Vielä virtaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.1.2016

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen ilmoitti jättäytyvänsä sivuun keskustan puoluevaltuuston ja puoluehallituksen työstä, koska puheenjohtaja Juha Sipilä ei vastaa kunniapuheenjohtajan sähköposteihin.

Suomessa on tapana, että tasavallan presidentti luopuu puoluesidonnaisuuksistaan tultuun valituksi. Väyrynen valmistautuu selvästi vuoden 2018 presidentinvaaleihin.

Väyrynen kertoi myös, että ei missään nimessä liity perussuomalaisiin. Timo Soini kyllä vähintään raotti maalaisliittolaiselle ovea sanoessaan ruotsalaislehden haastattelussa, että perussuomalaiset on talonpoikainen puolue.

Kirjoittajana tuotteliaalta Väyryseltä on seuraavaksi luvassa elämäntapaopas. Hän sanoi haluavansa uuden alun, jossa voi vapauttaa voimavaransa suoraan toimintaan tavoitteidensa hyväksi.

Ajatus ei ole hassu. Myös Väyrysen ikätovereilla Donald Trumpilla ja Anita Hirvosella on vielä virtaa yllin kyllin.

Suora toiminta voi tarkoittaa sitäkin, että ensi itsenäisyyspäivänä Väyrynen kantaa kadulla soihtua Alkion soturina.

Väyrynen valittiin keskustan puheenjohtajaksi Turun puoluekokouksessa vuonna 1980, jolloin Anita Hirvosen kokoelmalevyllä julkaistiin kappale Hupimies.

Turun kokouksen jälkeen Väyrynen on ollut monena, mutta kahta puuttuu. Hän ei ole saanut pääministerin salkkua, eikä presidentin käätyjä.

Sauli Niinistön myötä suomalaiset ovat tottuneet siihen, että 2000-luvullakin Suomessa voi olla miespresidentti. Yhdysvalloissa taas saattaa nainen kävellä syksyllä valkoiseen taloon maailman kuninkaana, eikä vain hänen puolisonaan.

Muitakin ehdokkaita amerikkalaisille tarjotaan. Harmaapäinen Trump on vaalien väriläiskä. Hän on rikas, mutta poliittinen kokemus on vaatimatonta.

Tällaisillakin eväillä voi päästä korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan, mutta jos jollekin nyt tulee mieleen suomalainen politiikkaa ja nykyinen pääministeri, täytyy sanoa, että Trumpiin vertaaminen ei ole reilua. Sipilä ei ole niin rikas.

Rock!

Syksyllä

     kun olin nuori

          kävelin elokuvista kotiin

               ja kotona kirjoitin

kuinka lyhtyrivi valuttaa valoa asvalttiin

     katuvalot olivat piilossa Valhojanmäen takana

               ja kylätie juurikaskuormien pehmittämä

ja kirjoitin että tuuli hiuksia virvoittaa mutta kumeista otsaa ei

               pipo päässä

ja että kaupunki maistuu kuin pakastesei

     niin siihen tuli riimi

          ja laulu laskevalla sävelkululla g-fis-e-d

esitimme sen Karin kanssa Tavastialla

          ennen kuin inferno-illan tiskijukka aloitti

Pikkuvanhassa vara parempi

Teini-ikäiset tytöt valittivat kauppakeskuksen ovella isoon ääneen keski-ikäisen miehen huonoa käytöstä. Setä ei ollut väistänyt tyttöjä jalkakäytävällä, vaan heidän oli pitänyt hajottaa parvensa hetkeksi.

Hävetti kaikkien keski-ikäisten miesten puolesta. Emme osaa antaa tilaa nuorille naisille.

Toisaalta väitetään, että vapaa kasvatus on vienyt lapsilta ja nuorilta kaiken kunnioituksen aikuisia kohtaan. Oppi on  aiheuttanut Suomessakin turmellusta 1960-luvulta lähtien, joten kaduilla kulkee vapaana jo vapaasti kasvatettuja isovanhempiakin.

Väite vapaan kasvatuksen turmelevuudesta on kuitenkin väärä. Tilaa täytyy antaa, jotta lasten lahjat kehittyvät, ja heillä pitää olla vapaus tehdä omia valintoja mahdollisimman pienestä pitäen.

Korjattavaa riittää. Lapsikuorossa lapset ovat äänessä, mutta lapsiasiamiehet ja lapsiasiavaltuutetut ovat aikuisia. Lapset ovat lapsipuolen asemassa.

Itse asiassa vapaus pitäisi ulottaa aikaan ennen syntymää. Ei ole yhdentekevää, millaisen perheen ja millaiset vanhemmat valitsee.

