Paljaat pinnat

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 25.10.2015

Vuosikymmenet harrastajien käsissä kuluneiden Kallen, Jallun ja Raton tarina on päättymässä. Lehtien teko ei enää kannata, sillä internetissä on yllin kyllin tarjolla sekä liikkuvaa että seisovaa kuvaa.

Pornolehtiä on kautta aikain kutsuttu häveliäästi miestenlehdiksi. Yhteistä niillä on naistenlehtien kanssa se, että molemmissa on esillä naisia. Miestenlehtien maailmankuva on tasapainoisempi, sillä niissä podetaan harvoin yksinäisyyttä tai eroahdistusta. Miehet ja naiset esiintyvät jopa yhteiskuvissa ja ovat toisilleen hyvinkin läheisiä.

Ala kuohuu muuallakin kuin Suomessa. Amerikkalainen kartanonisäntä Hugh Hefner ilmoitti vastikään, että Playboy-lehti lopettaa alastomien naisten kuvien julkaisun. Hän kertoi myös, että toki naiset sentään esiintyvät lehdessä vastakin provosoivissa asennoissa, mutta kuitenkin edes vähän vaatetettuina.

Nähtäväksi jää, onko provosoivassa asennossa tyrkyllä nyrkki vai keskisormi.

Lehden levikkiin uudistus tuskin vaikuttaa. Isojen poikien tietotoimiston mukaan lehteä on tähänkin asti ostettu lähinnä novellien, laajojen haastattelujen ja asiantuntija-artikkelien takia.

Paljas pintaa aiheuttaa paineita ja purkauksia muuallakin kuin erikoislehdissä. Eduskunnan puhemies Maria Lohela (ps.) paljasti politiikan toimittajille kahvipöydässä toivovansa eduskuntaan konservatiivisempaa pukeutumista. Hän löysi huomautettavaa sekä poliitikkojen että heitä seuraavien toimittajien asuista.

Esimerkiksi naisten pitäisi pitää olkapäät peitettyinä. Ohje on hyvä myös työturvallisuuden kannalta. Näin vältytään hiertymiltä, joita hartioita painava vastuu saattaisi aiheuttaa.

Lohelan ulostulon jälkeen vaatturinliikkeissä on ollut jonoa. Erityisen suosittu on takki, joka näyttää siistiltä, vaikka sen kääntäisi nurin päin.

Toisaalla paljastuksista halutaan eroon, toisaalla niitä halutaan lisää.

Poliisi toivoo kansalaisten paljastavan paikkoja, jotka myyvät pitsaa halvalla. Alle kuudella eurolla ei kuulemma tehdä avopiirasta ilman vilppiä. Koulukeittiöitä on jo käräytetty.

Koemielessä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 11.10.2015 

Australiassa, missä ihmiset kävelevät pää alaspäin ja mittailevat kenguruiden tuottavuusloikkia, kansalaisuutta hakevat joutuvat kokeeseen, jossa testataan muun muassa tietoja maan historiasta.
Kotimaisessa maahanmuuttokeskustelussa on esitetty, että Suomi voisi ottaa tästä mallia. Suomalaisen kulttuuriin, historiaan ja elämäntapaan syvällisesti pureutuvia kysymyksiäkin on jo tehty.

Lauantaina vietettiin Aleksis Kiven päivää. Missä Kiven elokuvassa Mikko Niskanen näytteli pääosaa?
a) Kahdeksan surmanluotia
b) 21 tapaa pilata avioliitto
c) Seitsemän veljestä ja siskosta viis

Japanilainen Takaaki Kajita ja kanadalainen Arthur B. McDonald saivat fysiikan Nobel-palkinnon ansioistaan sähkövarauksettomien alkeishiukkasten tutkimuksessa. Miten suhtaudumme asiaan?
a) Varauksettoman innostuneesti
b) Hiukkasen kadehtien
c) Ihan sama, kunhan eivät tule Suomeen

Millä nimellä kutsutaan Suomen ulkopolitiikassa toisen maailmansodan jälkeen harjoitettua puolueettomuutta?
a) Alatalon–Rinteen kupletti
b) Paasikiven–Kekkosen linja
c) Koivun–Peltosen–Lehtisen ketju

Yhdysvaltain Ilmailu- ja avaruushallinnon mukaan Marsin pinnalta on löydetty virtaavaa vettä. Miksi sitä ei voi käyttää salolaisten juomavetenä?
a) Mars on liian kaukana
b) Löydetty vesi on suolaista
c) Someron kaupunki vastustaa

Suomalainen jousia soittava mieskvartetti Apocalyptica tunnetaan laajalti ulkomailla. Millä nimellä akustisen heviyhtyeen innokkaita muoviin kääriytyneitä ihailijoita kutsutaan?
a) En tiedä
b) En edes arvaa
c) Sellofani

Kotoperäistä

Kim Floor sen aloitti, mutta varsinaisen työn teki Janne Porkka. Hänen juontamansa Onnenpyörä opetti suomalaisille television katsojille, että vokaalit ovat tärkeitä. Viime vuosituhannen lopun ajanvieteohjelmassa niillä käytiin suorastaan kauppaa. Kun kilpailija halusi ostaa vokaalin, Porkka myi.

Euroopan pakolaistilanne on nostanut taas vokaalien arvoa.

Hätämajoitustilat ja vastaanottokeskukset täyttyvät kantasuomalaisittain katsottuna muukalaisilla. Kysymys kuuluu, miten heidät kotoutetaan. Toiset kysyvät toisin: miten tulijat kotiutetaan.

I on eri asia kuin o.

Kun käytetään terävää i:tä, tulijat halutaan lähettää sinne, mistä he ovat tulleet – missä se sitten ikinä onkaan.

Pehmeällä o:lla turvapaikkaa hakevat halutaan sopeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen perusarvoihin: syömään kaikkea, mitä ilmaiseksi saa, pyhittämään lepopäivä tuplapalkalla ja ymmärtämään, että enää ei voi devalvoida niin kuin Kekkosen aikoina.

Kotouttaminen on sanana lämmin, mutta toimenpiteenä työläs. Hyvin siinä onnistui viime kesänä Kosken kunta, josta tuli kattohaikaroiden takia maan kuuluu lintukoto.

Lintukodosta puhutaan, kun halutaan kuvata jotain, jota ei enää ole. Väite, että Suomi ei ole enää lintukoto, on kuitenkin väärä.

Suomalaisessa kansanperinteessä lintukotoon lensivät muuttolinnut ja kuolleiden ihmisten sielut. Lintukoto sijaitsi siellä, missä taivas ja maa kohtaavat. Nykyihminen puhuisi ehkä tulevaisuushorisontista ja geopolitiikasta.

Joka tapauksessa Suomi on lintukoto maan ja taivaan rajalla, kun sitä katsoo tarpeeksi kaukaa.

Kotouttamiseen kuuluu myös sen opettaminen, että Suomessa pitää yrittää yrittämisen jälkeenkin ja puskea läpi harmaan kiven. Ei saa jäädä makaamaan sen paremmin uuninpankolle kuin tuleenkaan.

Muuten käy huonosti niin kuin sille yhdelle käsityöläiselle, joka kävi kansalais- ja ammattiopiston kurssit ja opetteli rakentamaan japanilaisia perinnesoittimia. Tuotekehitys ja tuotanto olivat hallussa, mutta ujous esti markkinoinnin. Niinpä lupaava start up -yrittäjä kuihtui kotiinsa.

Kukaan ei tullut kotoa hakemaan.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 18.10.2015