Toistamme

Puhumme taiteista
          ja tieteistä
laitteista ja lietteistä

lupaamme että kumpikaan ei kuole

     ennen toista
          toistamme
               lupaustamme
holhoamme toisiamme
               jankutamme

älä ole leija
     kun tuulee
          ole kivi

Vauhtia!

Jänis uhmakkaana metsän rajassa.
Pakenemme pyrynä pitkin kiskoja.

Suomen Turku julistaa joulurauhan

OHJELMA:
1) huomenna, jos Jumala suo,
2) vainolaiset hurmehella peittää maan,
3) oi maamme

Lumi vie tajun

Lumi vie tajun ajan hajun
          hävittää
               paikat

maailma on yhtä
           
     osoitteeton

                         suunnaton

                         puilla paljailla uudet viitat

pellot järviä horisontista tasanko tähän
          ja selän

                    taakse

Mielelläni

Teen työtä mielelläni.
En muuten.

SSS:n pakinoita koottu kirjaksi

Perjantaina 4.12.2009 julkaistiin Salon Seudun Sanomien 90-vuotisjuhlavuoden pakina- ja kolumnikokoelma "Ihmisen opas". Kirjoittajat ovat pakinoitsijat Asko Lehtonen, Kauko Mäntylä ja Jorma Hautala sekä kolumnistit Jarmo Lehto, Leena Savikko, Hia Sjöblom ja Jarmo Vähäsilta. Kirjan on toimittanut Kauko Mäntylä.
http://verkkokauppa.sss.fi/Default.aspx?sivu=etusivu

Kuusi

Kuusi on täydellinen puu, ikivihanta.

Joulukuusi on elävä kuollut, zombie.

Kuusi on pienin täydellinen luku.

Journalisti reaaliajassa

Salon Seudun Sanomat täyttää 90 vuotta. Juhlanumeron teemana on tulevaisuus. Pakinani tulevaisuuden reaaliaikaisesta journalismista ja journalistista löytyy digilehdestä sivulta 63.
http://www.sss.fi/teemat/09_juhlalehti/default.asp

 Toinen sija Aviisin pakinakisassa! Ylituomari Seppo Ahti haukkui kirjoittajat, mutta lehden toimitus oli armollisempi. http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=16/2009&id=8dc8aa6

Autolla pääsee

Autolla täältä pääsee nopeasti pois ja takaisinkin,

                    jos takaisin haluaa.

Perhonen rysähti ikkunaan, lasolilla se lähti,

     pikkuinen,
silloin oli aamu, nyt syksy, ja tuulilasissa lepattaa vaahteran lehti
                    valmiiksi eloton jo.

Jatkuva liike peittää suurimmilta suurimman osan maailmaa

                         ja oman kuoleman, jos haluaa

Salon kauppiksen historia

Salolaisesta elämänmenosta on ilmestynyt jälleen uusi tietoteos. Leena Savikon toimittama "Kauppa joka kannatti" (kustantajana Salon Liikesivistyksen Tuki ry) kertoo salolaisen kauppaopetuksen 50-vuotisesta historiasta.

Opiskelin Salon kauppaoppilaitoksessa 70- ja 80-lukujen vaihteessa, ja kauppiksen historiikista löytyy myös minun kirjoitelmani. Edustan tyyppiä, joka ei koulun jälkeen ole ollut varsinaisesti päivääkään alan töissä.

Toimittaja Leena Savikko kirjoitti jutelmani perään huomion: "Arvostelija (Tommi Aitio) kirjoitti Asko Lehtosen runokerronnan tuovan taloudellisuudessaan mieleen Harri Nordellin. Vuodesta 1980 runokirjoja julkaissut, minimalistisesta ilmaisustaan tunnettu Harri Nordell on Salon kauppaoppilaitoksen merkonomeja vuosimallia 1976. Hänen kanssaan samaan aikaan kauppiksessa opiskeli sekä runoilijana että teatterimiehenä tunnetuksi tullut Markku Hoikkala, joka valmistui merkonomiksi 1978. Salon kauppaoppilaitos näyttää löytäneen roolinsa lyyrikoidenkin koulutuksessa."

Työpöytää siivotessa

(vanha muistiinpano Kulttuurien museosta)

Hylkeennahkainen anorakki

Amurin goldien lohennahkatakki

japanilainen riisinolkisadetakki

tyttö ei pääse kouluun

koska hänen on kerättävä polttopuita

Isiä ja poikia

Poika syntyy.

