. Muuta ei tarvita kuin viitta ja kruunu. Kukaan ei kysy kykyjen perään, sillä jos herra antaa viran, antaa hän järjenkin.

Kuningas ei pärjää ilman kolmea konsulttia. Hän käy kysymässä neuvoa myös ennustajilta, jotka ovat kuin Shakespearen Macbethin noidat.

Vallankäytöstä annetaan tyly kuva. Valtakunnassa karsitaan palveluja kovalla kädellä ja kansaa kyykytetään. Kuningas ja konsultit ovat kyynisiä ja piittaamattomia ja valtakunnan asukkaat voimattomia häkkieläimiä. Liuku totalitarismiin alkaa kuin huomaamatta.

Koirat sentään saavat juosta välillä vapaana, ja koska tekstareissa haukutaan paljon, on luonnollista, että koirat puhkeavat puhumaan.

Tekstarit ovat lyhyitä, perusteluja ei kaivata, eikä tosiasioidenkaan tarvitse aina olla kohdallaan. Valtapuheessa taas pitkillä perusteluilla saadaan läpi mitä vain.

Kansalaisia kuullaan valikoidusti. Kun konsultit alkavat ratkoa heidän esille tuomiaan epäkohtia, syntyy todella pahaa jälkeä. Silloin leikataan muutakin kuin palveluja.

Tekstarimusikaalissa on puutteensa. Vaikka esimerkiksi viittaus Aleksi Mäkelän Äkkiä Anttolassa –sketsisarjan Karavaanari-lauluun on kiva, mopoauto- ja tuulipukuviisut jäivät minusta näytelmän kokonaisuuden kannalta irrallisiksi. Laulusta ei aina saa selvää pinnistelemättä, ja muutamien näyttelijöiden artikuloinnissa olisi parantamisen varaa.

Puutteet painavat vaa´assa kuitenkin paljon vähemmän kuin se, että Salon Teatterin ryhmä on tehnyt omana tuotantona yhteiskunnallisen näytelmän, groteskin kuvauksen Salosta ja Suomesta.