Sitä on liikkeellä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.3.2019

Viime tingassa päätöksen tekeviä liikkuvia äänestäjiä on vaali vaalilta yhä enemmän. Niinpä olikin vain ajan kysymys, milloin Suomeen perustetaan liikkuva puolue.
Nyt se on tapahtunut, ja tänä iltana liikkuvan puolueen puheenjohtaja on pysähtynyt studioomme tentattavaksi. Tervetuloa! Kumpi sinua jännittää enemmän, puhe vai tentti.
– Puhe jännittää enemmän. Tentti on helppo, kun ei tarvitse kuin vastata kysymyksiin.
Mielenkiintoista. Olisin olettanut, että toisin päin, sillä sinuthan tunnetaan hyvänä puhujana ja erityisesti liukkaasti liikkuvista mielipiteistäsi.
– Se on kyllä ihan totta. Kyllä sittenkin tentti jännittää enemmän. Vähän kuin yrittäisi osua liikkuvaan maaliin.

Valion thaimaalainen ananasten toimittaja polkee työntekijöiden oikeuksia. Miten liikkuva puolue suhtautuu tällaiseen?
– Kyllä asia on niin, että työnantajalla on oikeus poimia työn hedelmät ja ottaa tekijöistä kaikki mehut irti, kun kerran palkkaakin maksaa.
Mutta Thaimaan tapauksessa on syyllistytty selviin laittomuuksiin.
– Sellaisen menon tuomitsemme ilman muuta niin kuin äsken yritin sanoa.

Yksi eduskuntavaalien pääteemoja on ilmaston vastainen taistelu. Mitkä ovat puolueenne tärkeimmät keinot?
– Huuhaa puuhaa. Ilmastonmuutos on ainoa asia, joka meitä liikkuvia ei liikuta. Niin kuin huutaisi tuulelle tai kieltäisi sadetta satamasta. Meillä on tärkeämpääkin tekemistä.
Ilmaston muutos ja sen aiheuttamat uhat ovat aivan todellisia, ja Suomessakin vallitsee puolueitten kesken melkoinen yksimielisyys, että toimeen on tartuttava.
– Niin on meidänkin mielestämme, ja nimenomaan toimeen. Toimeen tarttuminen on meille sekä sydämen asia että omantunnon kysymys. Siteeraan tässä vaalilausettamme: sitä on liikkeellä.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto on mielipidemittausten mukaan suosituin ehdokas pääministeriksi. Toisaalta taas SDP on suosituin puolue. Mitä liikkuvassa puolueessa ajatellaan tästä?
– Hyvää ajatellaan, sillä asetelma mahdollisuuden toteuttaa meidän tarjoamaamme liikkuvaa vaihtoehtoa. SDP:n pitää valita nopeasti Haavisto puheenjohtajakseen. Kelpasihan sille viisi vuotta sitten toimihenkilöiden ammattiliiton veturikin. Rinteen isä on entinen kaupunginjohtaja, ja Haaviston isä oli rehtori, joten hyvistä keskiluokkaisista perheistä ovat molemmat pojat.
Oletko sitä mieltä, että teillä on varaa lyödä tällä tavalla lekkeriksi kesken vaalikamppailun?
– En ole, enkä lyö. Politiikkaa on vakava asia. Leikkiä ei saa laskea, eikä ainakaan ymmärtää.  Olemme siitä liikuttavan yksimielisiä.

Onnelliset

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.3.2019

Suomi on YK:n onnellisuusraportin mukaan edelleen maailman onnellisin maa.
Paha sanoa vastaan, sillä onnellisuutta on selitetty isoilla asioilla, sellaisilla kuin bruttokansantuote, konfliktien ja korruption määrä, sosiaaliset turvaverkot ja väestön terveys.
Onnellisuuteen vaikuttaa raportissa myös hallituksen politiikka. Sen miettiminen saa mielen kaihoisaksi: oli meilläkin hallitus – ennen kuin Juha Sipilä keksi kaikkien puolueiden opposition.