Isä katsoo ihmeissään.

Voi onnea! hän huokaa.

Voi huolten kuormaa! hän huokaa,ja huokaus humisee huoneissa.

Poika varttuu,

pojasta kasvaa aikamies, isä.
Hän hämmentyy;
taas hän elää äidin kanssa, vaikka luuli päässeensä omilleen.

Hän alkaa huokailla,

ja huokaukset humisevat huoneissa.

Hän on isä, hän suorittaa tehtävää,
istuu pöydän päässä ja katsoo kaukaisuuteen.

Hän istuu hiljaa,
ja häneltä kysytään: "Mitä sinä sanoit."

"En mitään," hän vastaa.

"Kyllä sanoit. Kun isä on hiljaa, hän sanoo jotain."

Ja poika katsoo isän katsetta

ja isän katsetta pitkin kauas taakse ja eteen,
ja hän kuuntelee isän huokauksia

ja painaa kaiken mieleensä.

Poika kasvaa, ja hänestä tulee mies ja isä.

Voi onnea! hän huokaa
Voi huolten määrää!

Hän katsoo pientä poikaansa ja näkee isoisän.

Lisää syksyä

Aurinko paistaa vain pilviin asti.

Vaahto. Amme.

Syksyn merkit

Heitin koiraa kivellä ja siitä tuli susi

se kiersi metsän kautta ja palasi pitkin kuolleita lehtiä

Ihmiset ovat julmia

Jos olisin raskaana

varmasti ottaisin pois

lapsi on apinan varjo

lapsi haisee kellarille

ihmiset ovat niin julmia

kuu on minun silmäni

Voimala

oi aurinkoni!
voimalan valo!

heitän parven lentoon
se siivilöi sinua

Leimat

Vesi leimaa maiseman.

Teen jäljen, jäljennän.

Turun kirjamessut 2.-4.10.2009

Olen Turun kirjamessuilla sunnuntaina 4. lokakuuta kustantaja Vesa Niinikankaan haastateltavana.
Paikka on Bella-lava ja aika klo 13.

http://www.kirjamessut.fi/index.html?n=16269

http://www.sss.fi/sahkeet/78206.html

http://www.kirjamessut.fi/index.html?n=16269

Syysblues

Asvaltti on tyyni, upottava musta myrkky.
                dädäädädä
Mies laulaa, kuinka nainen on tiukka kuin hansikas.
                dädäädädä
Syys pahenee. Eilen tähän aikaan näin vielä kirjoittaa.
               dädäädädä

(Tuuli vei kuistilta hatun, Enostone 2009)

Hämärä kytkin

Lähdit kyyneleet silmissäni. Yhdyn sanoihin.

On aika muuttaa iskulauseet toiminnaksi.

Ajan, sataa

Ajan autoa elokuvista. Sataa

hitaasti.

En lue mutta haukun

 Toimittajat ovat vakavissaan kyselleet ministereiltä, mitä mieltä nämä ovat romaanin henkilöistä, ja poliitikot ovat vastanneet. Kaikki tämä on tapahtunut niin nopeasti kirjan ilmestymisen jälkeen, että kovin moni keskusteluun yllytetty tai muuten siihen osallistunut ei ole ehtinyt lukea Koljattia. Jos poliittiset päätökset ja niistä kertovat valtakunnan medioiden uutiset tehdään samalla asenteella, niin voi meitä.

http://www.sss.fi/mielipiteet/73580.html

Peilimaailma

(lopusta mä kaiken alkaisin)
 

1.

Uomaa pitkin syöksyy ja vauhtia ottaa tuuli. Ui savu.

Vesirajaan nojaa varjoni. Poikkipuuta kolme on kaitteessa sillan.

 2.

Keltaisella ja vihreällä raitiovaunut, kulmakynällä mustalla piirretty puut.

Hevonen. Harja musta. Pelti musta. Katto tervanmusta

tupakkatehtaan vanhan. Ikkunat suuret. Pilvet nopeat. Piikit tornien, kirkon.

Minun piti näyttää

Olen kuunnellut viime viikkoina David Bowien hienoa Low-albumia. Kaivoin arkistoistani laulutekstin, jonka kirjoitin 1980-luvun puolivälissä Breaking glass -kappaleen innoittamana. Tässä siis muutama rivi neljännesvuosisadan takaa!

