30.3.2014

Kuudesta viis

Tästä on puhuttu pitkin viikkoa, mutta jos vähän vielä jatkan, kun olin itse paikalla.

Meitä oli silloin vielä kuusi. Listalla siirryttiin lapsilisään ja puhuttiin, että kuinka paljon siitä voisi nipistää. Joku sanoi, että poistetaan kokonaan. Joku toinen kivahti, että lapsilisää on maksettu 1940-luvun lopulta. Silloin oli paljon lapsia, mutta ei rahaa. Miten on nyt?

Joku kolmas ärähti, että nyt ei pidä tuijottaa menneisyyteen. Poistetaan lapsilisä kokonaan, sillä tässä maassa on aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät pysty elättämään lapsiaan ilman valtion tukea, ja jotenkin niistä on päästävä eroon.

Tästä se linja sitten pikkuhiljaa löytyi, ja me sovimme, että poistetaan lapsilisä vähitellen kokonaan, mutta aloitetaan varovaisesti.

Sitten tuli kahvitauko, ja siirryttiin vapaaseen keskusteluun. Juttelimme, kuinka apulaisoikeusmies oli päättänyt, että Suvivirsi kevätjuhlassa laulettuna ei ole uskonnon harjoittamista. No, eihän se olekaan! Tilanne on vähän sama kuin Juice Leskisen Viidestoista yö -kappaleen kanssa. Sitä lauletaan rippileirillä, vaikka ei ole ryypätty kahta viikkoa.

Sitten mentiin taas asiaan.

Verotuloja pitäisi saada lisää, ja kätevä tapa kiristää verotusta on vähentää vähennyksiä. Olimme jo periaatteessa sopineet, että työmatkakulujen omavastuuosuutta nostetaan.

Joku alkoi inistä, että Suomessa on paljon tyttömyyttä, minkä takia pitäisi päinvastoin tukea pitkiä työmatkoja, jotta työn perässä ei tarvitsi muuttaa – varsinkin, kun me jo sovimme, että asuntolainan korkovähennystäkin leikataan.

Useampikin meistä kysyi ovelasti, että kuinka moni läsnäolija maksaa itse työmatkansa. Yhdessä nauroimme, että mehän olemme kaikki kansanedustajia! Hoopo kysymys.

Niinhän siinä sitten kävi, että vasemmistoliitto lähti, ja meitä jäi huoneeseen viisi. Kolme vuotta olimme olleet six pack tai sekstetti tai sateenkaarihallitus. Miksi me nyt rupeamme?

Vääräleukaisin sanoi, että eikös me olla nyt porvarihallitus. Totesimme porukalla, että tällainen läppä saa jäädä näiden seinien sisälle.

Sitten me menimme kaikki ulos ja aloimme antaa haastatteluja.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30.3.2014

Ei kommentteja: