Alennusmyynti!

Pakinalähetys nyt edullisesti!

Katso sivun vasenta laitaa!

Lähetä tilaus osoitteeseen lehtonenasko@gmail.com. Saat maksuohjeet paluupostissa.

Muistin virkistykseksi

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.12.2015

Vaikka varsinaiset joulupyhät ovat jo ohi, jouluaika jatkuu vielä. Edessä ovat uuden vuoden juhlinta ja kolmen viisaan arkipyhämiehen loppiainen. Vasta nuuttikesteissä lauletaan, että joulu päättyy, vaikkei kenkään sois. Ja mikä muu kenkään soiskaan, jos ei Pasilan miehen kännykkä?

Näin vuoden vedellessä viimeisiään on tapana katsoa taaksepäin, vaikka sitä muistitikulla silmään, joka vanhoja muistelee.

Mitä hyötyä on muistaa, että tämän vuoden alussa, ennen eduskuntavaaleja nykyinen valtiovarainministeri julisti, että politiikka on rikki? Koko iskulausehan perustui arkisessa tilanteessa syntyneeseen väärinkäsitykseen. Ministeri seisoi kodintarvikeosastolla sirpaleiden keskellä, kun kaupan täti tuli torumaan.

– Se oli jo rikki, kun minä tulin, vaikersi ministeri.

Mitä hyötyä on muistaa, kuinka kolme pientä porsasta päätti rakentaa eduskuntavaalien jälkeen talon? Siinähän kävi niin, että susi tuli ja puhalsi ensin nurin tohtoriporsaan, sitten maisteriporsaan ja lopulta myös insinööriporsaan talon, jonne kaksi muuta olivat juosseet turvan. Susi nuoleskeli huuliaan, mutta insinööriporsas katsoi sutta silmiin ja sanoi:

– Talo sortui, myönnetään, mutta se valmistui aikataulun mukaisesti.

Kannattaako muistella, että turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten vastustajat eivät vielä alkusyksystä sylkeneet kantasuomalaisten päälle niin paljon kuin nyt? Joka tapauksessa asioista puhutaan edelleen pakolaisten pään yli. Harva paikan tukija on turvapaikan hakija.

Muistelemattakin muistamme, kuinka pääministeri tuli televisioon puhumaan vakavasta tilanteesta: Emme saa päästää tilannetta siihen, että muut nauravat meille, kun voimme tehdä sen itse. Tiedän, että parodia ja ironia kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme käytä niitä, muutaman vuoden päästä olemme vieläkin vakavampia. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko nauretaan tai itketään ja nauretaan.

Ja siitähän ei ole kuin kotva, kun Kalle, Jallu ja Ratto lopetettiin. Lehtien teko ei enää kannata, sillä internetissä on tarjolla sekä liikkuvaa että seisovaa kuvaa yllin kyllin. Näkemättä jäi joulunumero, jossa olisivat kohdanneet kuuma kinkku ja kiimakunkku.

Ei siis muistella menneitä, vaan katsellaan valoisin mielin tulevaan. Tämän pakinan ainekset ovat enimmäkseen kierrätystä vuoden varrelta, eivätkä alunperinkään asiantuntijoiden näkemyksiä vaan kirjoittajan itsensä keksimiä. Sori siitä.

Kylmä voisko nyt olla kellä

 Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.12.2015

Raikas talvisää ei ole lunta tulvillaan eikä ole hankia eikä korkeita nietoksia, mutta avataan nyt kuitenkin adventtiili ja päästetään vähän joulumieltä sisälle. Yy-kaa-koo-nee!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy.
Sinne pääsee, jos vain serkku tarinassaan pysyy.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä.
Jos käy hyvin, löydät itses Salon sydämestä.
Ethän viivy joukossamme,
täällä meidän riesanamme.
Taakkamaahanmuutto selkää
painaa, kaikki täällä pelkää!
– Kansallismieliset huutajat

Ei itkeä saa, ei meluta saa,
Supo voi tulla ikkunan taa.
Nyt nimien kirjaan merkitään taas:
tuhma vai kiltti. Ajatelkaas!
– Antti Pelttari yhtyeineen

Arkipyhäsi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu ei estä meitä, vaan kutsuu tuottavuusloikan luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa
hallituksemme henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa?
– Orjien kuoro

Kiitos vaan nyt kiltit lapset,
vanhemmatkin silkohapset.
Teitte hienot vetoomukset,
saitte läpi vaatimukset.
Jotain teille lupasimme,
pakon eessä alistuimme.
Mutta alla ensi joulun
lakkautamme tämän koulun.
– Salon kaupunginhallituksen septetti

Mustin puku

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.12.2015

- Hyvää iltaa ja tervetuloa itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

- Hyvää iltaa minunkin puolestani. Asuasiantuntijana odotan yllätyksiä.

- Niin kuin esimerkiksi?

- Pukeutuvatko pakkolakien vastustajat protestiksi pakkopaitaan.

- Ja?

- Minkälainen on twiittaajan viitta.

- Ja vielä kolmas?

- Tuleeko vastahakoinen oppositio Mariankadulta takaperin vain onko ainoastaan selostamon Jaakko selin.

x

-Tänä vuonna kutsuvieraslistalla painotettiin kulttuuria.

- Suurten suomalaisten kulttuuripersoonien elämä on ollut välillä hyvinkin värikästä, mutta linnassa käyttäydytään korrektisti. Pekka ei saa halosta, eikä Akselia nähdä seinän vierellä gallen-kallellaan.

- Ja onhan nyt niin Jean Sibeliuksen kuin Toivo Kärjen juhlavuosi.

- Juurikin näin. Kaartin soittokunta soittaa kaatuneen yhteiskuntasopimuksen kunniaksi Sibeliuksen surumarssin ja reggae-version Kärjen jenkasta Rovaniemen työmarkkinoilla.

- Onko se valko- vai punakaartin soittokunta?

- Ihan vain kaartin, sillä kaikkihan me puhallamme yhteiseen hiileen samassa veneessä. Viimeistään linnan boolimaljan äärellä kaikki eriliemisyydet unohtuvat.

x

- Ylen välittämän ylenpalttisen ugrilaisen riehakkuuden keskellä on syytä muistaa, että Suomen itsenäisyys on saatu ja pidetty raskailla ja uhreilla ja kovalla työllä.

- Totta. Minäkään en jaksaisi selostaa kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta pakko on.

- Sama vaiva minullakin. Kadettien asusteita katsellessa tulee mieleen, että olo on kuin eläköityneellä miekannielijällä.

- Eli siis millainen?

- Nuorempana jännitti, mutta nykyään on tylsempää.

x

- Ja nyt vieraat alkavat tulla sisään. Mitä voisimme tästä näystä sanoa?

- No, paljon on miehille frakkeja ja tummia pukuja ja naisilla ei. Ei mulla muuta.

- Etiketin mukaan ylle pitää vetää vaatekaapista mustin puku. Silloin ei tule haukkuja. Mutta mitä sanoisit naisten asuista?

- Sanoisin, että jos joku on ennen linnan juhlia miettinyt, onko hänen kolttunsa sopimaton itsenäisyyspäivän vastaanotolle, niin kyllä se on.

Muutosta ilmassa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.11.2015

Muuttuuko ilmasto ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
On kenties vaikeaa,
kun myrskyt pauhaa,
jos etsii päivää kirkkaampaa.

Georg Otsonin kaunis laulu kiteyttää suuren asian muutamaan riviin ovelasti kysymyksen muotoon. Vastaus kuuluu, että kyllä, ilmasto muuttuu. Arvaamattomat sääilmiöt yleistyvät ja myrskyt pauhaavat.

Pariisissa alkaa huomenna YK:n ilmastokokous. Maailman johtajat ovat paremmalla asialla kuin kaksi viikkoa sitten rakkauden pääkaupungissa riehuneet rikolliset.

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen hupeneminen ovat koko maailman yhteinen huoli. Niitä vastaan taistellaan voimia ja luonnonvaroja säästämättä politiikan lisäksi taloudellisin keinoin. Puhutaan kiertotaloudesta.

Todelliset kierrättäjät tietävät, että kiertotalouttakin kannattavampaa on veronkiertotalous. Sitä varten on perustettu erillisiä harmaan rahan kierrätyskeskuksia. Mutkikkaat tiet veroparatiiseihin käyvät kiertoliittymien kautta.

