Nyt huudetaan

Jääkiekon liigakauden päätös tuskin jäi keneltäkään huomaamatta.
Porin Ässien voitto oli suuri uutinen, sillä satakuntalaisjoukkueen edellinen mestaruus on 1970-luvun lopulta.
Suomalaiset ovat jääkiekkokansaa. Mikään muu urheilulaji ei saa samalla tavalla aikaan tunteellista joukkoliikehdintää. Se nähdään taas viikon päästä, kun MM-kisat alkavat Ruotsi-Suomessa.
Suomalaisen kiekkoilun historia on pitkä ja menestyksekäs. Laji keksittiin Köyliönjären jäällä, kun Lalli taklasi Piispa Henrikin sääntöjä hipoen ja kohtalokkain seurauksin.
Lajin kotimainen historia on ikuistettu julkisiin taideteoksiinkin. Turussa Paavo Nurmen patsas luistelee Aurajokea ylös, Helsingissä on Mannerheimin hyökkääjäpatsas ja Kuopion torilla pokaalin mukaan nimetty veljpoika.
Salossa Seppä Laurikin takoo hokkarin terää.

x

  

Jääkiekkoa on siksikin vaikea sivuuttaa, että siihen kuuluu kova huuto.
Jääkiekkokierros on kiehtovimpia radio-ohjelmia. Siinä on tunnetta, jonka ilmaisu huipentuu hallin yleisön kiekuessa kilpaa selostajan kanssa tilanteessa, jossa tapahtui tai oli tapahtua.
Salossakin on SM-tason urheilujoukkueita. Shakin pronssi tai naisten lentopallokulta eivät saa kaupungin kansanedustajia menemään töihin pelipaita päällä.
Mutta kun kiekkopokaali menee Poriin, koko maa, ekstiä tuanoi, kuulee, kun torilla huudetaan.

x

– Mitä täällä tapahtuu?
– MITÄ? KYSY KOVEMPAA!
– MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?
– ÄSSÄT VOITTI JÄÄKIEKON SUOMEN MESTARUUDEN!
– Onneksi olkoon.
– MITÄ? ONNITTELE KOVEMPAA!
– ONNEKSI OLKOON! PELASITKO SINÄKIN?
– EN, ENKÄ OLE IKINÄ PELANNUTKAAN. TÄÄ ON ISOMPI JUTTU. TYKKÄÄN RAINER FRIMANISTAKIN, VAIKKA EN OSAA LAULAA!
– MITÄ TÄMÄN JÄLKEEN?
– MM-KISOISSA SUOMI TEKEE MAAILMALLE SEN, MINKÄ ÄSSÄT SUOMELLE!
– Kultamitalitavoite on kova. Suomi on voittanut MM-kisat kaksi kertaa, ja Ässien edellisestä SM-voitosta on peräti 35 vuotta.
– MITÄ? KYSEENALAISTA KOVEMPAA!
– SITÄ VAAN, ETTÄ AIKA HARVAKSELTAAN KULTAA KUITENKAAN VOITETAAN.
– HILJAA HYVÄ TULEE!

