Haliwood

Pakija julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.11.2017

Länsi-Suomen elokuvakomissio alkaa houkutella elokuvien ja televisiosarjojen tekijöitä Turun lisäksi myös Saloon. Mikään yllätys tämä ei ole. Onhan Turusta Saloon tullessa ensimmäisenä vastassa Haliwood.
Ensimmäinen salolainen koko illan elokuva on tarina Seppä Laurista, Salon ensimmäisestä nimeltä tunnetusta asukkaasta, eeppisiin mittoihin kasvaneesta myyttisestä hahmosta, joka lauloi Joukahaisen suohon, rakensi päivässä tunnin junan ja sammutti Salon palon yhdellä sylkäisyllä.

Seppä Laurin saagaan tuo uuden käänteen se, että sankarin pitää lähteä etsimään uutta patsastelupaikkaa. Uhkana on, että Lauria ympäröivälle ruohokentälle rakennetaan läpinäkyvä ravintola. Seppä on rauhan mies, eikä hän halua taistella parkkiintuneita pysäköintipaikkojen puolustajia vastaan.

Säätila vaihtelee hyhmäisen ja vihmaisen välillä, mutta Lauria se ei estä. Hän on kova kuin kivi.
Koska on tottunut esiintymään nurmikentällä, Seppä Lauri suuntaa ensimmäiseksi urheilupuistoon, mutta se on jo kilpailevan tuotantoyhtiön käytössä.
On jo myöhä ilta, melkein keskiyö, ja kirkkaat lamput valaisevat urheilevia nuorukaisia. Pallo pyörii tekonurmella mieheltä toiselle. Tekeillä on jalkapallon maailmaan siirretty uusinta harvojen näkemästä syksyn kohuelokuvasta Yösyöttö.

Lauri nostetaan lavalle. Matka alamäkeä kaupungin keskustaan sujuu rattoisasti. Seppä tuumii olevansa niin kuin Cheek, oikeastaan enemmänkin, sillä hän on esiintynyt koko ikänsä montun pohjalla.
Luontevan arvokas paikka kunniakansalaisen esikoiselokuvalle on kaupungintalo. Sinne siis.
Valitettavasti muut ovat ehtineet ensin. Kaupungintalossa on käynnissä peräti kahdet kuvaukset.
Kaupunginhallituksen kokoushuoneessa kuvataan kotimaistettua versiota Vallan linnakkeesta. Oikeastaan kyseessä on ihmiskoe: miten tehdään päätöksiä hapettomassa tilassa.
Muu talo on varattu suomalaisen klassikon uusintafilmatisointiin. Salolaisiin puitteisiin sijoitetaan alunperin tavaratalomiljöössä kuvattu Agapetuksen huvinäytelmä Syntipukki.

Seppä Lauri vaeltaa mäkien taakse, jokien yli ja metsien halki ja päätyy lopulta Hajalaan. Maalaismaisema hirvittää hiukan. Onhan hän sentään kaupunkilainen, ja keskustalaisuus hänessä tarkoittaa vain kaupungin keskustaa.
Mutta voi! Filmiryhmä on taas myöhässä. Hajalassa kuvataan jo uutta Stuart Little -elokuvaa. Siinä pieni mutta rohkea hiiri adoptoidaan päiväkotiin.
Elokuvaa huipentuu kohtaukseen, jossa kaapista kuuluu rapinaa ja päiväkodin valot sammuvat. Hiirikö siellä nakertaa johtoa? Ei, vaan johto nakertaa omaa uskottavuuttaan kyläläisten silmissä.

Piensotaharjoitus

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.11.2017

Valitettavasti seuraavan keskustelun aihe on niin arkaluontoinen, että emme voi paljastaa keskustelijoiden nimiä. Sisältö on kuitenkin saatu tarkoin talteen, ja se on aito ja tätä tarkoitusta varten keksitty.

– Ajattelin järjestää suursotaharjoituksen.
– Ei käy. Suursotaharjoitus viittaa suursotaan, Suur-Suomeen ja suurvaltaan, joista yksi on naapurissamme, mille seikalle emme voi mitään. Ei pidä ärsyttää turhan päiten, jotta ei jouduta epämukavuusalueelle. Sanon, että ei.
– Entä sitten pääsotaharjoitus?
– Ei käy. Se taas viittaa siihen, että meillä on meneillään myös muita, vähäisempiä sotaharjoituksia. Ja koska niitä ei ole, emme voi niistä mitään kertoa, ja koska  emme voi kertoa mitään, meitä syytetään salailusta.

– Miten olisi keskisuuri sotaharjoitus?
– Kuulostaa keinotekoiselta ja vähän siltä, että emme oikein tiedä, mihin pyrimme.
– Eikö ole selvää, että Natoonhan me.