Veronkierto on rikollista, verosuunnittelu laillista. Vaikka suunnitelmatalous muuten olisi kunnon kapitalistin kauhistus, verosuunnitelmatalous on elinkeinottelun perusta.

Talousrikollisuutta vastaan taistelevat tahot vaativat läpinäkyvyyttä. Tähänkin suuntaan otetaan askelia koko ajan. Viimeksi tällä viikolla julkistettiin uusi kahdenkymmenen euron seteli, jonka läpikuultavasta ikkunasta katsoo Europa.

Ikkunaprinsessa Europa oli foinikialaisen kuninkaan Agenorin tytär, jonka kidnappaus oli antiikin Kreikassa lööppikamaa. Myytinmurtajat eivät ole vieläkään selvittäneet, kuka oli kaappauksen takana. Epäiltyjä olivat muuten rauhalliset ruukkumaakarit minolaiset ja aikansa tunnettu playboy Zeus.

Totena on kerrottu, että uusi kaksikymppinen kestää kaksi vuotta. Jos niin nuukasti elää, säästää kyllä luontoa ja muutakin ympäristöä ja saa rintamerkin ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun urotöistä.

Muuten sankareita ei voi ehkä vielä nimetä. Ei tarvitse olla pessimisti, jos väittää, että ilmastonmuutos ei pysähdy heti Pariisin kokouksen jälkeen. Poliitikot palaavat kotiin itkua niellen: sopimus oli valmiina, mutta ilmasto ei allekirjoittanut.

Aivoja viedään

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.11.2015

Björn Wahlroos siirsi paperinsa Tukholmaan.

Sauli Niinistö meni Helsinkiin maan isäksi.

Ja mitä seuraavaksi?

Jotta enempää aivovientiä Salosta ei tapahtuisi, valtio tukee salolaista teknologiaosaamista kahdellakymmenellä miljoonalla eurolla.

Toisaalta summa on suuri, toisaalta ei. Sillä pyöritetään Salon kaupungin palveluja parikymmentä päivää. Jos aloitetaan tänään, Sibeliuksen päivänä rahat ovat vähissä niin kuin Sibeliuksellakin joskus.

Joka tapauksessa ulkomaalaiset vokottelevat salolaisia ammattilaisia ulkomaille, missä moni asia on paremmin kuin Suomessa. Islannissa on kuumia lähteitä. Norjassa lipeäkalaa saa ympäri vuoden. Skotlannissa ei katsota pitkään ruudulliseen puolihameeseen pukeutuvaa miestä.

Näitä houkutuksia vastaan Salossa nyt taistellaan. Periaate on, että vienti pitää saada vetämään, mutta aivovienti loppumaan.

Pitäisikö tähän väliin heittää, että kun suomalaisen kännykkäbisneksen kohtaloa miettii salolaisesta vinkkelistä, aivotuonti näyttää vientiä varallisemmalta? Ei, sillä nyt katsotaan tulevaisuuteen.

Ruotsista on tässä yhteydessä turha puhua. Kun salolainen valovoimainen start up -yritys saa kunnolla tuulta siipiensä alle, ruotsalaiset ostavat sen aivojen kanssa tai ilman.

Nokian huippuvuosina henkilökunnalle järjestettiin kesäjuhlia, joissa esiintyi huippuartisteja. Jos panostukset Saloon tuottavat tulosta, saatetaan kaupungissa nähdä jälleen J. Karjalainenkin, joka on Ylen pääuutislähetyksen mukaan julkaissut uuden levyn.

Karjalainen paljastaa, että edellisen albumin kappaleita soittaessa hänelle tuli mieleen, että voisi vielä tehdä levyn, vaikka niitä on tehtynä jo aika monta.

Uuden levynsä Karjalainen kokosi uudella konseptilla. Artisti kertoo tarinoita itsestään. Hän käsittelee myös tunteitaan ja laulaa musiikista. Asiantuntijat odottavat mielenkiinnolla, minkälaisen vastaanoton ainutlaatuinen tematiikka saa kuluttajien keskuudessa.

Viime levyllä uurasti taiteilijan sivupersoona Markku. Enää Markku ei ole käytettävissä. Hänen aivonsa vietiin Keski-Suomeen Uuraisille, ja hän toimii nykyään huutokauppakeisari Aki Palsanmäen apulaisena.

Isään päin

 Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.11.2015

Arvon isä,

tänään sinua muistetaan monin tavoin riippumatta siitä, oletko syrjäseutuisä, likaisen työn isä tai hyvänmiehenisä.

Ehkä sinut viedään lounaalle ja tarjotaan isäfilettä. Tasapainoisen kunnon vuoksi kannattaa nauttia myös isäravinteita ja sallittuja isäaineita.

Ehkä saat lahjoja. Kauppiaat ovatkin mainostaneet viime viikkoina monenlaisia välttämättömiä isävarusteita kilpailukykyiseen isähintaan.

Vaikka marraskuu on alkanut lämpimänä, talvi tulee vielä. Niinpä tänä aamuna paketista saattaa paljastua viileneviin isätiloihin tarkoitettu isälämmitin.

Ehkä sinua huolettaa tulevaisuus. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, ja jotkut niistä ovat uhkaavia. Syyrian isällissota heijastuu Suomeenkin. Tilanne on monimutkainen, eikä syihin ja seurauksiin kannata ottaa kantaa ennen kuin hankkii isätietoja.

Kenenkään ei pidä silti pelätä aktiivisesti, sanoo isäministeri Orpo.

Ehkä olet havainnut taloudellista turbulenssia eurooppalaisilla isämarkkinoilla. Ehkä sinua on arvosteltu siitä, että työsi ei enää tuota tarpeeksi isäarvoa.

Tämä kaikki saattaa aiheuttaa sinussa isäistä painetta. Hengenahdistuksesta selviää isähapen avulla. Kilpailukyky taas paranee isätyöllä hankittavilla isäansioilla, mutta muista maksaa niistä isävero.

Ehkä sinulla on jo jälkeläisiä useammassa polvessa. Siinä tapauksessa tahdon onnitella sinua erityisellä arvonimellä, parahin palvelusvuosi-isä.

Olet jo siinä asemassa, että sinulta kysytään, miten olet asemaasi päässyt. Muista, että sinulla on velvollisuus kertoa nuoremmille, mitä isäoppilaitosta olet käynyt.

Kerro myös suoraan ja punastelematta isäelimistä ja isääntymisvietistä, joka on luontainen kaikille isäkkäille. Äläkä unohda mainita, että pääministeri Sipilänkin pää kääntyi, kun hän kuuli, mitä kätilöt ajattelevat sunnuntai-isistä.

Paljaat pinnat

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 25.10.2015

Vuosikymmenet harrastajien käsissä kuluneiden Kallen, Jallun ja Raton tarina on päättymässä. Lehtien teko ei enää kannata, sillä internetissä on yllin kyllin tarjolla sekä liikkuvaa että seisovaa kuvaa.

Pornolehtiä on kautta aikain kutsuttu häveliäästi miestenlehdiksi. Yhteistä niillä on naistenlehtien kanssa se, että molemmissa on esillä naisia. Miestenlehtien maailmankuva on tasapainoisempi, sillä niissä podetaan harvoin yksinäisyyttä tai eroahdistusta. Miehet ja naiset esiintyvät jopa yhteiskuvissa ja ovat toisilleen hyvinkin läheisiä.

Ala kuohuu muuallakin kuin Suomessa. Amerikkalainen kartanonisäntä Hugh Hefner ilmoitti vastikään, että Playboy-lehti lopettaa alastomien naisten kuvien julkaisun. Hän kertoi myös, että toki naiset sentään esiintyvät lehdessä vastakin provosoivissa asennoissa, mutta kuitenkin edes vähän vaatetettuina.

Nähtäväksi jää, onko provosoivassa asennossa tyrkyllä nyrkki vai keskisormi.

Lehden levikkiin uudistus tuskin vaikuttaa. Isojen poikien tietotoimiston mukaan lehteä on tähänkin asti ostettu lähinnä novellien, laajojen haastattelujen ja asiantuntija-artikkelien takia.