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 28.4.2013

Paratiisin veroinen

Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin...
Rauli Somerjoen ja Arja Tiaisen sanoittamassa -laulussa kuvataan herkällä tavalla guernseyläisen pankkiirin ja ylenpalttisen rahamääränsä kanssa tuskailevan suomalaismiljonäärin kohtaaminen veroparatiisissa.
Alkusäkeiden jälkeen suositussa kappaleessa eksytään asiasta. Laulussa ollaan ilman kuteita niin paljaasti ja avoimesti, että sellainen ei käy, kun piilotetaan rahoja.
Postilaitoksesta konttoreita karsimalla Itellaksi kasvaneella valtionyritykselläkin on veroparatiisiyhtiö Neitsytsaarilla. Itellan putkahtaminen esiin veroparatiisikeskustelussa ei ihmetytä, sillä paratiisivaltiot ovat postimerkin kokoisia.
Baddingin säveltämän Paratiisin levytyksestä on tänä vuonna kulunut 40 vuotta. Somerjoki muokkasi Tiaisen tekstiä musiikkiin sopivaksi muuttamalla muun muassa riviä, jossa vaahtoavaa merta verrataan olueen. Tiainen kirjoitti alunperin, että meri vaahtosi kuin Lahden A.
Somerjoen versio istuu tahteihin paremmin, mutta kyllä olutmerkin mainitseminen olisi muutenkin tahditonta. Kyseessähän on laulu, ei urheilutapahtuma.
Mökkirantoja tai tiukan pankkisalaisuuden ja löysän verotuksen maita voidaan kutsua paratiiseiksi. Kirjallisuuden tutuin paratiisi on se, josta puhutaan Raamatussa.
Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva viljelivät maata paratiisissa. Heille kävi niin kuin Suomessakin on käynyt: pientilalta tuli lähtö.
Toisaalta Paratiisi-laulussakin on vain kaksi ihmistä, ja henki on, että kolmannelle ei edes kerrota, mitä tapahtuu, kun vaivutaan meren kiihkeään rytmiin.
Myös toiminta veroparatiiseissa on kahden ja kauppa. Kun epäillään rahanpesua tai veronkiertoa, kolmatta pyörää ei kaivata, sillä se on poliisi.
Vastikään julkisuuteen vuodettiin 2,5 miljoonaa salaista asiakirjaa, joista löytyi tietoja suomalaistenkin yritysten veroparatiisikytköksistä.
Tähän mennessä saatujen tietojen mukaan suomalaisilla on kyllä veroparatiisiyhtiöitä, mutta ne eivät käytä niitä mihinkään.
Joopa joo. Totuus löytyy iskelmästä. Asioista, joista ei voi puhua, pitää laulaa:
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain...

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 14.4.2013

Valuvika porsaanreiässä

Verotuksesta puhuttaessa on viime päivinä käytetty reippaasti vertauskuvia – ei aivan Timo Soinin taajuudella, mutta yritystä on ollut.
Kaikki alkoi kehysriihestä.
Eihän se mikään riihi ole, vaan kokous, jossa istutaan, puhutaan, juodaan kahvia ja syödään pullaa ja sovitaan, miten seuraavan vuoden tulo- ja menoarviota aletaan tehdä.
Oikeassa riihessä lyötiin varstoilla parsilta lattialle laskettuja kuivatettuja lyhteitä. Aloittelijalle riihi oli kova puimakoulu. Puinnin jälkeen jyvät puhdistettiin. Sen tekivät viskurityöläiset.
Kehysriihen ja oikean riihen suurin ero on, että jälkimmäisestä ulos tultaessa tiedettiin, oliko puitu vai ei.
Kehysriihen jälkeen huomattiin, että verosuunnitelmiin oli jäänyt porsaanreikä. Siitä puhui muun muassa pääministeri Jyrki Katainen.
Hänellä ei ole oikeita porsaita. Porsaanreiästä pääsevät luikahtamaan kaikenlaiset verotuksella kikkailijat. Kyseessä eivät ole kuuluisat köyhän talon porsaat, päinvastoin.
Kataisen piti luvata, että reikä tukitaan. Muuten vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkikin olisi juossut siitä ulos.
Porsaanreikä ei riittänyt. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen löysi myös  valuvikoja.
Valuvika voi syntyä monessa eri työvaiheessa: suunnittelussa, valettaessa tai siinä välissä. Valuvikoja ovat muun muassa mittaviat, muotoviat, pintaviat ja halkeamat.
Mittoja ja muotoja arvioikoon kukin halunsa mukaan. Sekstettihallituksen ilmeisin valuvika on halkeama. Oikein isosta halkeamasta mahtuu kulkemaan porsas.
Kun riihestä oli löytynyt sekä porsaanreikä että valuvika, Katainen kehotti laittamaan jäitä hattuun.
Kyseessä oli taas pelkkä kielikuva, sillä herrasmies ei pidä päähinettä sisällä, eikä ministerin sovi esiintyä edes hattu kourassa.
Kun toimittajat ja kuvaajat odottivat Kataista keskiviikkona, hän vertaisi tilannettaan vesilintujahtiin: kun pikkuinen tavi lentää, koko ranta ampuu.
Mitä pääministeri tarkoitti? Äänestäjiltä oli tullut kiukkuista palautetta, ja Katainen oli huomannut, että on paljon mukavampi katsoa piippua pitkin kuin piippuun.
Ihan vain vertauskuvallisesti.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.4.2013