YK mittaa onnellisuutta säännöllisesti, mutta kyllä sitä on pyritty analysoimaan jo paljon ennen Kansainliittoakin.
Esimerkiksi Aleksis Kivellä oli elämässään vastatuulta, mutta kun Aleksista pyydettiin arvioimaan onnellisuuttaan asteikolla 0–10, hän vastasi runolla: ”Mä kiireelle korkean vuoren nyt astelen raikkaassa tuules; mun toivoni aamusen koin, mun kultani kohtaan siellä.”
Hieman tunteikasta ehkä, mutta tuolta sektorilta onnea etsitään edelleen niin tosi elämässä kuin tosi-tv:ssä, vaikka kielenkäyttö on arkisempaa ja suorasukaisempaa. Tässäkin lainauksessa Aleksis Kiven ainoa v-sana oli vuori.

Perusnegatiivinen äreys ajaa arviomaan Suomen toistuvaa huippuonnellisuutta, että joko taas ja miksi aina me.
Mutta yritetään nyt etsiä muitakin kuin Yhdistyneiden kansakuntien auktorisoimia onnellistuttavia asioita.
Otetaan vaikka sää. Suomessa voi yhden maaliskuisen vuorokauden aikana kokea yöpakkasen, kirkkaan täysikuun, räntäsateen, auringonpaisteen, elämänilon ja syvän ahdistuksen. Jos tällainen ei pidä onnellisuutta yllä, niin mikä sitten?

Kansanedustajakandidaatit ovat vaalien alla vaihtelevien kevätilmojen armoilla. Voimat ovat koetuksella, kun ehdokas viikkokausia antaa itsestään kaiken, eikä voi olla varma, saako mitään takaisin.
Onneksi Salon kaupunki tulee hätiin. Se on kutsunut kaikki vaalipiirin kansanedustajat aamukahville kaupungintalolle. Tempaus on ensimmäinen laatuaan. Tulevaisuudessa tarjotaan myös makkaraa, soppaa ja lettuja.

Mistä vielä on syytä olla onnellinen? No, ainakin siitä, että Suomi on Suomi eikä Kazakstan, vaikka meillä onkin ollut yhteiset isännät. Kazakstanhan on entinen neuvostotasavalta ja Suomi entinen suuriruhtinaskunta.
Kazakstanin uusi presidentti Kassim-Jomart Tokajev vannoi tällä viikolla virkavalan ja ehdotti samalla, että maan pääkaupungin Astanan nimi vaihdetaan. Ilman valiokuntia, komiteoita tai puoluerajat ylittävää valmistelua parlamentti päätti saman tien, että uusi nimi on entisen presidentin mukaan Nursultan.
Meillä ei menetellä näin, mutta jos meneteltäisiin, Suomen pääkaupunki olisi ollut jo monta vuotta Haloonen Helsinki.

Kummitusjuttu

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 17.3.2019

Tunnettujen ihmisten lisäksi maailmassa on tunnettuja aaveita. Niistä kannattaa mainita ainakin kolme: Hamletin isän haamu, kommunismin aave ja se yksi.
Kommunismin aave esiintyy Karl Marxin ja Friedrich Engelin Kommunistisen puolueen manifestissa. Se kummittelee Euroopassa, ja sitä jahtaavat muun muassa paavi, tsaari ja Saksan poliisit.
Hamletin isän haamu tuli kertomaan, että hänet murhasi oma veli eli Hamletin setä. Willian Shakespearen keksimä Hamlet hoiti prinssin virkaa Tanskassa kauan ennen kuin sen naapurissa jahdattiin kommunismin aavetta.
Kolmas, se yksi, on haamu, joka oli Marjaanan ovella ja vanhan arkkiveisun mukaan kolkutti hijalleen. Marjaana päästi haamun sisälle, vei sen sänkyynsä ja huomasi vasta aamulla, että eihän vieras ollutkaan hänen ystävänsä Vilhelmi vaan Vilhelmin haamu. No, sattuuhan sitä.

Näistä esimerkeistä saa sen käsityksen, että aaveiden ja haamujen aika on ohi. Ei se ole.
Televisiossa pyörii Aaveiden jäljillä -sarja, jossa suomalainen veljespari tiimeineen etsii mainosten välissä paranormaaleja ilmiöitä. Salaisista kansioista löydettyjen tietojen mukaan seuraavassa jaksossa haamuja haetaan valtioneuvostosta.

Olen nyt suuressa rakennuksessa Snellmanin kadulla Helsingissä. On aivan pimeää, sillä aaveet näkyvät vain pimeässä, jolloin ei näy mitään muuta. Mutta olenko täällä yksin? Onko täällä ketään?
Nyt kuuluu jotain. Ovi kolahti, ja niskassa tuntuu viileä tuulahdus ulkoilmaa. Toimitusministeristön ulkotoimitusministerikö se siellä? Timo? Oletko se sinä? Voinko kysyä jotain?
– Minä vastaan. Vastaan, mitä haluan.
Mitä aiot tehdä nyt, kun et ole ehdolla eduskuntaan?
– Olen nuori mies. Elämä edessä. Se nähdään, mitä se tuo.
Erikoisesti sanottu aaveelta, mutta menköön yliluonnollisen retoriikan piiikkiin. Eikä 56-vuotias toisaalta ole vielä vanha. Sauli Niinistö valittin presidentiksi 63-vuotiaana ja Jorge Mario Bergoglio paaviksi 76-vuotiaana. Mutta onko sinulla vielä jotain sanottavaa ennen kuin katoat kuin vertauskuva Saharaan?
– Tulevaisuus on erilainen kohdallani kuin se on tähän asti ollut.
Timo? Timo? Oletko vielä täällä? Ei kuulu eikä tunnu enää mitään, mutta ei se mitään, sillä tämä oli huikea kokemus.

Mennään vähän eteenpäin. Aivan kuin sekä kuuloni että energiakenttämittarini tavoittaisivat jotain.
– Tulos tai ulos!
Mikä se oli? Aivan kuin joku olisi mutissut, että...
– Tulos tai ulos!
Kyllä. Nyt on vahva tunne, että olemme kohdanneet toisenkin haamun. Onko se Juha?
– On se. Pidin sanani ja lähdin ulos, kun ei tullut tulosta, mutta oikeastaan en lähtenytkään, vaan jäin kummittelemaan ja jatkan niin kauan kuin vain halutaan, sillä olen periaatteen mies.
Nyt ääni etääntyy, ja mittareissa viisarit painuvat alaspäin. Mutta vielä kuuluu jotain.
– Tulos tai ulos, sen minä osaan, mutta nyt pitäisi tietää, mihin ollaan menos.

Riffi arvioi Veljeksiltä paloi koti ja Historia-levyt. LINKKI

Spotifyssa:
Veljeksiltä paloi koti
Historia

Huumori voi edistää inhimillistä elämää

Artikkeli julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.10.2018

Jarno Hietalahti: Huumorin ja naurun filosofia. Gaudeamus 2018.

Televisiossa pyörii parhaillaan useita komediapaneeleita, joissa julkisuuden henkilöt kommentoivat nokkelasti aiheita kuin aiheita. Päällekkäin tai peräkkäin pyörii myös Putouksen, Kingin ja Gaalan kaltaisia huumoriohjelmia, joissa rakenne on lainattu ”oikeista” ohjelmista.
Muutakin huumoria esitetään niin, että viikon mittaan voi nauttia tuntitolkulla käsikirjoitettua komiikkaa pelkästään televisiosta.
Stand up -esityksistä on tullut suosittua lavaviihdettä, ja teatterien vetovoimaiset näytelmät ovat usein vanhoja farsseja. Sosiaalisessa mediassa jaetaan monenlaisia humoristisiksi tarkoitettuja meemejä.
Hauskaa siis riittää.
Sen lisäksi, että huumoria tehdään tahallisesti ja tahattomasti, sitä myös tutkitaan. Yksi tutkijoista on aihetta kriittisesti tarkastelevan Huumorin ja naurun filosofian kirjoittaja Jarno Hietalahti.