En osannut sanoa miten voin
en kertoa kuinka pahoin on
minun piti näyttää

voihan eteisen maton pestä?
eihän veri ehtinyt kuivua?

en muista juuri mitään
ja sen vähänkin tahdon unohtaa
muistan sireenin
muistan kirkuvat valot
lattialautojen syyt

en osannut sanoa miten on
en kertoa kuinka pahoin voin
minun piti näyttää

kuulet kaiken kun tulet katsomaan
kai tulet katsomaan?

Maailmankieli

e-k-g-g-g-s-j-g-

h-i-u-i-i-k-a-i-

g-t-i-t-t-i-r-t-

d-a-t-a-a-t-a-a-

a-r-a-a-r-t-n-r-

e-a-r-r-a-a-a-a-

Puhun kauniisti puista, paperista.

Muistoa kunnioittaen

Jos löydät tänne, tiedoksesi saatetaan,
että osoitteeni on muuttunut.

Ulko-oven pieleen ruuvataan laatta:
runoilija ei viihtynyt täällä
erityisesti.

(Tuuli vei kuistilta hatun, Enostone 2009)

Kaksi paria

1.

Rauhoitu. En halua suhdetta.

Kaksikymmentä vuotta olen kantanut huonekaluja.

2.

Kaikki on hyvin, sanot

niin usein, että voisit jo kertoa hänen nimensä.

Tuuli vei kuistilta hatun

Uusi runokokoelmani "Tuuli vei kuistilta hatun" julkistetaan tänään. www.enostone.fi

Salon Seudun Sanomat, Tuuli vei kuistilta hatun:
PARANTUMATON ROMANTIKKO
Asko Lehtonen: Tuuli vei kuistilta hatun. Enostone. 61 s. 20 e.
Taloudellisuudessaan Asko Lehtosen runokerronta tuo mieleen Harri Nordellin – nimenomaan kerronta, sillä Lehtosen säkeet yhdistävät klassiseen runopuheeseen kuuluvat kuvanrakennuksen ja aforistisuuden narratiiviin.
Jo kokoelman nimi kiihdyttää mielikuvittelemaan lauseen taustalla lymyävän tarinan. Kun tuuli vie kuistilta hatun, on väistämättä tapahtunut jotain huomionarvoista tai vähintäänkin inhimillisessä katsannossa kiinnostavaa.
Lehtonen leikittelee lukijallaan, sillä itse runossa esiintyy tohtori, jolta tuuli vei kuistilla hatun. Yhden mitättömän kirjaimen muutoksella runoilija purkaa tarinan auki hiukan samalla lailla kuin muutamat Don DeLillon kaltaiset keskipolven amerikkalaiset romaanikirjailijat tapaavat tehdä.
Tai kun juna seisoo paikoillaan, odottelee vastaantulevaa liikennettä. Silloin vastaantulija onkin ikkunasta katsova tuntematon mies, joka kommunikoi runon minän kanssa junanikkunan läpi, syyttää runoilijaa parantumattomaksi romantikoksi.
Keskeinen aihe Asko Lehtosen uusissa runoissa on kysymys miehen paikasta modernin ajan jälkeisessä maailmassa. Runoilija saattaa olla väärään aikaan syntynyt romanttinen haaveilija, mutta ainakin hän näkee tarkasti miten nykypäivän mies on kuohittu sisäsiistiksi kesyeläimeksi.
Polkupyörää talutetaan munankuorta muistuttava kypärä päässä ja veroilmoitukseen rastitetaan silti sukupuoleksi mies. Haave metsälle tai sotaan lähdöstä elää enää vain ohikiitävän hetken parittelun jälkeen, juuri ennen nukahtamista. Miehen mahdollisuudet meritoitua sankaritöissä ovat niukat.
”Miehen elämä on lyhyt. / Hän ei näe huomista. / Naisella on kaikki aika. / Hän pukeutuu hitaasti ja huolella, / ja mies laskee, kuinka kauan / mitäkin kestää riisua”, väittää Asko Lehtonen eikä taida olla ihan väärässäkään.
Tai sitten hän on parantumaton romantikko.
TOMMI AITIO

MATKOILLA
lue niin tiedät
toimi niin pelastut
nuku sammutuspeitteen alla
soita kotiin
tunnusta tunnista toiseen

Kolme paria

1.

Nosturit tanssivat kattojen yllä.

