Airiston pesijät

 Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30.9.2018

Niin kuin kaikki inhimillinen toiminta myös rahanpesu kehittyy. Airistolla kokeiltiin, miten vähäsuolainen murtovesi soveltuu setelien puhdistamiseen. Luotettavan tuloksen saamiseksi käteistä tarvittiin paljon. Viimeisten tietojen mukaan yli kolme miljoonaa euroa.
     Ennen kuin selviää, onko Airistolla muitakin pesijöitä kuin vesilintuja, Olavi Uutisvirta ajankohtaistaa turkulaisen Aimo Viherluodon kauniin valssitekstin. Solisti laulaa sen eestä, ja bändi soittaa takaa.

Niin aamutuuli taas kiidättää
aaltoja Airiston,
ja silmies hopeavälkkeen nään
mä aukoista naamion.
Käsivartesi nyt kiedot kaulaani mun
oon epäilty kohteesi sun.
Luo aamuaurinko kimmeltään,
ja tiedän, et kiinni jään.

Niin satsataan ja ratsataan ja lastataan
epäillyt kopteriin.
Ja pressi yrittää
turhaan selvittää,
mitä on meneillään.
Niin poliisit, sotilaat viilettää
pois ulottumattomiin.
Ei tietoja nyt ei,
vain epäilyjä, hei,
vaan kohta kerrotaan:

Loi pyykkilautoihin kimmeltään
nuo sätehet auringon;
voi kuinka rahaa nyt pestiinkään
helmessä Airiston!
Käsirautasi laitoit sä ranteisiin mun
oon epäilty uhrisi sun.
Mut uskothan, kun mä vakuutan:
on setelit jonkun muun.

Niin liukkahasti, liukkahasti kärrätään
epäillyt oikeuteen.
Voin kasvot piilottaa,
kun maineen kiillottaa
juristi niin totinen.
Mitään en tiedä mä mistäänkään
ja muusta en sitäkään.
En kelmi Airiston
mä oo, vaan viaton
statisti korkeintaan.

Keskusrikospoliisi keskeytti alussa mainitut kokeet, joten ei voi kuin jatkaa pesua perinteisillä menetelmillä. Mutta yksi varoituksen sana: älä käytä pehmentävää huuhteluainetta, jos haluat kovaa valuuttaa.

Kuluttava ihminen

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 23.9.2018

Suomalaiset ovat koko tämän vuosikymmenen kuluttaneet enemmän kuin ovat ansainneet. Säästäminen on vähentynyt, ja lainaa on saanut pankista edullisesti. Korkeita korkoja on ollut korkeintaan henkilökunnalla.
Nyt asiantuntijat varoittelevat varsinkin asuntovelallisia: kestääkö taloutesi koron nousun? Hyvä kysymys, vaikka pankin asuntolainat olisivat pienten korotusten jälkeenkin huippuhalpoja verrattuna muuhun rahaan, mitä ihmisille kaupataan.
Kun korot nousevat tarpeeksi, käy pahimmillaan niin, että velka kasvaa, vaikka sitä kuinka maksaisi.
Nopein ratkaisu ylivelkaantumiseen on pikavippifirmoilla. Miksi kerätä ylivoimaista kuormaa vuosia, kun sen voi tehdä yhdellä puhelinsoitolla!

Kasinotalouden vuosina 30 vuotta sitten raha oli kallista niillekin, jotka eivät sillä keinotelleet. Nykyiset pikavippikorot ovat pieniä siihen verrattuna, minkälaista laillistettua koronkiskontaa pankit harjoittivat 1980-luvulla.
Oma korkoennätykseni vakuudelliselle lainalle oli 19,1 prosenttia. Sitä peri kultapossukerholaisten pankki, jonka avulla valtio myöhemmin vipusi Björn Wahlroosia vaurastumaan.
Lasken mielelläni osittain omaksi ansiokseni, että Joensuun kartano kotikylän kupeessa on nykyään niin hyvässä kunnossa.