Paljas pintaa aiheuttaa paineita ja purkauksia muuallakin kuin erikoislehdissä. Eduskunnan puhemies Maria Lohela (ps.) paljasti politiikan toimittajille kahvipöydässä toivovansa eduskuntaan konservatiivisempaa pukeutumista. Hän löysi huomautettavaa sekä poliitikkojen että heitä seuraavien toimittajien asuista.

Esimerkiksi naisten pitäisi pitää olkapäät peitettyinä. Ohje on hyvä myös työturvallisuuden kannalta. Näin vältytään hiertymiltä, joita hartioita painava vastuu saattaisi aiheuttaa.

Lohelan ulostulon jälkeen vaatturinliikkeissä on ollut jonoa. Erityisen suosittu on takki, joka näyttää siistiltä, vaikka sen kääntäisi nurin päin.

Toisaalla paljastuksista halutaan eroon, toisaalla niitä halutaan lisää.

Poliisi toivoo kansalaisten paljastavan paikkoja, jotka myyvät pitsaa halvalla. Alle kuudella eurolla ei kuulemma tehdä avopiirasta ilman vilppiä. Koulukeittiöitä on jo käräytetty.

Koemielessä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 11.10.2015 

Australiassa, missä ihmiset kävelevät pää alaspäin ja mittailevat kenguruiden tuottavuusloikkia, kansalaisuutta hakevat joutuvat kokeeseen, jossa testataan muun muassa tietoja maan historiasta.
Kotimaisessa maahanmuuttokeskustelussa on esitetty, että Suomi voisi ottaa tästä mallia. Suomalaisen kulttuuriin, historiaan ja elämäntapaan syvällisesti pureutuvia kysymyksiäkin on jo tehty.

Lauantaina vietettiin Aleksis Kiven päivää. Missä Kiven elokuvassa Mikko Niskanen näytteli pääosaa?
a) Kahdeksan surmanluotia
b) 21 tapaa pilata avioliitto
c) Seitsemän veljestä ja siskosta viis

Japanilainen Takaaki Kajita ja kanadalainen Arthur B. McDonald saivat fysiikan Nobel-palkinnon ansioistaan sähkövarauksettomien alkeishiukkasten tutkimuksessa. Miten suhtaudumme asiaan?
a) Varauksettoman innostuneesti
b) Hiukkasen kadehtien
c) Ihan sama, kunhan eivät tule Suomeen

Millä nimellä kutsutaan Suomen ulkopolitiikassa toisen maailmansodan jälkeen harjoitettua puolueettomuutta?
a) Alatalon–Rinteen kupletti
b) Paasikiven–Kekkosen linja
c) Koivun–Peltosen–Lehtisen ketju

Yhdysvaltain Ilmailu- ja avaruushallinnon mukaan Marsin pinnalta on löydetty virtaavaa vettä. Miksi sitä ei voi käyttää salolaisten juomavetenä?
a) Mars on liian kaukana
b) Löydetty vesi on suolaista
c) Someron kaupunki vastustaa

Suomalainen jousia soittava mieskvartetti Apocalyptica tunnetaan laajalti ulkomailla. Millä nimellä akustisen heviyhtyeen innokkaita muoviin kääriytyneitä ihailijoita kutsutaan?
a) En tiedä
b) En edes arvaa
c) Sellofani

Kotoperäistä

Kim Floor sen aloitti, mutta varsinaisen työn teki Janne Porkka. Hänen juontamansa Onnenpyörä opetti suomalaisille television katsojille, että vokaalit ovat tärkeitä. Viime vuosituhannen lopun ajanvieteohjelmassa niillä käytiin suorastaan kauppaa. Kun kilpailija halusi ostaa vokaalin, Porkka myi.

Euroopan pakolaistilanne on nostanut taas vokaalien arvoa.

Hätämajoitustilat ja vastaanottokeskukset täyttyvät kantasuomalaisittain katsottuna muukalaisilla. Kysymys kuuluu, miten heidät kotoutetaan. Toiset kysyvät toisin: miten tulijat kotiutetaan.

I on eri asia kuin o.

Kun käytetään terävää i:tä, tulijat halutaan lähettää sinne, mistä he ovat tulleet – missä se sitten ikinä onkaan.

Pehmeällä o:lla turvapaikkaa hakevat halutaan sopeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen perusarvoihin: syömään kaikkea, mitä ilmaiseksi saa, pyhittämään lepopäivä tuplapalkalla ja ymmärtämään, että enää ei voi devalvoida niin kuin Kekkosen aikoina.

Kotouttaminen on sanana lämmin, mutta toimenpiteenä työläs. Hyvin siinä onnistui viime kesänä Kosken kunta, josta tuli kattohaikaroiden takia maan kuuluu lintukoto.

Lintukodosta puhutaan, kun halutaan kuvata jotain, jota ei enää ole. Väite, että Suomi ei ole enää lintukoto, on kuitenkin väärä.

Suomalaisessa kansanperinteessä lintukotoon lensivät muuttolinnut ja kuolleiden ihmisten sielut. Lintukoto sijaitsi siellä, missä taivas ja maa kohtaavat. Nykyihminen puhuisi ehkä tulevaisuushorisontista ja geopolitiikasta.

Joka tapauksessa Suomi on lintukoto maan ja taivaan rajalla, kun sitä katsoo tarpeeksi kaukaa.

Kotouttamiseen kuuluu myös sen opettaminen, että Suomessa pitää yrittää yrittämisen jälkeenkin ja puskea läpi harmaan kiven. Ei saa jäädä makaamaan sen paremmin uuninpankolle kuin tuleenkaan.

Muuten käy huonosti niin kuin sille yhdelle käsityöläiselle, joka kävi kansalais- ja ammattiopiston kurssit ja opetteli rakentamaan japanilaisia perinnesoittimia. Tuotekehitys ja tuotanto olivat hallussa, mutta ujous esti markkinoinnin. Niinpä lupaava start up -yrittäjä kuihtui kotiinsa.

Kukaan ei tullut kotoa hakemaan.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 18.10.2015

Vakava paikka

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.9.2015

Kansalaiset,

tämä puhe on nauhoitettu, minulla on jalassa nyöritetyt kengät, ja jos olisin kalamies, verkkoni oli pauloitettu.

Mutta asiaan.

Hyvää iltaa!

Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava. Siksi koen velvollisuudekseni lähestyä teitä jälleen kerran.
Missään muussa Euroopan maassa vakavuus ei kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Olemme vakavoituneet nopeammin kuin muut EU-maat keskimäärin. Tilanne ei naurata yhtään.

Valtion ja kuntien murheet ovat selvästi ilonaiheita suuremmat. Positiivisuusasteemme on kaukana kilpailijoiden tasosta. Ruotsalaisella myönteisyydellä mielialamme olisi jo kunnossa.

Suomalaiset ovat mököttäneet seitsemän vuotta, yötä päivää, pyhät arjet. Näin emme voi jatkaa. Nyt on korkea aika miettiä, missä mennään. Emme pääse pakoon tosiasioita.

Kansainvälinen hilpeys on lisääntynyt viimeiset vuodet, mutta me emme ole päässeet tuohon kyytiin mukaan – emmekä pääse, ellemme tosissamme tahdo ja tee sen mukaisia toimia.

Lähivuodet ovat vaikeita. Joudumme tekemään sarjan kivuliaita kirurgisia toimenpiteitä, jos suupielet eivät muuten käänny ylöspäin. Minulla ne kääntyvät helposti niin kuin Ison-Britannian entisellä pääministerillä Tony Blairilla. Jotakuta se ärsyttää, mutta minkä ihminen ilmeelleen voi.

Olen varma, että kaikki vastuulliset suomalaiset kuitenkin haluavat lopettaa murjottamisen. Meidän tulisi nyt löytää keskinäisen syyttelyn ja ilkeyden sijaan yhteinen huumorintaju.

Teemme suuret rakenteelliset uudistukset turvataksemme komiikan tulevaisuuden. Vain sillä tavalla voimme päästä samalle tasolle kilpailijoidemme Ruotsin, Tanskan ja Saksan kanssa. Katsokaa vaikka Lidlin mainoksia, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Oman kokemukseni mukaan saksalainen miettii ensisijaisesti, miten huumori saadaan pidettyä kotimaassa. Mekään emme saa päästää tilannetta siihen, että muut nauravat meille, kun voimme tehdään sen itse.

Tiedän, että parodia ja ironia kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme käytä niitä, muutaman vuoden päästä olemme vieläkin vakavampia.

Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko nauretaan tai itketään ja nauretaan.

Ugh!

Harvan tukija

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.9.2015

Lehteä arvostellaan aika ajoin siitä, että se rajoittaa sananvapautta eikä julkaise kaikkia toimituksen saamia tekstiviestejä. Ankarin sensuuri on kuitenkin itsesensuuri. Kaikkia viestejä ei koskaan edes lähetetä – esimerkiksi näitä:
Pakolaisilla on kaikki paremmin kuin minulla. Niillä on merkkipaidat, kireät farmarihousut ja älypuhelimet. Ja minäkin olisin halunnut lapsena kumilautan, mutta en saanut, kun ei ollut vettä lähimaillakaan. En ole katkera mutta kuitenkin
Arabia muuttaa Thaimaahan. Hyvä! Muuttoliikkeellä oikea suunta
Miksi Suomessa on nykyään niin paljon vihapuhetta? Sitä ei saisi olla yhtään. Kaikki vihapuheenpitäjät pitäisi laittaa vankilaan tai kumilautalle. Jos ei huuto lopu, niin turpiin vaan ja henki pois. Tietysti siis noin niin kuin kuvainnollisesti. Oli lautalla pienoinen kahvila
Kyllä nyt nähtiin, missä puolueessa humanismi kukkii. Sipilä antaa talonsa pakolaisille ja Salon keskusta turvapaikan Elovaaralle. Kenguru
Suomalaisessa keskustelukulttuurissa on se vika, että kaikesta keskustellaan aivan liikaa. Lehdet kirjoittavat ja televisiossa ja radiossa puhutaan kaikesta. Ei pitäisi. Pitäisi tehdä päätöksiä ja totella hyvää hallitusta. Talousneuvos
Puola ottaa vastaan vain kristittyjä. Mihin minä nyt menen? Ateisti
Ei yhtään pakolaista näille salomaille. Tuskin oppivat edes liikenneympyrässä ajamaan. Karu selli
Asento! Halikon sairaala pitää palauttaa alkuperäiseen käyttöön. Venäläinen sotilaskasarmi moottoritien liittymässä lisäisi toimeliaisuutta. Ruuti kuivana
Suomessa työttömillä on liian hyvät olot. Kokemukseni mukaan työ ei kelpaa, vaikka ilmaiseksi tarjoaisin. Yritys hyvä
Näpit irti minun eduistani! Leikatkaa omianne! Yksi monista
Pitäisikö huolestua, kun poliisien puheenjohtajakin puhuu lakosta? Ay-pamppu
Vähän kun vielä leikataan, saadaan asioihin oikea järjestys ja naiset kotiin hoitamaan lapsia ja vanhuksia. Heinälato
Miksi tulevaisuus pelottaa, vaikka en ole menossa sinne? Filosofi
Vastaanottokeskuksesta keskustellaan pakolaisten pään yli. Harva paikan tukija on turvapaikan hakija. Viimeinen sana

Eläinharha

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.8.2015

Sadussa kolmesta karhusta kuvataan ihmisen ja eläimen suhdetta erikoisella tavalla. Siinä hyväkäytöksiset karhut asuvat sivistyneesti kalustetuissa huoneissa. Isäntäväen ollessa ulkona taloon tulee tyttö, joka syö aamupuurot, rikkoo tuolit ja myllää pedatut sängyt.

Ei siis ihme, että perheissä, joissa on sekä lemmikkieläimiä että lapsia, lapsista käytetään pronominia se ja rakkaista eläimistä hän.

Ihme se ei ole siksikään, että koiran ulkoiluttajien käytöksen perusteella lemmikki oppii ymmärtämään monimutkaisiakin lauserakenteita tyyliin voi, voi, ethän kulta pieni mene sinne, kun siellä on se likainen pullo, jonka joku tuhma setä on sinne heittänyt. Toiset koirat oppivat todistettavasti tunnistamaan isännän askeleista, minne ollaan menossa.

Lapset taas eivät aina ymmärrä sen paremmin sanoja kuin eleitä.

Luonnonvaraisistakin eläimistä saatetaan puhua kuin ihmisistä. Heinäkuisten lehtiotsikoiden mukaan yksi hirvi seikkaili Espoossa ja toinen kuoli suunnistuskilpailuissa Ruotsissa.

Villieläimiä myös ruokitaan. Laihduttava karppaajakin voi tarjota tiaisille jyviä ja talia, jotta kotipihan linnut pärjäisivät talven yli. Riistaeläimiä ei ruokita ystävyydestä, vaan siksi, että ne lisääntyisivät niin, että niitä olisi liikaa ja niitä päästäisiin ampumaan.

Uhan- ja hädänalaiset eläimet hellyttävät ihmismielen. Pesästä pudonnut oravanpoika viedään löytöeläinhoitolaan ja toivotaan, että se pelastuisi.

Kosken kattohaikarapariskunta on pehmittänyt suomalaisten sydämet, vaikka laji onkin pesijänä vain vieras. Pesijällä viitataan tässä yhteydessä pesän rakentamiseen ja lisääntymiseen, ei kylvettämiseen, vaikka silläkin toimialalla käytetään ulkomaista työvoimaa.

Kattohaikarapariskunnan hengissä selvinneet poikaset saivat tällä viikolla nimet. Toisesta tuli Kinttu ja toisesta Kontti. Jalan murteelliset synonyymit sopivat hyvin pitkäkoipisille linnuille.

Kaikkiin höyhenpukuisiin siivekkäisiin ei suhtauduta yhtä suurella lämmöllä. Soijapavuilla syötetyt kukonpojat päätyvät marketin lihatiskiin ja saavat nimekseen Koipi ja Reisi.

Naantalin aurinko

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.7.2015

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yllätti tällä viikolla soittamalla Ylen Luontoillan suoraan lähetykseen. Toimittaja esitteli hänet Sauliksi Naantalista. Puhetta piisasi palsternakasta ja valkolehdokista.
Mutta ei tässä vielä kaikki.

x

– Ja näin pärähti käyntiin Entisten salolaisten sävellahja. Tervetuloa kaikki entisyyden, salolaisuuden ja hyvän musiikin ystävät. Ensimmäisenä soittajana meillä on Sauli Naantalista. Mitä kuuluu?
– Kiitos, hyvää kuuluu, tänne Naantaliin siis, sillä lippu on Salossa aina, kun minä olen täällä, mutta jos puhutaan Salon tilanteessa, voi saada vaikutelman, että lippu on pikemminkin puolisalossa.
– Niin se taitaa olla. Mutta mikä on musiikkitoiveesi?
– Kuuntelin tätä laulua auton kasettisoittimesta, kun ajoin Lukkarinmäestä Turun hovioikeuteen. Haluan tällä toiveella niin sanotusti tsempata syntymäkaupunkini asukkaita. Säveltäjä tosin on brittiläisen Sham 69 -orkesterin Jimmy Pursey, mutta sanoitus on silloisen salolaisen Kari Hipposen käsialaa.
– Ja mikähän kappale on kyseessä?
– Vaavi-yhtyeen Ei koskaan myöhäistä.

x

– Ja nyt meillä on täällä Luontoillassa aikaa vielä yhteen puheluun. Kuka siellä kukkuu?
– Tällä on imitaattori Jarkko Tamminen.
– Älkää yrittäkö! Kuulostatte aivan tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä eli meidän kesken Saulilta Naantalista.
– Kyllä minä olen Jarkko Tamminen, ja minulla olisi sellainen luontoaiheinen kysymys kuin...
– Minä tunnen Tammisen. Hänen äänialansa on paljon korkeampi kuin teidän.
– Mutta minä olen harjoitellut...
– Lopetetaan nyt tähän. On aika kiusallista meille ja kuulijoille, kun tällä tavalla tehdään pilaa rakastetusta ohjelmasta.
– Mutta minä olen imitaattori...
– Kuulemiin!

x

– Olenko Luontoillassa?
– Kyllä vain. Mistä haluaisitte kysyä?
– Istun täällä laiturilla, ja tuossa kaiteella on sellainen pieni otus, joka pitää hiljaista ääntä.
– Kuvailisitteko tarkemmin?
– Vähän se kiiltelee ilta-auringossa, ja sillä on sellainen aika pitkä ja terävä töyhtö.
– Voisitteko mennä hieman lähemmäksi ja kertoa täsmällisempiä tuntomerkkejä.
– Kyllä vain. Hetkinen.
– No nyt kyllä alkaa ääni kiertää pahasti. Voisitteko sulkea radion.
– Selvä. Kiinni on.
– Hyvä. No niin, millaista ääntä se teidän otuksenne pitää?
– Ei nyt enää minkäänlaista.