Huumoria on kaikkialla, mutta Samaan aikaan tuntuu siltä, että tosikkous lisääntyy. Loukkaantuminen ja äänekäs mielensäpahoittaminen ovat muotia.
Pitääkö komiikan tekijöiden miettiä mahdollista loukkaamista? Tunnistan itseni Hietalahden kuvauksesta, jonka mukaan ”rajoittamattoman sananvapauden nimiin vannovat valittavat, että  poliittinen korrektius tappaa huumorin”.
Teoriassa äärimmilleen viety poliittinen korrektius kaventaa sananvapautta ja johtaa siihen, että huumori kuolee kokonaan, koska aina on löydettävissä joku, joka voi loukkaantua.
Oikeasti näin ei tietenkään käy, sillä huumorintaju on osa ihmisenä olemista. Jos pidän jotakuta huumorintajuttomana, hänellä on todennäköisesti vain toisenlainen huumorintaju kuin minulla.
Saako huumorista sitten pahastua? Eikö vitsin varjolla saakaan sanoa mitä tahansa?
Jarno Hietalahti kirjoittaa Huumorin ja naurun filosofiassa, että jos huumori on alistavaa, hyväksikäyttävää tai tuhoavaa, sitä on kritisoitava.

”Vaikka toisen persoonaan suoraan kohdistuvaa törkeää irvailua puolustaisi korkeilla arvoilla ja ylevillä ihanteilla, ei tosiasia muutu: kohdetta on siltä käsitelty rienaavasti”, hän painottaa.

Ajankohtaisimpana ilmiönä Hietalahti pohtii Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin huumorintajua. Huumorintutkijat ja humanistit väittävät, että Trumpilla ei ole sellaista.
Hietalahti on kumpaakin, mutta eri mieltä Trumpista: lehdistön poimimat lukuisat esimerkit Trumpin vaalikampanjan ajalta osoittavat, että hän kykenee huumoriin.
Trumpin huumori on rasistista, seksististä, ja hän halventaa vähemmistöjen ihmisarvoa. Hietalahti arvioi kuitenkin, että on virhe ottaa Trump kirjaimellisesti. Silloin hukataan hänen politiikkansa ydin: Trump pyrkii puheillaan oikeistopopulistiseen tapaan lietsomaan pelkoa kaikkea vierasta kohtaan.
Mauttomuus ei tarkoita huumorintajuttomuutta, Hietalahti toteaa.

Trump iskee puhuessaan silmää kannattajilleen. He ymmärtävät, että Trump ei ole aivan tosissaan, mutta hänellä on kuitenkin kuitenkin jotain tärkeää sanottavaa.

Hietalahden huumorianalyysin pitkä historiallinen kaari kiinnostaa, koska osa palkastani tulee huumorista, säännöllisestä pakinoinnista. Ajatellen, että pakinoitsijat – niin kuin humoristit  muutenkin – paljastavat herkemmin, miten ajattelevat kuin mitä ajattelevat.
Hietalahden kirjassa haastateltu koomikko ja käsikirjoittaja Stefan ”Stan” Saanila on samoilla linjoilla. Hän harmittelee, että monien mielestä huumorin on varta vasten tehtävä jotakin: esimerkiksi näytettävä ruttopaiseet ja puhkaistava ne.
”Huumorilla on vaikutusta, mutta ei tehtävää”, tiivistää Saanila.
Noin viikon uutisia juontanut koomikko Jukka Lindström puolestaan sanoo, että ei ajattele muuttavansa jonkun ihmisen mielipidettä. Vaikka huumorilla olisikin jokin suurempia tarkoitus tai tavoite, niin onko se lopulta hyvä väline tuollaiseen? hän kysyy.

Hietalahden kirjan pitkässä auktoriteettijonossa seisovat Sigmund Freud, René Descartes, Erich Fromm, Friedrich Nietzsche ja monet muut, vanhemmatkin tutkijat ja filosofit.
Käytännön humoristeina puhuvat edellä mainittujen lisäksi muun muassa koomikot Anita Ahola ja André Wickström, lauluntekijä Jarkko Martikainen ja näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Petteri Summanen.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta huumorin olemusta pohdiskelevat kirjassa vain miehet.

Voiko kaikelle nauraa? Voi.
Voiko kaikkialla nauraa? Voi.
Voiko kaikelle nauraa kaikkialla? Ei voi.

Huumori on sidottu tilanteeseen, asiayhteyteen, kulttuuriin. Kuoliaaksi naurattavaa vitsiä ei kannata välttämättä kertoa, jos joku on juuri kuollut. Huumori vaatii herkkyyttä.
Nihilismi ja kyynisyys eivät ole oikeaa maaperää huumorille. Hauskuuteen tarvitaan suvaitsevaisuutta ja avaraa näkemystä maailmasta. Viha ei huvita.
”Jos humoristinen asennoituminen itseen ja ympäristöön pohjautuu elämää kunnioittavaan arvomaailmaan, huumori voi edistää inhimillistä elämää”, kirjoittaa Hietalahti.

