27.10.2013

Kiitos kaikesta

Tutkimuksen mukaan velvollisuudentuntoisimmat työntekijät jatkavat töissä pisimpään. Eläkkeelle pääsisi jo, mutta eihän firmaa ja työkavereita voi jättää tuuliajolle.
Viime yönä siirryttiin kesästä normaaliin aikaan. Tunnollinen työntekijä käyttää vuorokauden ylimääräisen tunnin työhön, mutta toivottavasti ei kuitenkaan istumatyöhön, sillä se on vaarallista ja lyhentää elinikää.
Istumatyötä on syytä välttää muutenkin, sillä yt-rintamalla on vaikeampi osua liikkuvaan maaliin.
Jonain päivänä on kuitenkin lähdettävä. Silloin lähimmät työtoverit kokoontuvat kakkukahvipöytään, lähiesimies tuo kukkia ja konsernijohtaja puhuu.
– Hyvä Rauno, sinä kaikista tuhansista työntekijöistämme olet ollut vuosikymmenien ajan yhtiön tukipilareita.
– Minä...
– Älä, hyvä Reino, heittäydy vaatimattomaksi. Sinun vastuuntuntoinen suhtautumisesi vähäpätöisiinkin tehtäviin on ollut kannustavana esimerkkinä nuoremmille. Meille nuoremmille. Meille paljon nuoremmille siis.
– Minä...
– Kun sinä, Rune, nyt jätät meidät ja siirryt viettämään ansaittuja eläkepäiviä, en halua muistuttaa sinua korkeista palkkojen sivukustannuksista, vaikka ne sinunkin kohdallasi muodostavat melkoisen summan.
– Mutta...
– Raine, tiedän kyllä, että olet tarkan markan mies, mutta ei nyt puhuta rahasta. Sinunhan kai onkin ollut aika vaikea tottua tähän euroaikaan, kun olet jo sen verran iän päällä. No, vitsi vitsi.
– Minä kyllä...
– Rakas Raino, minä en henkilökohtaistesti tunne sinua kovin hyvin, mutta olen varma, että tällä osastolla, joka on ollut sinulle kuin toinen koti, kysytään vielä monessa kiperässä tilanteessa: mitä Raimo olisi tehnyt?
– Minähän...
– Niin että ei muuta kuin kiitos kaikesta, Raymond.
– Sitä minä vain olen yrittänyt sanoa, että nimeni on Matti ja jatkaisin kyllä vielä pari vuotta...
– Kuule, nyt ei ole sopiva aika, ja eiköhän tämä ollut tässä. Mennäänpä kaikki jatkamaan töitämme, mitä täällä sitten ikinä tehdäänkin. Ja, Roine, siivoaisitko nämä astiat pois ennen kuin lähdet. Kiitos kaikesta.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.10.2013

21.10.2013

Sunnuntai


Onko tämä sadetta
sumua
märkää savua
olen luonnon lakeija
läsnä liikkeessä
puen ylleni
keikarin uudet vaatteet
en usko jumalaan
mutta jokaiseen lepopäivään kyllä
virsiin radiossa
vaarallisiin schlaagereihin
sumua saadaan
kun poltetaan
märkiä puita

Puuta kautta heinää

– Jorma Ollilan kirjan julkaisua katsellessa tuli ikävä vanhoja hyviä aikoja, kun Salolla alkoi mennä hyvin, kiitos Nokian.
– Komppaan sua täysin.
– Silloin oli hyvää pöhinää.
– Ja täälläkin ymmärrettiin globaali viitekehys.
– Fokus oli myös kohdallaan.
– Juurikin näin.
– Mutta kehitys kehittyi, ja nyt ovat asiat toisin.
– Niin ovat, mutta ei saa tuijottaa peruutuspeiliin.
– Mun valistunut arvaus on, että pallo on nyt meillä.
– Toi on hyvä. Tosta mä otan kopin.
– Nyt tarvitaan positiivista kierrettä.
– Ja uskoa!
– Jep jep, uskoa kautta toivoa.
– Mutta se vaatii jumppaa.
– Pelkkä strategian jalkauttaminen ei riitä.
– Pitäisi kehittää uusi konsepti.
– Kyllä. Ja per heti.
– Absolut, ja sekoittaa vähän pakkaa.
– Ja katsoa tilannetta boksin ulkopuolelta.
– Ainakin semisti.
– Tässä alkaa jo olla eväitä. Näitä voisi ventiloida.
– Vähän kun vielä kirkastaa missiota, niin homma on bueno.
– Jäätävän hyvä! Mennään visio edellä!
– Visio on ihan parhautta.
– Näillä mennään. Ei mulla muuta.
– Jaxuhaleja!

