Esteetöntä politiikkaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.4.2015

- Hallitusneuvottelut ovat alkamassa. Miltä tilanne teistä näyttää?

- Tässä vaiheessa puolueellemme ei ole kynnyskysymys se, miltä näyttää tai tuntuu. Asiat ratkaisevat.

- Mitä pidätte tärkeimpinä asioina, kun neuvotteluja käydään?

- Mitä näitä nyt on. Talous. Työllisyys. Toimeentulo. Turvallisuus. Isoja aiheita, mutta eivät millään muotoa kynnyskysymyksiä meille.

- Eikö neuvotteluja olisi helpompi käydä, jos olisi selviä asioita, joita ehdottomasti halutaan hallitusohjemaan tai joista ei missään tapauksessa tingitä?

- Tuollaisen asetelman rakentaminen ei ole mikään kynnyskysymys. Voidaan sellainenkin tehdä.

- No, mitkä asiat ovat teille tärkeitä?

- Jos minä nyt tässä oven suussa alan luetella kynnyskysymyksiä, voi neuvotteluissa otsa kolahtaa karmiin, ja tuloksena on pelkkä kuhmu.

- Vaalikampanjan aikana kuitenkin korostitte puolueenne arvoja ja tavoitteita. Miksi niistä puhuminen on nyt niin vaikeaa?

- Siksi, että arvoista ja tavoitteista tulee niin helposti kynnyskysymyksiä.

- Pyritäänkö nyt kokoamaan hallitus, jossa kaikki ovat yhtä mieltä?

- Ei missään tapauksessa. Tässä vaiheessa meillä ei ole kynnyskysymyksiä, mutta hallituksessa aiomme ajaa juuri sellaista politiikkaa, joka sopii meille.

- Ettekö pelkää,että äänestäjät pettyvät, kun mikään ei nyt tunnukaan olevan kovin tärkeää tai ehdotonta?

- Kuulkaas nyt. Kun ei ole kynnyksiä ja kun karmit ovat leveät ja ovet ovat auki, on hallitukseen pääsy esteetöntä. Ja se on tärkeintä, vaikka ei toki mikään kynnyskysymys.

Nigerialaisääniä

Pakina:
Löytyy täältä.

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 19.4.2015

Kahvia ja pullaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.4.2015

Olin torilla tekemässä vaalityötä. Minulla oli kolme hyvää teemaa, ja ajattelin, että niillä kyllä pääsee eduskuntaan. Tuskin olin saanut teltan pystyyn, kun jo kolme kaupunkilaista tuli kahville.

Ajattelin aloittaa verotuksella. Ajatushan menee niin, että kun valtiolla on menoja enemmän kuin tuloja, pitää vähentää tuloja ja toivoa, että menotkin laskevat.

– Hyvää huomenta. Mitä olette mieltä veroista? kysyin.

– Kyllä me niitä maksamme, vastasivat kahvittelijat.

– Jos minä pääsen eduskuntaan, kevennän ensi töikseni pienituloisten verotusta. Eikö niin pidä tehdä?

Kohteeni empivät. Sitten yksi avasi suunsa:

– Eivätkös veroista valita ne, joilla ei ole verojen jälkeenkään huolta toimeentulosta? En osaa samaistua.

Tämä selvä. Vaihdetaan aihetta.

– Ottakaa toinenkin kuppi. Puhutaan samalla vähän maahanmuutosta. Maahanmuuttopolitiikkaa pitää kiristä, sanon minä, ja niin sanoo moni muukin, minä sanoin.

Yksi telttavieraistani huokaisi ja aloitti:

– Olen sen sortin idealisti, että minusta ihmisiä ei pidä jakaa heihin ja meihin, ei hyviin ja pahoihin, ei laillisiin ja laittomiin eikä toivottuihin ja ei-toivottuihin. Jos tälle tielle lähdetään, jonain päivänä kuka tahansa meistä on se, jolla sanotaan, että älä tule tänne tai että mene pois.

Muut nyökkäsivät samanmielisesti.

Ei tästä sitten enempää. Onneksi on vielä kolmaskin teema.

– Ottakaa vielä kolmas kuppi vai joko närästää? Minua ainakin närästää se, että meillä Suomessa on valtavasti kaikenlaisia sääntöjä, normeja ja lakeja, jotka rajoittavat elämistä.

Vieraille ei enää maistunut kahvi. Yksi sujautti pari pala pullaa kassiinsa ennen kuin sanoi:

– Minäkin olin nuorempana anarkisti, mutta nykyään minusta on hyvä, että on selvät säännöt. Keitä muita lait ja normit haittaavat kuin sellaisia, jotka eivät halua elää niiden mukaan? Ensimmäiseksi tulevat mieleen taparikolliset. Pitäisikö sinun mennä kampanjoimaan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta?

Kahvittelijat lähtivät. Paikalle tuli toimittaja ja kysyi, miten vaalityö etenee. Minä sanoin, että hyvin ja että olen saanut käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja.

Ajatus katkeaa, puhe jatkuu

Ajatus katkeaa, puhe jatkuu. Avaa linkki.