Veronmaksajien edunvalvojajärjestö laskee, että keskivertosuomalaisen ostovoima on ensi vuonna 30 euroa kuukaudessa parempi kuin nyt. Pitäisikö ostovoimaa käyttää ostamiseen vai säästämiseen?
Tyhmä kysymys. Kuluttaminen on ihmiselle lajityypillinen piirre. Tämä kävi ilmi taas kerran, kun Helsinkiin avattiin torstaina uusi iso kauppakeskus.
Ilta-Sanomat sukelsi asiasta uutisoidessaan historian alkuhämäriin ja kertoi jo varhain aamulla seuraavansa verkossa, kuinka Kalasatamassa ”ensimmäiset ihmiset menevät ostelemaan asioita”.

Mutta mitä olisi talouspuhe ilman asiantuntija-analyysiä? Aivan oikein, ei mitään. Raha on vanha keksintö, mutta haastateltavat analyytikot vain nuorenevat.
– Mitä sanoo pankkiiriliikkeen junior financial advisor eli nuorempi raha-asioiden neuvonantaja.
– Uskon, että kansalaisten ostovoima ja myös tahto kuluttaa kehittyvät ainakin hieman positiivisesti. Minulla on tästä asiasta myös aivan henkilökohtaista tuntumaa.
– Perustuen mihin?
– Menen ensi kesänä rippikouluun, ja rippilahjoilla arvioin nettoavani ainakin tonnin.
– Jaa että näin sanoo nuori neuvonantaja. Ehkä kuulemme myös kokemuksen ääntä, joka kuuluu ahneemman neuvonantajan eli senior financial advisorin suusta käsin.
– Olen samaa mieltä kuin nuorempi kollegani, ja hieman samanlaisin perusteinkin. Minä valmistun ensi keväänä ylioppilaaksi.

Paha virhe

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 16.9.2018

Uutisista, hyvää ilta. Kello on puoli yhdeksän, ja näytämme teille kuvan kanssa sen, mitä olette kuulleet radiosta pitkin päivää tasatunnein.
Eduskunta on aloittanut syysistuntokauden. Parlamentaarikot lähtivät lomalle näivettyneinä ja palasivat päivettyneinä.
Rouva puhemies ja 199 edustajaa odottavat pulpeteissaan jännittyneinä, milloin päästään päättämään kansan yhteispäivystyspisteiden keinonahkapenkeillä kuumeisesti odottamasta sote-uudis…krooooohhh…
Anteeksi.
Vielä on kuitenkin hiljaista ja rauhallista, joten kerrataan viime viikkojen tapahtumia.

Kansanedustaja Paavo Väyrynen aikoo osallistua ensi vuonna eduskuntavaaleihin, eurovaaleihin, euroviisuihin ja väärillä vapaan miehen papereilla Bachelor Suomeen.
Väyrynen tunnusti juuri tehneensä yhden erittäin pahan virheen antaessaan aikoinaan keskustan puheenjohtajuuden Esko Aholle.
Mitä sanoo tähän vaihtoehtoisen historian asiantuntijamme?
Hän sanoo, että siitä on 28 vuotta ja muistuttaa, että vuonna 1990 Suomessa alkoi ilmestyä Nintendo-lehti ja katsotuin kotimainen elokuva oli Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla.