Pää pensaasta

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 19.7.2015

Älykköpiireissä jalkapalloa pidetään elämän metaforana, mutta kyllä tyhmempikin ihminen voi nähdä nahkakuulan liikuttelussa monenlaista vertauskuvallisuutta.

Otetaan esimerkiksi politiikka. Jalkapallomaalivahti on kuin tasavallan presidentti. Hyökkäys epäonnistuu, puolustus vuotaa, mutta maalivahti yrittää huutaa joukkueeseen yhteishenkeä, vaikka ei saisikaan koppia.

Mielenkiintoisen kuvan elämästä antaa se jalkapallon piirre, että miehet ja naiset pelaavat omilla kentillään. Tässä mielessä on luonnollista, että Qatarkin saa järjestää lajin maailmanmestaruuskilpailut. Siellä tosin nainenkin saa ajaa autoa ja mennä töihin, jos miehet antavat luvan.

Urheiluseuroja Salossa puhuttavasta nurmikeinottelusta huolimatta jalkapalloa pelataan myös mullassa kasvavalla ruoholla. Elämän metaforaa taas voi etsiä muistakin multa- ja nurmiharrastuksista kuin futiksesta.

Otetaan esimerkiksi kotipihan varustaminen ja täydentäminen. Puutarhamyymälässä avautuu koko elämän kirjo ihmissuhteista alkaen.

Kun Aatami etsii Eevaa, osuuko valinta kauniiseen ja vaatimattomaan grönlanninhanhikkiin, joka on kaiken lisäksi helppohoitoinen? Jos haku on päällä toisin päin, millä todennäköisyydellä Eeva päätyy katajaksi nimettyyn hidaskasvuiseen, nuokkuvaoksaiseen kääpiöön?

Ei kovin suurella.

Luottamusta ei välttämättä herätä myöskään hahmo, joka viihtyy puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa. Passissa lukee uudenguineanliisa.

Nykyaikaisen työelämän vaatimukset täyttävät ruusuangervo, kartiomarjakuusi ja aitaorapihlaja. Ensin mainitut pärjäävät yksin, mutta sopeutuvat myös ryhmään. Kolmannen etuna on nopea kasvu. Kaikki kestävät leikkaamista.

Mutta työelämä sikseen, ja vaatimattomuus myös! Nyt ollaan kuin jalopelargoni: vaikuttava näky terassilla tai parvekkeella. Jos harkinta pettää, ja kun kesäkin on sateinen, saattaa päätyä tasaiseksi kosteaan maahan kuin humala.

Ja kun maa alkaa polttaa, kannattaa ottaa muratin asenne: en välttämättä talvehdi Suomessa.

Kasviruukkujen ja puutarhatyökalujen keskellä voi mietiskellä myös huoltosuhdetta. Suomi ikääntyy, ja uusia veronmaksajia syntyy liian vähän. Kassan vieressä myydään siemenpusseja puoleen hintaan.

Oikeutta lomalaisille

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.7.2015

Kesäasunto pitäisi maan hallituksen mielestä voida muuttaa nykyistä joustavammin ympärivuotiseksi. Hyvä, hyvä! Seiniin, kattoon ja lattiaan pitäisi laittaa lisäeristystä, sähköt pitäisi saada, eikä muutama lisäneliökään olisi pahitteeksi. Apuväki on tervetullutta, mutta jonkinlainen työnäyte tarvitaan ennen kuin riviministerille uskaltaa antaa jiirisahan, vuolukirveen tai edes sivuleikkurin.

Vapaa-ajanasujalla on toki muitakin kuin huolia kuin se, saako mökkielämää viettää läpi vuoden.
Eniten vaivaa vakituisen väestön asenne. Kun kaupunkilainen saapuu viettämään näppäinsormet verillä ansaitsemaansa lomaa, paikallisten pitäisi osoittaa asianmukaista kunnioitusta. Olisi hyvä väistää tien pientareelle, ja jos käsissä on hankoja, haravia, kuokkia tai muita peltotyökaluja, vähän etäämmällekin, ettei auto naarmuunnu.

Lakki olisi mukava ottaa päästä. Kaikkihan me tiedämme, kuka maalaisten elämän kustantaa.
Toiseksi mökkiläistä harmittaa maalaisten jatkuva rakentamisinto. Kyläteiden varsilta ei saisi purkaa latoja, joihin liittyy mieltä kiihottavia muistoja. Niiden tilalle rakennetut nykyaikaiset konehallit eivät miellytä silmää samalla tavalla. Rakennusperinteen vaaliminen kattaa myös kyläkaupat. Valo kaupan ikkunassa toivottaa ohiajavan loma-asujan tervetulleeksi.

Myös metsänhoitotoimet muuttavat maisemaa usein niin, että se ei vastaa lapsuuden mielikuvaa. Niinpä niistäkin pitäisi pitäytyä. Mansikka- ja muut vanhat marjapaikat pitää suojella EU-määräyksellä.

Näihin asioihin saadaan varmasti muutos, kunhan vapaa-ajanasukkaatkin hyväksytään mukaan kuntien päätöksentekoon.

Kolmas vaiva ovat äänet. Puimureiden, kaivin- ja monitoimikoneiden sekä erilaisten laitteiden veturina toimivien traktorien käyttö pitäisi rajoittaa virka-aikaan. Muuten laituribileissä ironisesti soitettuja 70-luvun suomalaishittejä joutuu huudattamaan niin kovaa, että naapuruston kanssa syntyy konflikteja.

Yhden hankkeen hyvällä asialla oleva hallitus saisi kyllä unohtaa. Elävä tuli huoneessa on varsinkin vapaa-ajanasujalle niin tärkeä asia, että hormienpurkutalkoista pitää luopua.

Joakimin perintö

Hyvät asianajajat Atsou, Godwin ja Raymond, hyvä markkinointipäällikkö Simeon, arvoisa pankkiiri Kone ja hyvä herra Alexander!

Olen saanut teiltä kaikilta sähköpostia kesäkuun aikana, mistä kiitos.

Minua on varoitettu, mutta en usko, että viestinne ovat pelkkää huijausta. Silti en voi valitettavasti auttaa teitä, pankkiiri Kone, välittämään 4,8 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Norsunluurannikolta.

Minun on sanottava ei teillekin, asianajaja Godwin, joten teidän täytyy järjestää 7,3 miljoonaa dollaria ulos Togosta jonkun muun avulla.

En myöskään ole kiinnostunut teidän molempia hyödyttävästä liiketoimintaehdotuksestanne, herra Alexander – semminkin, kun ette kertonut asiasta tarkemmin sähköpostissanne.

Sen sijaan teidän ilmoituksenne, asianajaja Raymond, herätti mielenkiintoni. Kerroitte sukulaiseni kuolleen ja jättäneen jälkeensä 14 miljoonan dollarin talletuksen.

Palaan kanssanne asiaan myöhemmin. Rehellisenä ihmisenä haluan ensin selvittää, mitä sukua edesmennyt asiakkaanne insinööri A. Lahtinen oli minulle.

Erityisesti minua lämmitti teidän, herra Atsou, viestinne, joka alkoi henkilökohtaisesti: Lehtonen, tervehdys teille.

Välititte minulle johtokunnan puolesta ja kuolinpesän toimeenpanijana suruviestin. Kerroitte, että Joakim Lehtonen on kuollut. Minulla ei ole muistikuvaa Joakim-sedästä tai -isosedästä, mutta hän oli silti hyvin läheinen ja rakas. Siksi otan mielihyvin vastaan hänen minulle jättämänsä 12 miljoonaa dollaria, joista kirjoititte minulle.

Teille, parahin markkinointipäällikkö Simeon, minun on valitettavasti ilmoitettava, että olette hieman myöhässä. Minulla olisi saattanut olla tarvetta hoitaa huonoja luottoja kiireesti ja ehkä olisin kaivannut rahaa myös projektin, verojen laskujen ja monien muiden mainitsemienne syiden takia, mutta en enää. Kiitos kuuluu edesmenneelle Joakimille.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 5.7.2015

Kaikki irti

Kolumni Journalisti-lehdessä 8/2015:

http://www.journalisti.fi/artikkelit/2015/8/kaikki-irti/

Kolme riviä

Kovin huutaja maksaa kovimman hinnan.