– Viimeinen tarjoukseni on: piensotaharjoitus.
– Mikä se sellainen piensota on? Sellainen, joka käydään omien rajojen sisällä? Sellainen, jota muistellaan koko ensi talvi? Ei kuulosta hyvältä.

– Nyt tämä menee niin semanttiseksi kiistelyksi, että järjestän sanasotaharjoituksen.
– Mitä jos unohtaisit koko sodan? Järjestä puolustusharjoitus. Meillähän on puolustusvoimat ja puolustusministeri. Puolustusharjoitus järjestyisi hyvin jonon jatkoksi.
– Nyt mennään ihan väärään suuntaan. Puolustusvoimia pitäisi kutsua rehdisti sotavoimiksi ja ministeriä sotaministeriksi. Pois turha pehmoilu ja kiertoilmaisuilla selustaan koukkaaminen.

– Yritetään yhdessä vielä. Minkälaisen sotaharjoituksen minä saisin järjestää? Talvesta ei tiedä, joten lumisotaharjoitus on ainakin pois laskuista.
– Miltä tuntuisi tyynysotaharjoitus.
– Ei kyllä miltään, mutta jos muuta en saa, niin sitten sellainen.
– Sovittu. Mutta muista yksi juttu: älä käytä höyheniä, vaan ontelokuitua, että allergisetkin pääsevät mukaan.

Lahjatavaraa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 4.11.2017

Eduskunta palasi  Sibelius-Akatemiasta etsimään yhteistä säveltä Arkadianmäelle oikeaan eduskuntataloon. Musikaalisissa tiloissa toimiminen ei helpottanut asioiden hoitoa. Ainakaan sote-uudistus ei edennyt nuottien mukaan.

Oletteko muuten kuulleet juttua, jos ruotsalainen, tanskalainen ja norjalainen tapasivat eduskuntatalossa...
Tai oli siellä muitakin, sillä eduskuntatalossa kokoontui tällä viikolla Pohjoismainen neuvosto. Neuvostoliiton vahvoina vuosina perustetussa neuvostossa  Suomen, Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin edustajat tekevät virallista parlamentaarista yhteistyötä.
Pohjoismaiden neuvoston virallinen kieli on skandinaviska, joka perustuu ajatukseen, että ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset voivat puhua omia kieliään ja ymmärtää toisiaan. Neuvoston lisäksi skandinaviskaa puhutaan yhteispohjoismaisissa jännityssarjoissa ja Fredrik Skavlanin talk showssa.

Pohjoismaita pidetään tasa-arvoisina ja vapaamielisinä. Niinpä Pohjoismaiden neuvostokin päätti, että sen kokouksissa voi tehdä aloitteita myös suomeksi ja islanniksi, vaikka ne eivät olekaan ruotsin, tanskan ja norjan kanssa tasavertaisia työkieliä.
Ruotsin kokoomuksen kansanedustaja Hans Wallmark sanoi, että päätös on lahja satavuotiaalle Suomelle. Ylimielinen kommentti on hämmentävä, sillä sekä ruotsalaiset että kokoomuslaiset ovat tunnettuja nöyryydestään.
Oletettavasti Wallmark muistutti myös, että Ruotsilla on kuusi euroviisuvoittoa ja Suomella vain yksi, mutta sitä ei enää kehdattu jakaa maailmalle.

Suomelle on tulossa muitakin lahjoja, sillä hallitusta on vahvistettu joulunajan ruuhka-apulaisella. Pääministeri Juha Sipilä on palkannut keskustan entisen puoluesihteerin Timo Laanisen erityisavustajakseen. Epäselväksi on jäänyt, tarvitseeko Sipilä erityisavustajaa lahjojen lähettämisessä vai avaamisessa.
Neljä vuotta sitten, vielä puoluesihteerinä ollessaan, Laaninen aloitti teologian opinnot. Samaan aikaan tiedekuntaan tuli Laanista kolme vuotta nuorempi muusikko Kari Peitsamo.
Opintojen lisäksi Laanista ja Peitsamoa yhdistää  horoskooppimerkki. Sipilän kannattaisi palkata toinenkin leijona, sillä Peitsamon osaamisesta voisi olla apua pääministerin viestinnässä. Hänen tuhannesta levytetystä laulustaan löytyy monta vastausta kansaa kiinnostaviin kysymyksiin. Tässä muutama esimerkki:
Miten kuvailisitte keskustan, kokoomuksen ja sinisen tulevaisuuden hallitusta? Kolmepäinen ystävä.
Miten kuvailisitte kuluvaa hallituskautta? Päättämättömyyden laakso.
Mikä on arvionne sote-uudistuksen mahdollisuuksista? Monet seikat olisivat vaatineet täsmennystä.