Lääkäripäivillä puhuttiin tällä viikolla tutkimuksista, jotka osoittavat, että ihmisen terveys ja hyvinvointi aikuisena ovat seurausta varhaislapsuudesta. Se, miten ihmistä kohdellaan pienenä, vaikuttaa siihen, miten hän pärjää koulussa, millaisen työn ja paljonko rahaa hän saa isona ja kuinka vanhaksi hän elää.

Myyttisten tarinoiden sankarit toki nousevat ryysyistä ja aliravitsemuksesta rikkauksiin, mutta he ovat erikoislahjakkuuksia. Keskivertoihmisen kannattaa syntyä koulutettuun ja varakkaaseen perheeseen.

Suomessa luokkaerot näkyvät kuolleisuudessa selvemmin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Esimerkiksi miesjohtajat elävät vanhemmiksi kuin duunarit. Palkankin pitää olla suurempi, koska sillä pitää pärjätä pitempään.

Koska alkuvuodet vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen elämänkaaren pituuteen, niihin pitää panostaa. Kaikki mahdollinen tieto on siirrettävä jälkeläisille mahdollisimman varhain, jotta he tietävät, mitä edessä on. Lapset kuuntelevat mielellään vanhempien juttuja ja ottavat niistä opikseen. Parhaiten pärjää pikkuvanha.

Kolumni Journalisti-lehdessä

http://www.journalisti.fi/artikkelit/2016/1/kuoleman-jlkeinen-elm/

Katupoikien laulu

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.1.2015

Iskelmämusiikkia on kutsuttu kansankunnan muistiksi. Aika juhlavaa, mutta ainakin schlaagerivarastosta löytyy helposti sattuva sitaatti moneen paikkaan. Tämä huomattiin viimeksi Salon rautatieasemalla, kun villi luonto kohtasi kovaa kulkevan junan. Kotkan siipii ilman poikii.

Jatketaan lainasanoilla ja pysytään pojissa.

Laulan, tanssin, missä ja milloinka vain!

Näin rempseästi alkaa Reino Hirvisepän runoilema Katupoikien laulu, eikä poliisiylijohtajalla ole mitään huomautettavaa, kunhan ei häiritä tanssilla muita ihmisiä.

Laulu on maailmansotien väliseltä ajalta. Tuoreempi katupoikailmiö ovat muutamiin suomalaisiin kaupunkeihin perustetut katupartiokerhot, jotka eivät rakenna imagoaan vanhan suomalaisen iskelmän varaan. Sen sijaan myyttikesteillä on tutustuttu germaaniseen tarustoon.

Eikä ihme. Rajoja ei kannata sulkea tuontitavaralta, jos kansallisesta perinteestä ei löydy yhtä tukevaa kainalosauvaa. On aivan toista huutaa hädän hetkellä apuun itseään jumalten kuningasta kuin kysellä kalevalaisesti, että missä se Väinö on.

Uudenvuodenpuheen jälkeen tasavallan presidenttiä kiiteltiin muun muassa fiksuudesta ja avarakatseisuudesta. Miten nämä ominaisuudet kuvaavat muita jumalia korkeammalla olevaa Odinia? Jotain voidaan päätellä siitä, että hän luopui toisesta silmästään päästääkseen hörppäämään viisauden lähteestä.

Suojelupoliisi on huolissaan katupartioiden yleistymisestä. Turvallisuuden sijasta ne lisäävätkin turvattomuutta. Tässä asiassa kannattaa luottaa markkinavoimiin. Katupartiointi on muuttunut normaaliksi yhteiskunnallisesti toiminnaksi, kun kiinteistövälittäjä käyttää asuntoa myydessään kaupantekoa kiihdyttävänä argumenttina sitä, että alueella partioi Odinin sotureita.

Kun päättäjät puhuvat maahanmuutosta ja suomalaisten suhtautumisesta pakolaisiin, he ovat huolissaan ääripäistä. Jos toisessa päässä ovat polttopullojen heittäjät ja julkirasistit, mikä uhka on toisessa ääressä? Hekö, jotka lajittelevat keräysvaatteita ja järjestävät futsal-turnauksia? Huputiti humaani hei!

Imperiumin iskujoukot

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 3.1.2016

Elokuvan katsominen teatterissa ei enää riitä elämykseksi. Näin sanoo maanlaajuisen Finnkinon ketjujohtaja.

Jotain uutta pitää siis keksiä. Tähänastisten tietojen perusteella rimaa ei nosteta kovin korkealle, jos elämykseksi riittää hampurilainen ja olut. Toki näinkin saadaan äänen ja kuvan lisäksi aistiärsykkeiksi maltaan ja rasvan tuoksu.