Kompromississa ei ole voittajaa. Voittaja ei tee kompromisseja.

Talkoot eivät koske hyväosaisia, sanoo pääministeri. Eiväthän he muuten olisi hyväosaisia.

Kreikkalaista salaattia

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.6.2015

Pitääkö Kreikalle myöntää lykkäystä velan maksuun? Pitääkö sille antaa lisää lainaa? Voiko Kreikkaan mennä lomalle?

Ainakin viimeiseen kysymykseen vastaus on kyllä. Viikko Attikan niemimaalla opettaa turistille, että elämä ei Kreikan Ateenassa ole juuri kummempaa kuin Suomen Salossa.

Ateenan suurkaupunkialueella voi asua kävelymatkan päässä Saronikin lahden hiekkarannoilta. Toisaalta Salossa voi kävellä teollisuusalueen läpi Vuohensaareen. Ateenan keskustassakin on kuhinaa kuin iltatorilla, tosin muulloinkin kuin torstaisin.

Akropoliksen rauniot ovat vaikuttava kokemus. Temppeliä ihaileva tomppeli ymmärtää, että Euroopan syntysijoilla Kreikassa on ollut hengenelämää ennen ajanlaskun alkua ja Timo Soinin syntymää.

Miehet vinssaavat kukkulan laella kiviä, ja kyltti kertoo, että tekeillä on julkisivuremontti. Pitkäaikaistyöttömyys on tuttu juttu kriisiytyneessä Kreikassakin. Akropoliksen restaurointitöitä on tehty ilman taukoa vuodesta 1970 lähtien.

Kreikkalaisilla yrittäjillä on monenlaisia ongelmia. Vaatekauppiaan mielestä yksi on arvonlisävero. Turisti saa hyvät prosentit ostoksistaan, jos maksaa käteisellä eikä kaipaa kuittia.

Vastuullinen kuluttaja närkästyy. Eikö kauppias tiedä, että tuollainen on harmaata taloutta? Eikö kauppias tiedä, että Kreikka ei nouse ikinä jaloilleen, jos veroja ei makseta niin kuin laki määrää? Ja paljonko se alennus olisi?

Kreikkalaisen mytologian tunnettu hahmo on ylijumala Zeuksen poika Herkules. Traagisesta roviolla kuolleesta perhesurmaajasta on populäärikulttuurissa muokattu lihaksikas supersankari.

Herkuleksen lihalliset mitat täyttävää väkeä liikuskelee tämän viikonlopun aikana Salossakin voimanoston maailmanmestaruutta tavoittelemassa ja Suomen vahvimman miehen ja naisen tittelistä kilpailemassa.

Miesten finaalissa vedetään muun muassa taloa, missä ei ole mitään ihmeteltävää. Eläinmaailmastakin tunnetaan kaksi asunnon kanssa kulkevaa lajia: etanat ja asuntoautoilijat.

Yhtä silti mietin: mitä tapahtuu, jos taloa kiskova kilpailija vetää kotiin päin?

Kolme pientä porsasta

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.5.2015

Olipa kerran kolme pientä porsasta. He halusivat kaikki tehdä jotain suurta, ja niinpä jokainen päätti rakentaa itselleen talon.

Porsaista pienin, tohtoriporsas, haki kuorman olkia ja alkoi kasata niistä asumusta. Sekä muut porsaat että rakennusvalvontaviranomainen huomauttivat, että olkitalo ei ole järkevä ratkaisu. Se on hutera, eikä paloturvallisuus ole paras mahdollinen.

– Normeja pitää purkaa ja porsaankin pitää saada rakentaa juuri sellainen talo kuin hän haluaa. Olen itse vastuussa tekemisistäni, joten älkää turhaan huolehtiko, sanoi tohtoripossu.

Olkitalo valmistui, ja muut porsaat palasivat omille työmailleen.

Seudulla liikkui nälkäinen susi. Se haistoi olkitalossa asuvan porsaan, puhkui ja puhalsi, ja oljet vai pölisivät, kun talo luhistui.

Pienin possu juoksi turvaan keskikokoisen porsaan, maisteriporsaan, luokse.

Maisterin talo oli juuri valmistunut. Rakennustyöt olivat kestäneet pitkään ja hankaluksiakin oli ollut, mutta  maisteriporsas oli vakuuttanut epäilijöille, että paistaa se päivä vielä risukasaankin. Niinpä hän teki talonsa risuista.

Risutalon pihalla porsaat näkivät, että susi on tulossa. Tohtori ja maisteri menivät sisälle ja laittoivat oven lukkoon.

Susi tuli pihalle, puhkui ja puhalsi, ja niin sortui risutalo.

Tohtori ja maisteri juoksivat turvaan insinööriporsaan luokse. Hän luotti ainoastaan teknillisen korkeakoulun lujuuslaskelmiin, ja niinpä suurimman porsaan talo olikin tehty tiilestä.

– Veljet, en nyt sano, että mitä minä sanoin rakennuspuuhistanne. Tulkaa tänne turvaan. Tiilitalolle susi ei voi mitään, sanoi insinööriporsas.

Niin kaikki kolme porsasta olivat taas yhdessä, tiilitalon suojassa.

Susi tuli pihalle, puhkui ja puhalsi – ja niin vain sortui tiilitalokin.

Porsaat nousivat tiilikasan alta, suoristivat solmionsa ja oikaisivat silmälasinsa. Susi nuoleskeli jo huuliaan. Insinööriporsas katsoi sutta silmiin ja sanoi:

– Talo sortui, myönnetään, mutta se valmistui aikataulun mukaisesti.

Etsiikö puolue äänestäjää vai äänestäjä puolueetta?

Voiko aatepuolue uudistua, jos aate pysyy ennallaan?

Elääkö aatepuolue, jos aate on kuollut?

Pitääkö puolueen uudistua? Voiko se edes uudistua? Puolue perustetaan, ja kun se on tehtävänsä tehnyt, se kuolee pois.

Minkä puolue sille voi, jos äänestäjä ei ole kiinnostunut? Voiko se muuta kuin muuttua toiseksi eli tuhoutua?

Etsiikö puolue äänestäjiä vai äänestäjä puoluetta? Jos puolueen pitää etsiä äänestäjiä, peli on menetetty

Tätäkö kansalaiset halusivat? Eduskuntavaaleissa kolmasosa ei osannut haluta mitään.

Arvion aiheuttama

Kirjoitttaa runoutta
vai runoudesta
vai runoudesta kirjoittamisesta?
Menen pihalle
ripustamaan pyykkiä, mikä
ei ole metafora.

http://www.kiiltomato.net/paavo-haavikko-kootut-runot/

Perusporvarihallituksesta

Kolmen suuren hallitus on demokraattisten vaalien tulos. Siinä mielessä pulinat pois - mutta pitäisikö pelätä kansaa, joka tällaista haluaa?

Maa oikeistulaistuu vauhdilla, kun jokainen putiikin pitäjä ja kaivinkoneurakoitsija kuvittelee olevansa Koneen omistaja.

Sipilän yhteiskuntasopimuksen luonnos oli vain kysymys EK:lle: mitä sellaista haluaisitte meidän tekevän, mitä emme itse ole keksineet?

Kaikkien vasemmistolaisten ja kaikkien liberaalien pitäisi nyt olla tyytyväisiä. Nyt voi vastustaa ja esittää vaihtoehtoja ilman, että täytyy mielistellä ketään.

Esteetöntä politiikkaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.4.2015

- Hallitusneuvottelut ovat alkamassa. Miltä tilanne teistä näyttää?

- Tässä vaiheessa puolueellemme ei ole kynnyskysymys se, miltä näyttää tai tuntuu. Asiat ratkaisevat.

- Mitä pidätte tärkeimpinä asioina, kun neuvotteluja käydään?

- Mitä näitä nyt on. Talous. Työllisyys. Toimeentulo. Turvallisuus. Isoja aiheita, mutta eivät millään muotoa kynnyskysymyksiä meille.

- Eikö neuvotteluja olisi helpompi käydä, jos olisi selviä asioita, joita ehdottomasti halutaan hallitusohjemaan tai joista ei missään tapauksessa tingitä?

