Laiva on turvallisesti pullossa
hiiohoi!
meri on parhaimmillaan maalta katsottuna
rommi parasta korkin alla
heijallerii
ajatus kirkas, askel vakaa
ei keinu kansi, ei maa, ei
huh-hah-hei
maakravun kääntöpiirillä
vesilasissa myrskyää
7.6.2013
6.6.2013
Perhosia vatsassa
Oppilaiden ja opettajien vapauttaminen kesän alkaessa poisti päänvaivojen listalta ainakin väliaikaisesti yhden asian: ei tarvitse miettiä, onko hengitysvaikeuksista kärsivä vastaantulija käynyt Marian alakoulussa vai Syyrian sisällissodassa.
Koululaiset kaipaavat kesätöitä, ja nyt niitä riittää. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO suosittelee hyönteisten syönnin lisäämistä. Niinpä tänä kesänä kerätään pakastimiin marjojen ja sienien lisäksi kovakuoriaisia, toukkia ja sen semmoisia.
Kevään viimeisilä biologian tunneilla on opetettu erottamaan ravintopitoisimmat hyönteiset roskaruuasta. Nyrkkisääntö on, että jos löytää eltaantuneen hampurilaisen, joka kuhisee toukkia, syödään toukat.
Vaikka suomalainen saataisiin kouluttamalla hyönteissyöjäksi päästäisen, kontiaisen ja siilin tasolle, todennäköisintä on, että thaimaalaiset poimijat vievät ampiaisetkin pesästä.
Ajatus hyönteisten syömisestä kääntää monta myyttiä nurin - joillakin myös vatsan. Raamatusta on opittu, että heinäsirkat ovat vitsaus. Jos otamme FAO:n suositukset todesta, saamme lukea huutavan lööpin: Hyvä heinäsirkkavuosi pelasti nälänhädältä!
Niin kuin ruuassa muutenkin, myös hyönteisherkuissa on paikallisia eroja. Lapinsirkka maistuu erilaiselta kuin idänkulkusirkka. Hyttystä taas tarjotaan joko savustettuna tai nuijittuna.
Voimmeko olla varmoja, että tulevaisuudessa pakastealtaista ja herkkkutiskeistä löytyvät hyönteistuotteet ovat kotimaisia, jos pakkauksessa niin väitetään? Syytä olisi, sillä ei ole samantekevää, onko lautasella kotimainen vyöihrakuoriainen vai keskieurooppalainen telakkapuupiirtäjä.
Yleisesti ajatellaan, että hyönteisten syöntiä haittaa niiden ulkonäkö. Tämähän ei voi pitää paikkaansa, sillä ei kai sikaakaan syödä sen takia, että pieni possu on niin suloinen.
Ja jälkiruuaksi lyhyt dialogi suoraan tulevaisuudesta:
- Syömään! Iltapala on valmis!
- Kaskas.
Koululaiset kaipaavat kesätöitä, ja nyt niitä riittää. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO suosittelee hyönteisten syönnin lisäämistä. Niinpä tänä kesänä kerätään pakastimiin marjojen ja sienien lisäksi kovakuoriaisia, toukkia ja sen semmoisia.
Kevään viimeisilä biologian tunneilla on opetettu erottamaan ravintopitoisimmat hyönteiset roskaruuasta. Nyrkkisääntö on, että jos löytää eltaantuneen hampurilaisen, joka kuhisee toukkia, syödään toukat.
Vaikka suomalainen saataisiin kouluttamalla hyönteissyöjäksi päästäisen, kontiaisen ja siilin tasolle, todennäköisintä on, että thaimaalaiset poimijat vievät ampiaisetkin pesästä.
Ajatus hyönteisten syömisestä kääntää monta myyttiä nurin - joillakin myös vatsan. Raamatusta on opittu, että heinäsirkat ovat vitsaus. Jos otamme FAO:n suositukset todesta, saamme lukea huutavan lööpin: Hyvä heinäsirkkavuosi pelasti nälänhädältä!
Niin kuin ruuassa muutenkin, myös hyönteisherkuissa on paikallisia eroja. Lapinsirkka maistuu erilaiselta kuin idänkulkusirkka. Hyttystä taas tarjotaan joko savustettuna tai nuijittuna.
Voimmeko olla varmoja, että tulevaisuudessa pakastealtaista ja herkkkutiskeistä löytyvät hyönteistuotteet ovat kotimaisia, jos pakkauksessa niin väitetään? Syytä olisi, sillä ei ole samantekevää, onko lautasella kotimainen vyöihrakuoriainen vai keskieurooppalainen telakkapuupiirtäjä.
Yleisesti ajatellaan, että hyönteisten syöntiä haittaa niiden ulkonäkö. Tämähän ei voi pitää paikkaansa, sillä ei kai sikaakaan syödä sen takia, että pieni possu on niin suloinen.
Ja jälkiruuaksi lyhyt dialogi suoraan tulevaisuudesta:
- Syömään! Iltapala on valmis!
- Kaskas.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.6.2013.
Sidesanat
Kiikku kesämökin kurkihirressä
tai
armoton laukaus
ja
osanottoni, sanotaan leskelle
mutta
vainajaa käy kateeksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)