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.10.2013

14.10.2013

Toiseksi paras

Suomalaiset aikuiset ovat maailman toiseksi parhaita.
Ihan aikuisten oikeesti.
Tätä lapsetkin tarkoittavat sanoessaan, että kellään muulla ei ole noin tyhmiä vanhempia. He tarkoittavat, että olette toiseksi parhaita.
Kansainvälisessä aikuistutkimuksessa mitattiin lukutaitoa, numerotaitoa ja tietotekniikan soveltavaa ongelmanratkaisutaitoa. Suomalaiset pärjäsivät kaikissa lajeissa hyvin – viimeksi mainitussakin, vaikka kukaan ei ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.
Vain japanilaiset lukevat japania paremmin kuin suomalaiset, mikä on jo melkoinen suoritus, sillä japanin kielessä on kymmeniä tuhansia kirjainmerkkejä.
Meillä aakkosia on 29, jos pakko-å ja vielä vieraampi täysi-q lasketaan mukaan.

*

Japanilaiset ovat numerotaidoissakin suomalaisia parempia – mutta jälleen kerran: vain japanilaiset.
Oikeastaan suomalaisten täytyy ymmärtää numeroita japanilaisia paremmin. On osattava laskea kahteen, jotta oma sijoitus löytyy.
Toisaalta japanilaisten numerotaitokaan ei yllätä. Onhan heitä 130 miljoonaa eli aika paljon.
Kun merkittävimmät vientituotteet ovat nelipyöräiset autot, 17-tavuiset runot ja 81-ruutuiset sudokut, on selvää, että numeropää kehittyy.
Pinta-alaltaan Suomi on hiukan Japania pienempi. Japanin asukastiheydellä Suomessa olisi sata miljoonaa ihmistä. Jos salolaiset asuisivat yhtä lähellä toisiaan kuin japanilaiset, kaupungissa olisi saman verran asukkaita kuin Helsingissä.
Helsinkiin ei silloin enää riittäisikään vakituisia asukkaita, vaan Senaatintorilla tungeksisi kamerat kaulassa ja taulutelevisiot kainalossa japanilaisia ja salolaisia turisteja.

*

Tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisutaidossa suomalaiset aikuiset hävisivät ruotsalaisille. Äidinkieli ei voi olla tässä ratkaiseva tekijä, sillä tietotekniikan kieliä ovat englanti ja huono englanti.
Kun perehdyin OECD:n aikuistutkimukseen, sain sähköpostiviestin IT Servicen System Administratorilta. Hän kirjoitti, että minun tulee ottaa ongelmia lähettäminen ja vastaanottaa viestejä ennen kuin olen uudelleen Vahvista.
Mitä tuohon vastaisi maailman toiseksi paras lukeva aikuinen? Mitä muuta kuin että kyllä ymmärrys ei.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.10.2013

3.10.2013

Syksyn keikat

Näin se menee joka vuosi: harvat runokeikat ovat syksyllä.
No, enpä kyllä varsinaisesti markkinoikaan itseäni, enkä ole pyörinyt Helsingin tai Turun open mic -illoissa. Kun en kapakoissa käy muutenkaan, en osaa mennä niihin lukeman runoja.
Paikallisen kirjakaupan kanssa taas oli niin hieno sähköpostinvaihtokokemus, että antaa olla. Esitin alkuvuodesta, että olisin mennyt toisen juuri julkaisseen salolaisen kanssa esiintymään, lukemaan runoja ja puhumaan runoudesta.
Meidän kummankin kirjoista ja esiintymisistä oli ollut juttuja paikallisissa lehdissä, mutta myymäläpäällikkö ei ilmeisesti ollut niitä nähnyt. Minkälainen markkinointisuunnitelma teillä on? hän kysyi.
Vastasin, että markkinointisuunnitelmaa voi kysyä kustantajalta.
Ei vastausta.

Tämän syksyn  keikat:
- Turun Kirjakahvilassa lauantaina 5.10. klo 20 (runopuulaaki Satakunta vs. Varsinais-Suomi)
- Turun kirjamessujen runohuonessa sunnuntaina 6.10. klo 15.30
- Runoviikko Salossa torstaina 14.11. klo 18 (paikka avoin)

Luvassa julkaistua ja julkaisematonta materiaalia.