- Tuollaisen asetelman rakentaminen ei ole mikään kynnyskysymys. Voidaan sellainenkin tehdä.

- No, mitkä asiat ovat teille tärkeitä?

- Jos minä nyt tässä oven suussa alan luetella kynnyskysymyksiä, voi neuvotteluissa otsa kolahtaa karmiin, ja tuloksena on pelkkä kuhmu.

- Vaalikampanjan aikana kuitenkin korostitte puolueenne arvoja ja tavoitteita. Miksi niistä puhuminen on nyt niin vaikeaa?

- Siksi, että arvoista ja tavoitteista tulee niin helposti kynnyskysymyksiä.

- Pyritäänkö nyt kokoamaan hallitus, jossa kaikki ovat yhtä mieltä?

- Ei missään tapauksessa. Tässä vaiheessa meillä ei ole kynnyskysymyksiä, mutta hallituksessa aiomme ajaa juuri sellaista politiikkaa, joka sopii meille.

- Ettekö pelkää,että äänestäjät pettyvät, kun mikään ei nyt tunnukaan olevan kovin tärkeää tai ehdotonta?

- Kuulkaas nyt. Kun ei ole kynnyksiä ja kun karmit ovat leveät ja ovet ovat auki, on hallitukseen pääsy esteetöntä. Ja se on tärkeintä, vaikka ei toki mikään kynnyskysymys.

Nigerialaisääniä

Pakina:
Löytyy täältä.

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 19.4.2015

Kahvia ja pullaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.4.2015

Olin torilla tekemässä vaalityötä. Minulla oli kolme hyvää teemaa, ja ajattelin, että niillä kyllä pääsee eduskuntaan. Tuskin olin saanut teltan pystyyn, kun jo kolme kaupunkilaista tuli kahville.

Ajattelin aloittaa verotuksella. Ajatushan menee niin, että kun valtiolla on menoja enemmän kuin tuloja, pitää vähentää tuloja ja toivoa, että menotkin laskevat.

– Hyvää huomenta. Mitä olette mieltä veroista? kysyin.

– Kyllä me niitä maksamme, vastasivat kahvittelijat.

– Jos minä pääsen eduskuntaan, kevennän ensi töikseni pienituloisten verotusta. Eikö niin pidä tehdä?

Kohteeni empivät. Sitten yksi avasi suunsa:

– Eivätkös veroista valita ne, joilla ei ole verojen jälkeenkään huolta toimeentulosta? En osaa samaistua.

Tämä selvä. Vaihdetaan aihetta.

– Ottakaa toinenkin kuppi. Puhutaan samalla vähän maahanmuutosta. Maahanmuuttopolitiikkaa pitää kiristä, sanon minä, ja niin sanoo moni muukin, minä sanoin.

Yksi telttavieraistani huokaisi ja aloitti:

– Olen sen sortin idealisti, että minusta ihmisiä ei pidä jakaa heihin ja meihin, ei hyviin ja pahoihin, ei laillisiin ja laittomiin eikä toivottuihin ja ei-toivottuihin. Jos tälle tielle lähdetään, jonain päivänä kuka tahansa meistä on se, jolla sanotaan, että älä tule tänne tai että mene pois.

Muut nyökkäsivät samanmielisesti.

Ei tästä sitten enempää. Onneksi on vielä kolmaskin teema.

– Ottakaa vielä kolmas kuppi vai joko närästää? Minua ainakin närästää se, että meillä Suomessa on valtavasti kaikenlaisia sääntöjä, normeja ja lakeja, jotka rajoittavat elämistä.

Vieraille ei enää maistunut kahvi. Yksi sujautti pari pala pullaa kassiinsa ennen kuin sanoi:

– Minäkin olin nuorempana anarkisti, mutta nykyään minusta on hyvä, että on selvät säännöt. Keitä muita lait ja normit haittaavat kuin sellaisia, jotka eivät halua elää niiden mukaan? Ensimmäiseksi tulevat mieleen taparikolliset. Pitäisikö sinun mennä kampanjoimaan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta?

Kahvittelijat lähtivät. Paikalle tuli toimittaja ja kysyi, miten vaalityö etenee. Minä sanoin, että hyvin ja että olen saanut käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja.

Ajatus katkeaa, puhe jatkuu

Ajatus katkeaa, puhe jatkuu. Avaa linkki.

Kolumni Journalisti-lehdessä ministerien maakuntavierailuista ja avustajista

Kolumnini Journalistissa:
MINISTERI TULEE - JA AVUSTAJA

Kuva on näköinen, ja kuvauspaikka on arvokas, Tieteiden talo Helsingissä.

Pieni ja keskisuuri sanasto

Eduskuntavaalien ehdokaslistat ovat valmiit, ja vanha eduskunta lopetti työnsä. Kampanjointi kiihtyy. Vaaliteltoissa puhutaan suurista asioista. Keskustelu sujuvoituu, kun kaikki osapuolet ymmärtävät käsitteet samalla tavalla.

YRITTÄJYYS. Vaalipuheiden keskeinen teema. Aivan juuri on keksitty, että yrityksissä on työpaikkoja ja että työttömyys vähenee, jos työpaikkoja saadaan lisää. Erityisen arvokkaita ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Yrittäjiä on kahta lajia. Toiset tekevät töitä yötä päivää, eikä käteen jää edes omaa palkkaa. Toiset tekevät töitä yötä päivää, myyvät yrityksensä ja rikastuvat. Näiden välissä oleva yrittäjä ei ole yrittänyt tarpeeksi.

NATO. Nato on aviomiehen sisar, mutta liittymistä voi kannattaa sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajakin. Sisaria on useita kokoja, myös pieniä ja keskisuuria.

SOTE. Jouluun asti tehtiin himmeliä. Sitten himmeliä alettiin purkaa, ja purkamisessa päästiin jo keskisuureen himmeliin, mutta ei pieneen. Kun sote kaatui, päättäjät olivat tyytyväisiä siihen, että kaaduttiin kuitenkin eteenpäin. On kuitenkin makuasia, onko mukavampi elää kuhmu takaraivossa vai naama ruvella.

TYÖ. Työ etusijalle, sanoo kokoomus. 200 000 uutta työpaikkaa, sanoo keskusta. Reilu työ, oikeudenmukainen palkka, sanoo SDP. Ja niin edelleen. Kaikesta päätelleen pienen ja keskisuuren työläismuurahaisen on vaalien jälkeen aina vain parempi olla.

TALOUS. Talous pyörii kolmen sanan ympärillä. Ne ovat tulot, menot ja velka. Tuloja on liian vähän, ja menoja on liikaa. Velkaa pitäisi ottaa lisää, mutta ei saa. Näkemys yhdistää pienet ja keskisuuret ikäluokat. Emme saa jättää velkaa lastemme maksettavaksi. Tätä mieltä ovat niin kaksi- kuin kuusikymppiset ehdokkaat. Tätä mieltä ovat jopa lapsettomat.

JOHTAJUUS. Se on hukassa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan suurin osa suomalaisista kaipaa vahvoja johtajia, jotka palauttamaan yhteiskuntaamme kurin ja järjestyksen sekä oikeiden arvojen kunnioituksen. Pieni maa ei silti tarvitse suurmiehiä. Pienet ja keskisuuret riittävät.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.3.2015

Tilaa täältä: "Pakinalähetys - pakinoita ja kirjoituksia pakinasta"

Jäähyväiset aseille

Kop! Kop!

"Tulkaa sisään! Käykää peremmälle!"

Teimme työtä käskettyä. Huoneessa kauppias kätteli meidät ja kysyi, mitä asiaa vierailla oli.

Menimme suoraan asiaan: "No kun meillä on sota."

Kaupppias pudisteli päätään ja sanoi: "Tulitte väärään paikkaan. En halua olla missään tekemisissä sodan kanssa."

"Mitäs nyt tehdään?" me ihmettelimme.

"Tarkentakaa hieman toiveitanne", neuvoi kauppias.

Mietimme hetken. "Meillä on konflikti", ehdotimme.

"Miettikääpä vielä", ehdotti kauppias.

Mietimme.

"Meillä on tilanne."

"Millainen tilanne?"

"Meillä on kriisi."

"Hyvä. Miten voin auttaa?" kysyi kauppias.

