Salkun ihmiset

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30.4.2017

Hallituksen pyrkimykset parantaa työllisyyttä etenevät hyvää vauhtia. Tällä viikolla saatiin kahden päivänä istunnossa sovittua lisätöitä kolmelle kansanedustajalle.
     Uusien ministerien tehtävät ja nimet ovat selvillä. Salkkuja jaettiin kovin perinteisesti, vaikka rohkeampiakin ratkaisuja olisi voitu tehdä. Jakaa voi monella tavalla.

Jo hallituskauden alussa sovittiin yhdestä aika-avaruudellisesta jaosta, jossa salkku pysyy ehjänä, mutta käsi kahvassa vaihtuu. Juha Rehula on toiminut perhe- ja peruspalveluministerinä alkukauden, ja salkku siirtyy kohta Annika Saarikolle.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon salkun voisi jakaa kahteen osaan valepohjalla. Valepohjan alle sijoitettaisiin juhlarahasuunnitelmat hyvään turvaan ja ehkä lopullisesti.
     Kaiken kohinan keskellä on syytä iloita siitä, että Suomessa ministerille ei tuoda allekirjoitettavaksi teloitusmääräystä, vaan paperi, jolla määrätään lyötäväksi kolikkoon kuva teloituksesta.
     Kummassakin tapauksessa ministerillä on syytä odottaa, että valmistelussa on käytetty hyvää harkintaa.

Kansanlaulussa kerrotaan, kuinka Mäntyharjun pojat lähtivät reissulle. Muuta minimalistisessa teoksessa ei sitten kerrotakaan, sillä alkuperäinen teksti sisältää tiettävästi vain yhden virkkeen: kun Mäntyharjun pojat lähti reissulle, niin Mäntyharjun pojat lähti reissulle.
     Sittemmin mäntyharjulaistenkin tilanne on kohentunut: Kauko "Kake" Randelinista on tullut tunnettu levylaulaja ja Antti Edvard Häkkäsestä oikeusministeri.
     Salkun edellinen haltija Jari Lindström uupui toviksi, kun kummassakin kädessä oli raskas laukku. Toisessa olivat oikeus- ja toisessa työasiat. Vastaisuudessa kannattaa vaihtaa välillä kättä, ettei ryhti vinoudu.

Maatalous-, metsätalous- ja ympäristöministerin yhdistelmäsalkun jakaminen oli odotettua. Jokin raja silläkin on, mitä asioita voidaan sotkea keskenään.
     Sille rajalle kaivetaan keskustalaisittain oja keskelle salkkua, ja ojan toisella puolella Jari Leppä suojelee kasvustoa ja toisella puolella Kimmo Tiilikainen ympäristöä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho sanoi valintansa jälkeen, että kansakunta ilman kulttuuria olisi kuin ruumis ilman sielua. Tästä tuli heti mieleen Ratsia-yhtyeen vuoden 1980 levytys, jossa voimakkaan rytmin säestämänä kuvataan ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta hokemalla, miten ruumis ja sielu tanssivat.
     Pihtiputaalaisyhtye ei kuulu Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan suosikkeihin, vaikka hän onkin vanhemman populäärimusiikin ystävä. Terho  kuuntelee mieluimmin englantilaisia Led Zeppeliniä ja Deep Purplea.

Radikaaleimpia salkunjakomahdollisuuksia ei nyt käytetty. Jaonhan voi tehdä myös niin, että irrotetaan kahva muusta salkusta. Silloin ministeri lähtee kahva kädessä ulos, mutta salkku jää hallitukseen.

Ilmaa sisään

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 23.4.2017

Oletko kyllästynyt alapäähuumoriin? Ota Pakisan, lempeä ja hyväntahtoinen lääke, joka ei valu viekkaasti navan alle, vaan menee reilusti yli hilseen. Sopii myös hoitavaan sketsiin.

Ja mainoksen jälkeen uutisiin.
Kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalaiset pojat ovat tyytyväisiä. Yli puolet 15-vuotiaista koululaisista kertoo jopa olevansa erittäin tyytyväisiä. Osa heistä ei kuitenkaan tunne kuuluvansa yhteen oman koulunsa kanssa.
Suojelupoliisi on kokeillut tulevan tiedustelulainsäädännön mahdollisuuksia urkkimalla koulun ja kodin välistä tietoliikennettä Wilmasta. Juhanin, Aapon, Tuomaksen, Simeonin, Timon, Laurin ja Eeron tekemisistä tiedetään seuraavaa.