Silmän välttäessä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 3.3.2019

Kun valvova silmä välttää, ihminen alkaa puuhastella kaikkea kivaa.
Otetaan esimerkki ajalta ennen ajanlaskun alkua. Kreikkalainen kosmologi ja filosofi Thales, oman aikansa Kari Enqvist, hinkkasi joutessaan meripihkaa turkiksen palalla ja keksi hankaussähkön.
Yli 2 300 vuotta myöhemmin, 1700-luvun puolivälissä, hollantilainen fyysikko Pieter van Musschenbroek ajatteli, että mitä jos ihan piruuttaan vuoraisi lasipullon metallilla ja kokeilisi, pysyykö sähkö sisällä.
Kyllä se pysyi, ja niin syntyi akku. Loppu onkin historiaa niin kuin tapana on sanoa.

Entä mitä teki Suomen tasavallan presidentti, kun hoitajan silmä vältti lonkkaleikkauksen jälkeen? Hän tarttui puhelimeen ja tviittasi hiihdosta, mömmöistä ja sote-uudistuksesta.
Samoihin aikoihin Seefeldissä poliisillakin olivat mielessä hiihto ja mömmöt. Viisi hiihtäjää sai jättää kilpasukset mökin seinustalle ja alkaa vetää sisällä lonkkaa.

Sauli Niinistön herätessä, tviitatessa ja pelatessa sakkia tekoälyä vastaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa tapahtui yllättävä käänne. Kun sote-valiokunnan puheenjohtajan Krista Kiurun silmä vältti, valiokunnan enemmistö päätti, että se ei kuule enää asioiden käsittelyä hidastavia asiantuntijoita.
Tämä oli puhdas turvatoimenpide. Valiokunnan jäsenet eivät halunneet joutua satunnaisiksi siviiliuhreiksi, kun sotaministeri Jussi Niinistö ja aseenkantaja Ben Zyskowicz iskevät äkäpäissään perustuslakifundamentalistien ja -talebanien kimppuun.
Kun Kiuru kertoi asiasta televisiossa, hän ei varsinaisesti livertänyt. Edustaja Kiuru poistui valiokunnan kokouksesta 12 minuuttia ennen sen päättymistä. Se on lyhyt hetki ihmiskunnan historiassa, mutta riittävän pitkä politiikassa ja kaiken lisäksi tasan Cooperin testin mittainen. Siinä ajassa hyväkuntoinen ihminen juoksee kolmen kilometrin päässä olevalle terveysasemalle.

Salolaiset leijonat ovat ikimuistoisesti järjestäneet keväisen tempauksen, jossa veikataan, milloin jäälle viety tynnyri lipuu sillan ali.
Kun silmä vältti, lions clubin jääveikkaus muuttuikin arvauskilpailuksi. Kyseessä oli arvauskilpailuluvan nimen aiheuttama sekaannus, mutta hetken aikaa luultiin, että Veikkaus ei salli veikkaus-sanan käyttöä tällaisissa tarkoituksissa.
Vastaisuudessa on kuitenkin paras pelata varman päälle ja kohdella suomalaisia rahapelifirmoja tasapuolisesti. Veikataan vapaasti, mutta kirjoitetaan vastaus paffilapulle.

Kun virtaa vielä riittää, palataan joelta hetkeksi akkuihin.
Saloon perustetaan tänä vuonna tehdas, jossa tehdään akkuja sähköautoihin. Vaikka ovat hienoja pelejä, tulee sähköautojenkin mukana pieni työkalusetti. Pakista löytyvät tunkki, ristikkoavain ja kissannahka.

+ + + +

Ja kun silmä välttää, mainostaja iskee!

TÄSTÄ LINKISTÄ hyvää musiikkia ja runoa: Veljeksiltä paloi koti.

Levyn voi tilata hintaan 10 euroa, sisältäen postimaksut, osoitteesta lehtonenasko@gmail.com.