"Tarvitsemme aseita."

"Olen pahoillani, mutta taisitte sittenkin tulla väärään paikkaan. Ei minulla ole aseita."

Osasimme jo miettiä käskemättäkin. "Tarvitsemme taisteluvälinemateriaalia."

"Sitä kyllä löytyy", sanoi kauppias. "Kenelle materiaali on tarkoitettu?"

"Sotilaille."

"Anteeksi?" ihmetteli kauppias ja ilmehti siihen malliin, että meidän piti taas miettiä ennen kuin sanoimme mitään.

Hetki siinä meni, mutta sitten ehdotimme: "Erikoisjoukoille."

"Erikoisjoukoille löytyy vaikka mitä. Paljonko laitetaan?" kysyi kauppias.

Annoimme ostoslistamme. Kauppias lukaisi sen läpi ja sanoi: "Pojat hoitavat lastaamisen. Me voisimme mennä vaikka syömään."

Iltapäivällä tavarat olivat autossa, ja lähdimme ajamaan kotiinpäin. Kajautimme yhteislaulun:

"Jäähyväiset aseille,  joilla elämää tuhotaan! Tervetuloa taisteluvälinemateriaali, jolla kriisitilanteita hallitaan."

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.3.2015

PAKINA: Laivauutisia

Sanotaan nyt heti alussa, että tämän pakinan lopussa kysytään, että kuinka sitten kävikään.

Mutta ennen sitä oikaistaan muutama väärä tieto: pääministerit eivät keskustelleet Brysselissä Thessalonikin Prismassa myytävän oluen vahvuudesta, Minskissä ei neuvoteltu Venäjän ja Ukrainan välisen rajan yli omaan käyttöön kuljetettavan oluen määrästä eikä eteläkorealaisen lentoyhtiön johtajan tytär joutunut vankilaan siksi, että suuttui väärän lämpöisenä tarjoillusta riisioluesta.

Mitä siis tapahtui?

Juha Sipilä ja Timo Laaninen esittelivät keskustaväen risteilyllä puolueen vaalitavoitteita. Oltiin Tallinnan lautalla, ja teinit mulkoilivat heitä pöydästään ja ajattelivat, että me ei olla ikinä niin kuin noi.

– Verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, sanoi Sipilä.

Yleisöä oli jo lämmitetty Suomi nousuun -vaalilaulun säröisellä sähkökitaralla, joten aplodit tulivat pyytämättä.

– Koulutus ja osaaminen kivijalkana, jatkoi Laaninen.

Yleisö nousi seisomaan ja jatkoi taputusta.

– Kotipalvelut ja valinnanvapaus takaisin perheille! julisti Sipilä oikein huutomerkin kanssa.

Taputus muuttui tasaisen rytmikkääksi.

Oli Laanisen vuoro:

– Biotaloudesta ja digitalisaatiosta kasvua!

Vaalikentille kaipaava keskustaväki alkoi tömistää jalkojaan.

Sipilä heitti puita pesään ja vettä kiukaalle:

– Kuntien palvelut ja talous tasapainoon!

Taputukset ja töminä voimistuivat, ja yleisön joukosta alkoi kuulua kannustavia huutoja. Sanoista ei saanut selvää, mutta tunnelma oli korkealla.

Laaninen heitti vielä yhden:

– Sote maaliin!

– Sote maaliin! Sote maaliin! Sote maaliin! vastasi yleisö.

Puheenjohtaja veti puoluesihteerin vähän sivummalle.

– Kuule, minä alan olla huolissani. Porukka käy vähän liian kuumana. Kannatus on jo korkealla, ja jos tästä vielä noustaan, alamäki alkaa ennen vaalipäivää.

Puoluesihteeri katsoi villiintynyttä yleisöä ja kysyi:

– Pitäisikö yrittää vähän laimentaa?

Ja kuinka sitten kävikään.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.2.2015

Kirkkomaalla

Kuuntelin tänään iltalenkillä Radio Vegaa ja Michael Cronströmin ohjelmaa Fokus på TV-signaturmelodier. Yleensä aloitan tai päätän lenkin kulkemalla rauhassa kadun toisella puolella olevan hautausmaan halki. Tällaisina aikoina sen polut ovat näiden kulmien parhaiden valaistut ja hiukoitetut.

Nyt kalmisto oli lenkin loppupuolella.

Kun astuin sisään eteläisestä portista, ohjelmassa alkoi soida loistavan The Boss -sarjan tunnari, Robert Plantin esittämä "Satan, your kingdom must come down"!

Hautausmaan toisella laidalla pysähdyin kahden kouluaikaisen kaverin haudalla. He kuolivat liikenneonnettomuudessa syksyllä 1976. Olimme juuri aloittaneet lukion ensimmäisen luokan.

Oppikoulussa kirjoitin ensimmäiset laulutekstini poikien bändille. Kävin kuokkimassa jalkapallojoukkukeen päättäjäisissä koulun ruokalassa kuullakseni, miltä "Let´s boogie" kuullosti elävän yleisön edessä laulettuna.

Kiitos pojat. Sen jälkeen en ole kirjoittanut pöytälaatikkoon, vaan ainoastaan julkaistavaksi tarkoitettua tekstiä.

Kun otin pipon päästä, kuulokkeissa alkoi soida Roger Daltreyn "Who are you", CSI:n tunnusmusiikki.

Olimme hyvässä seurassa.

Pokka pitää

Ylioppilaskirjoitusten tekstitaidon koe.

Analysoi lause: Politiikka on rikki.

Kokoomus käyttää kyseessä olevaa väitettä tämän kevään eduskuntavaalien kampanjoinnissa. Substantiivin, verbin ja adverbin sisältämä lause on lyhyydestään huolimatta monitulkintainen, ja sen konnotaatiot ja assosiaatiot haarautuvat moniaalle.

Ensinnäkin mieleen nousee kuva sekatavarakaupan kodintarvikeosastolla sirpaleiden keskellä seisovasta Alexander Stubbista. Kaupan täti tulee ja toruu pääministeriä. Mitä sanoo Stubb?

– Se oli jo rikki, kun minä tulin.

Rikki tarkoittaa, että jokin on särkynyt. Slangimaisesti rikin synonyyminä käytetään särkyneestä johdettua sanaa särki.

Voidaan siis sanoa, että politiikka on särki.

Särki on myös kala, ja edellä mainittu ilmaisu vie ajatukset pitkälle venähtäneisiin kosteisiin illanviettoihin, joihin osallistujat tunnistaa aamulla punasilmäisyydestä.

Nykyaikaisen poliitikon habituksesta tällaisia merkkejä ei hevin löydy.

Kalaa käytettiin poliittisessa viestinnässä eduskuntavaaleissa vuonna 1991. Kokoomuslainen pääministeri Harri Holkeri suositteli lama-aikana ruokakalaksi silakkaa, sillä siihen köyhälläkin on varaa.

Silloinkin oppositiossa ollut keskusta tarttui syöttiin ja teetti mainoksen, jossa ihmisen sanottiin tarvitsevan perusturvaksi muutakin kuin pääministerin ruokavinkkejä.

Myös vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puhuttiin ruuasta – tai meinattiin puhua. Miljoonajäseninen SAK teetti videon, jossa Oiva Lohtanderin esittämä ökykapitalisti mässäili kukkuraisen pöydän ääressä ja luetteli, mitä kaikkea hän tekisi, jos saisi päättää. Sketsin lopussa hahmo huomaa, että hänhän juuri saakin päättää, sillä eiväthän ne työläiset edes äänestä.


Mainosta ei esitetty. Pilkataan mieluummin vaikka etnisiä vähemmistöjä, uskovaisia tai puhevikoja.

Rikki-sanalla on muitakin kansanomaisia synonyymejä kuin särki.

Esko Aho tunnettiin ainakin pääministerivuosinaan innokkaana avopokerin pelaajana. Sanomattakin on selvää, millaisella lauseella keskusta olisi tuolloin analysoinut yhteiskunnallisen päätöksenteon tilaa.

Politiikka on sökö.

Pakina on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.2.2015

Aforismeja - 4

Taide on kaiken yläpuolella. Maisema on kaunis kuin taulu.

Runoilija kärsi. Ei tuntenut tarpeeksi tuskaa. 

Tärkein arvio taideteoksesta on kustannusarvio.