Et yllä kaikkialle. Siksi rapsutan lapaasi.

2.

Kapeassa vuoteessa katson sinua

läheltä; olet hämärä, tutun utuinen.

3.

Vaikenemme tai puhumme vain tärkeitä.

Rakkaus rapisee seinistä.

KULKEVA VARJO

Minusta kasvaa
musta varjo.
Olen varjoni orja.
Tiedän paikkani.
Olen liikkeellä.
(Tuuli vei kuistilta hatun, Enostone 2009)

CALENDAR GIRL

Perjantai, kaivattu Freda G.
Enää ei tarvitse vietellä;
morsian olet jo viaton.

Viimeiset hitaat

(tango)

Viilentää

vihreä aurinko. Varokaa tuoretta maalia!

Paikat kohenevat, maailma muuttuu paremmaksi.

Pyöri kuu,

pyöri, pyöri, ja linnut kimmelsivät.

Nainen vei miehelle viinaa, viina naiselta miehen.

Omaisuus

vastaa velkoja, jotka ylittävät mahdollisuudet.

Pelkään pysyä hengissä. Kun olen poissa vain minua ei ole.

Odotan

kultaista noutajaa, yritän linnun siivelle,

viimeisissä hitaissa painan pääni soturiprinsessan rintojen väliin.

yötyöt
luulin omin korvin
tuuli suristi puita

.
.
.
:
s
:
:

s
a
te
ees
sa
tee
ss
aTee
.........sssssssssssssssssssssssssateessateessatees
sateessateessateessateessateessateessateessateessa
teessateessateessateessateessateessateessateessate
essateessateessateessa......teessateeseepranraitasadetakissat
eessateessateessaTeessaTeessateessateessateessateessateessateesssss

sssssssssateessateessateessateessateessateessateessateessateessateessateessa
teessateessateessateessateessateessateessateessateessateessatee:::::::

Suo
ra
kul
ma
kuol
lut
kul
ma
en
luo
ta taloihin jotka ovat nuorempia kuin minä

Tänään opastettu kierros Göstassa, Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä.

Tahtoo nähdä taidetta! huutaa asiakas ateljeessa

ja taiteilijaelämää myös!
ja hän näkee mitä haluaa

väkevää värinää tärpättiä absinttia
sormenjäljet baskerin reunassa
divaanille lasketussa viltissä
ja selatessaan seteleitä avoimesta akkunasta suden ja korennon liiton

Lähde, mene pois, virtaa!

MAKSUHUOMAUTUS

Kirjanpitomme mukaan emme ole vielä saaneet.
Odotamme pikaista.
Kiitämme, ja voitte hävittää tämän.
Mennessä tulleet on otettu huomioon.

Kaupallisia lupauksia I

Kaupallisia lupauksia:
- Pyhien sisäänpääsy.
- Itkuhälyttimen avulla voit nukuttaa pikku pilttisi ulkoilmassa.
- Vakuutus kattaa koko maailman.

Kirpputorilöydöt: Eugene O´Neill: Köysi, Traania, Ristin paikka ja Vaaravyöhykkeessä. Edellinen omistaja osti näytelmävihkoset 1947, 1948 ja 1949 - 60 vuotta sitten.
Lisäksi: Kari Aronpuro: Terveydeksi ja Minä viihtyy. Samuel Becket: Voi miten ihana päivä - Viimeinen ääninauha. Väinö Kirstinä: Luonnollinen tanssi.
Eikä tässä vielä kaikki! Paavo Haavikko: Lehdet lehtiä (painos ilmestymisvuodelta 1958).
Ja kaikki tämä yhteensä 15 euroa.
Samalla reissulla romantikko minussa hävisi yhden taistelun, ja niin ostin sadevesimittarin.

(KIRJASTO)
Lomalla teki mieli koota kirjoista kirjasto
lattialle putosi kirjastonhoitajan kirja
872.2 Aronpuro Kari
Lokomonyliopisto
5 mk POISTETTU
Halikon laitoskirjasto HPS
se on mielisairaala
(Joku raapii oveani, Enostone 2006)

LÄHEKKÄIN

Kylällä mopedi huutaa
kaasu hirtti kiinni

rakas älä keskity siihen
varoitan eläimestä joka vasta kehrää

minä näen unia
joita sinä kuuntelet

(Joku raapii oveani, Enostone 2006,
arvio: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=1247)