Aforismeja - 2

Vapautuuko orja, jos hänelle aletaan maksaa palkkaa?
 

Olet ollut korvaamaton työntekijä. Tilallesi ei oteta ketään.

Mikä täällä on ollessa, puun ja kuoren välissä, mahlana.

Asiakas on aika oikeassa. Ja esimies. 

Aforismeja - 1

Totuuskin kelpaa, kunhan se puetaan mielipiteeksi.

Tyhmyys ei tiivisty joukossa. Se laajenee.

Polta yksikin kirja, ja savu peittää auringon.

Kynä on vaarallinen ase kuolleenkin kädessä.

Täällä saa sanoa mitä tahansa. On paras vaieta.

PAKINA: Alun alku

Loppiaisen lähestyessä viisaat miehet kokoontuvat vertailemaan uudenvuodenlupauksiaan. Kun ensin on eletty kuin viimeistä päivää, ja sitten aloitetaan kaikki alusta, niin hyvähän siitä tulee.
   On kuin kuuntelisi presidentin puhetta: esiin nousee kolme suurta kysymystä.

*

– Minä lupasin olla esimerkkinä lapsille. Tutkijan mukaan yhä nuoremmilla on ulkonäköpaineita, ja siksi keskityn tänä vuonna henkisempiin arvoihin, enkä kiinnitä omaan ulkonäkööni niin paljon huomiota kuin ennen, sanoo ensimmäinen viisas.
   – Hyvä lupaus, kehuvat toiset.
   – Te sen sijaan voisitte kumpikin käydä parturissa, neuvoo ensimmäinen.

*

Hetken miehet mutustelevat joulusta rääppeiksi jääneitä tähtitorttuja. Sitten on toisen viisaan vuoro avautua:
   – Lupasin pysyä poissa heikoilta jäiltä.
   – Viisas lupaus, mutta mistä moinen tuli mieleesi juuri tänä talvena?
   – Otin onkeeni Salon urheilukalastajien neuvosta. He järjestävät loppiaisena pilkkikisan, jossa ei mennä jäälle, vaan pysytään laiturilla.
   – Siitä oli lehdessäkin, muistavat muut.
   – Ihmettelen vain, mitä niin reikäisellä laiturilla tehdään kilpailujen jälkeen.
Seuraa hetken hiljaisuus. Sameissa vesissä tehdään syvällisimmät havainnot.

*

Mutta mitä lupasi kolmas? Se selviää nyt.
   – Lupasin olla koko vuoden valittamatta. Yritän valaa salolaisiin myönteistä henkeä ja uskoa tulevaisuuteen.
Muut nousevat seisomaan pelkästä arvostuksesta. Siinä on varsinaisen viisas mies.
   – Salossa valmistellaan ja päätetään, suunnitellaan ja tehdään, puretaan ja rakennetaan, mutta lopulta kaikki on kuitenkin korkeimmassa kädessä, jatkaa kolmas.
   Hänen sanansa hämmentävät. On pakko kysyä, onko toveri tullut uskoon joulun pyhinä? Ei nyt sentään, kolmas viisas vakuuttaa.
   – Tarkoitan korkeinta hallinto-oikeutta.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 4.1.2015

Kunnallispolitiikan puolesta

Martti Häikiö kirjoitti sunnuntaina (4.6.2015) Helsingin Sanomien mielipideosastolla siitä, kuinka kunnallispolitiikkaa opettaa sovinnontekoon. Hän otti osaa konsensuskeskusteluun, joka alkoi, kun pääministeri Alexander Stubb piti suomalaista konsensuspyrkimystä pahana.

Häikiön mukaan kaikkien puolueiden olemassaolo perustuu kunnallispolitiikkaan: puolueiden jäsenet kuuluvat kunnissa toimiviin perusyhdistyksiin, ja kunnalliset lauta- ja johtokuntapaikat sitovat ja motivoivat jäseniä kansanvaltaiseen toimintaan.

Näin eduskuntavaalivuonna näkee, miten järjestöjen paikallisia aktiiveja tarvitaan vaalityöhön, vaikka vaalit ovat valtakunnalliset. Parhaimmillaan vaalityön kiihkeys kantaa niin, että aktiivi saa uutta intoa toimia paikallispolitiikassa tai politiikkaan saadaan peräti mukaan uusia ihmisiä. Pahimmillaan vaalityöläisten uurastus nostaa eduskuntaan vain omasta itsestään kiinnostuneen ehdokkaan, joka viis veisaa kotikaupunkinsa asioista.

Kunnallispolitiikassa parasta on, että siinä ei ole oppositiota. Hallitus- ja lautakuntapaikat jaetaan vaalituloksen mukaan. Valtakunnan politiikassa ongelmalliseksi koettu sateenkaarihallitus on arkipäivää kunnissa, missä hallitustason päätöksiäkin tehdään äänestämällä, eikä se vahingoita ketään.

Suurin osa päätöksistä syntyy yksimielisesti, mutta silloin, kun ei olla samaa mieltä, äänestetään, ja sen jälkeen tehdään enemmistön tahdon mukaan. Ja mennään eteenpäin.

Valtakunnan politiikkaan pitäisi edetä kunnallisten luottamustehtävien ja paikallisen järjestötyön kautta. Siellä syntyy ymmärrys politiikan luonteesta ja mahdollisuuksista.