Ketjujohtajakin myöntää, että nykyisissä elokuvateattereissa kalja- ja pikaruokatarjoilu ei oikein onnistu.

Teatterin fiksaaminen ravintolamaisemmaksi ei yksin riitä. Myös elokuvien esittämisen pitää muuttua. Oluen vaikutukset tunnetaan, joten näytös pitää keskeyttää kerran tai pari.

Edistyksellisissä piireissä kokouksien jaloittelutaukoja kutsutaankin jo biopausseiksi.

Uusi Tähtien sota -elokuva on pyörinyt teattereissa pari viikkoa. Koohotuksesta päätellen maailmassa ei ole tapahtunut mitään vastaavaa sen jälkeen, kun pystyihminen oppi hallitsemaan tulta miljoona vuotta sitten.

On selvinnyt myös, että osa elokuvayleisöstä hakee jo nyt kokemukseensa lisäpotkua. Fanit pukeutuvat rooliasuihin. Näytöksissä on nähty lukemattomia Skywalkereita, Han soolona sekä väsynyt Darth vaaterissa, ja kun prinsessa Leiaa leffan jälkeen baariin, häntä odottavat Imperiumin iskujoukot.

Tällainen paneutuminen antaa sisältöä elämään, ja ihmeen harva teos saa aikaan samanlaista toimintaa.

Mutta ajat ovat ehkä muuttumassa. Kunhan Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas valmistuu, nuori polvi jonottaa elokuvateatterin aulassa päiväannostaan harmaassa ase- tai lottapuvussa.

Juuri nähty televisiosarja Punainen kolmio kuvasi Tuntemattoman sotilaan tavoin viime vuosisadan kohtalon hetkiä. Se ei nimestään huolimatta kertonut lääketeollisuudesta vaan kommunisteista, ennen kaikkea Hertta Kuusisesta ja Yrjö Leinosta.

Huolellisesti puvustettu draama antoi aineksia roolipukeutumiseen ja muuhunkin eläytymiseen, sillä vallankumouksen teko näyttäytyi siistinä sisätyönä ja kokoustamisena - jos ei riuduttu vankilassa.

Itse huomasin ostaneeni sarjan henkeen sopivan leveän lippalakin. Se päässä yritin varoittaa tulevia kansanedustajia Ville Pessiä ja Aimo Aaltosta ruudun läpi: te olette hävinneet pelin!

Lakin on tehnyt amerikkalainen hattumaakari.

Niinistö ja Löfven

Talouden ja yhteiskunnan välisiä suhteita Turun yliopistossa tutkivan tutkijatohtori Mona Mannevuo kommentoi Helsingin Sanomissa tuoreeltaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhetta. Mannevuon mielestä puhe oli monitulkintainen.

”Puheessa on yllättävän monta tulkitsijan varaan jäävää ilmaisua kuten (...) Ruotsin pääministeriltä Stefan Löfveniltä lainattu, kontekstistaan irrotettu sitaatti ’olemme olleet naiiveja’,” sanoi Mannevuo.

Niinistö siteerasi uudenvuodenpuheessaan Stefan Löfveniä näin: ”Maailmasta tulijoita olisi määrätön määrä, mutta kykymme kantaa huolta heistä on rajallinen. Luulen, että Ruotsin pääministeri Löfven sanoi oleellisen kuvatessaan ’olemme olleet naiiveja’. Ruotsi, monien muiden maiden lailla, onkin tiukentanut maahanmuuttopolitiikkaansa. Olen ymmärtänyt Suomen hallituksen ratkaisut niin, että haluamme turvata voimavarat suurimmassa hädässä olevien auttamiseen. Silloin apua riittää vain vainon vuoksi tuleville.”

Löfven ei puhunut marraskuussa maahanmuuttopolitiikan tiukentamisesta sanoessaan, että ”Sverige har nog varit naiva". Hän puhui terrorismin torjunnasta ja terrorismista epäiltyihin kohdistuvasta tiedustelusta tilanteessa, jossa Ruotsi nosti uhkatasoa.

Naiiveja ruotsalaiset ovat Löfenin mielestä, koska maassa ei ole haluttu hyväksyä mahdollisuutta, että Ruotissakin voi olla Isisin kannattajia. ”Kanske har det varit svårt för oss att acceptera att det mitt ibland oss finns de som sympatiserar med ISIL (IS).” (Svenska Dagbaldet 19.11.2015)

Eli Löfven ei puhunut ihan siitä asiasta, johon Niinistö halusi sitaatin liittää.