Opetustilassa istutaan perinteisesti penkeillä ja nojataan kyynärpäillä pöytään. Mutta jokin kytee. Juhani on lähdössä koulusta, sillä hän ei ole enää oppivelvollisuusikäinen.
– Vankeudesta pois! Ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan pinnistää, köniinsä saa! Jussi uhoaa.
Timo ja Aapo huomauttavat, että ovi on lukossa, eikä lukkarin väkituvasta pääse pois.
Juhanin pää on pyörässä kahden päivän pyörittämisestä, eikä hän anna periksi. Onhan pirtissä akkuna, josta pääsee karkuun. Lasi vain on rikottava.
Vanhin veljeksistä ottaa kaupungin ravitsemus- ja puhtaanapitopalvelujen toimittaman eväspussinsa, heilauttaa sitä, ja niin akkuna sälähti ja taivas välähti ja tie oli auki.
– Kaikki pussit selkään ja akkunasta ulos! hihkaisi Tuomas.

Simeoni ei ole vielä korkannut lekkeriä eikä nähnyt Lusifeerusta, mutta mennään silti katkolle.
Seuraavassa jaksossa nuorukaiset päätyvät viettelysten saarelle. Antaako Männistön Venla taas rukkaset kaikille? Onko impi vaarassa?
Ja kaikki tämä uusintana kerran joka arkipäivä, viikonloppuna kahdesti ja kuukauden ajan netissä.

Takaisin kouluun.
Porstuasta kuuluvat jo lukkarin askeleet. Mitä tehdä? Jäädäkö paikoilleen ja ottaa vastaan lisää tukkapöllyä vai lähteäkö omin luvin ulos ilmiöoppimaan?
Lukkari tulee tupaan ja kysyy, miksi ikkunan lasi on rikki.
Hetken seisovat veljet kuin hymiö aapisen laidassa.
– Täällä on kovin tunkkaista ja homekin haiskahtaa. Sisäilmakartoitusta odotellessa päätimme vähän tuulettaa, keksii Eero sanoa.

Kadun varjoisalla puolella

Vaalit, tuo demokratian häiriötila! Vielä on jaksettava viikko, ja sitten ihmiset alkavat taas käyttäytyä normaalisti.
Mutta vielä ehtii vaalikadulle katsomaan, ketkä kaikki haluavat valtuustoon – ja kun ollaan kauppakeskuksen kupeessa, mieleen tulee hakematta kysymys: millainen päättäjä on kauppiaan mieleen? Tinkimätön.

– Näin ihan ehdokkaiden kesken, sanopa, mitä nyt pitäisi tehdä?
– Nyt pitää tehdä yhteistyötä.
– Kenen kanssa?
– Kaikkien kanssa.
– Teidänkin kanssanne? Ei ikinä!
– Mutta mehän juuri teemme parasta yhteistyötä.
– Minäpäs. Minä teen vaikka yksin parempaa yhteistyötä kuin te kaikki muut yhdessä!

– Mistä nyt pitäisi puhua?
– Nyt pitää puhua siitä, mistä kukaan ei ole tähän mennessä uskaltanut puhua.
– Kuka haluaa puhua siitä, mistä kukaan ei uskalla puhua?
– Kaikki.

– Hei, ota tulitikkuja.
– Anna mieluummin tupakka.
– Ota makkara.
– Ei ole nälkä.
– Kahvi varmaan maistuu?
– Närästää jo valmiiksi.
– Ota esite.
– Tunnen sinut muutenkin.
– Haluatko karamellin?
– Menee hampaat.
– Haluatko miljonääriksi?
– Olen jo.
– Ota koppi.
– Mihin sinä sitten menet?
– Ota kesärenkaat.
– Ei uskalla vielä vaihtaa.
– Ota syliin.
– Älä itke.
– Ota opiksesi.
– Täh?
– Pysähdy nyt kuitenkin edes hetkeksi.
– En voi. Olen liikkuva äänestäjä.

– Kerropa minulle,  mikä on demokratian suurin ongelma.
– No, minä kerron: vaaleja on niin usein, että niiden välissä ei ehdi tehdä vallankumousta.