Ja sitten siirrymme ja politiikasta kulttuuriin.
Ulkoministeri Timo Soini (sin.) herättää pahennusta pusuttamalla plokissaan Argentiinan senaattia, joka hylkäsi abortit mahdollistaneen lain. Argentiina on hänestä muutenkin hieno maa, koska istuva paavikin on sieltä.
On myös kysytty, mitä Soini aikoo tehdä tulevaisuudessa. Yrittääkö hän jatkaa politiikassa, siirtyä pihvikarjan kasvattajaksi pampalle vai onko mielessä muita asioita?
Mitä tähän sanoo muiden asioiden asiantuntijamme?
Hän sanoo, että et itkeä saa, sillä mielessä on todellakin jotain aivan muuta. Argentiinan historiasta on kirjoitettu hieno Evita-musikaali, ja ulkoministerin onkin kuultu harjoittelevan Eva Peronin roolia.
Vielä ei tiedetä, miten tarina edesmenneestä presidentin puolisosta muutetaan entiselle puoluejohtajalle sopivaksi, mutta tunnetun sävelmän keskeinen viesti kuitenkin säilyy:
– Jos sorruin moniin mielettömyyksiin, sanani pidin. Mitä rikkauteen tulee ja maineeseen, tahtomattani ne sain, vaikka niitä vain näytinkin janoavan.

Ja lopuksi sitaatti pääministeriltä, jotta saamme sotella alkaneen vyyhden siististi nippuun:
– Ja kyllä minun täytyy sanoa, että ihan poliittisestikin tämän hallituksen uskottavuuden näkökulmasta olisi todellakin hölmöä kaataa tämä sote-ratkaisu.
Näin sanoi pääministeri Alexander Stubb (kok.) syksyllä 2014.
Krooooohhh…
Anteeksi.

Höpöhöpö

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.9.2018

Salon poliisiaseman seinään ei tule niin hätkähdyttävää optista illuusioita kuin odotin. Perniöntie ei jatkukaan muraalissa nelikaistaisena.
Elämässä pitää olla muitakin tavoitteita kuin seinien kaunistaminen, joten lopetetaan muralisointi ja tehdään tästä pakinapalstasta maailman höpöhöpömyönteisin. Kiitos ideasta pitää antaa sinne, minne se kuuluu: hallituksen työministerille, joka sanoi, että opposition puheet irtisanomisten helpottamisen turmiollisuudesta ovat höpöhöpöä.
Sillä tavalla puhutaan pienille lapsille, poliittisille vastustajille ja muille ymmärrysrajoitteisille.
Irtisanomista ehdotetaan helpotettavaksi alle 20 työntekijän yrityksissä. Hallitus ottaa kyllä melkoisen riskin. Ministereitä on vain 17, ja tähän asti salkusta ei ole tarvinnut luopua, vaikka puolueen kannatus olisi pienempi kuin mielipidettauksen virhemarginaali. 

Työministeri oli asian ytimessä, sillä maailmassa on paljon höpöhöpöä. Meillä on erinomaiset höpöttämisen edellytykset ja hyvä höpötysilmapiiri, ja palstalla on tilaa sekä pienille että keskisuurelle höpöhöpölle.
Höpöhöpön yleisyydestä huolimatta höpöhöpöasteen nosto on mahdollista, sillä kaikki eivät vielä höpötä, vaan puhuvat vähän, yksiselitteisesti ja totta.
Höpöhöpöhankkeessa käytetään älykästä teknologiaa niin vähän kuin mahdollista ja keskitytään sen sijaan inhimillisiin resursseihin: vahvistetaan höpötysosaamista ja verkotetaan höpöttäjiä, jotka ovat sisällöntuotannon asiantuntijoita käyttäjälähtöisessä höpöhöpössä.
Sisällöntuotannossa korostetaan, että vaikka kieli on kaiken mieli, tarkoitus on vain täyttää tyhjää. Pöhinä on vain höpinän anagrammi.

Höpötykseen erikoistuminen kannattaa, sillä sillä on jatkuvasti laajenevat markkinat kaikilla elämänalueilla.

Otetaan esimerkki elinkeinoelämästä, mutta jotta luottamukselliset suhteet yhteistyökumppaneihin, partnereihin, osahankkijoihin, päämiehiin, välikäsiin ja muuhun klusteriin säilyvät, jätetään nimet mainitsematta.
Itämerellä operoiva laivanvarustamo kertoi tällä viikolla, että brändimainonnan kattotoimistoksi valitun yrityksen kanssa syntyneen kumppanuuden tuloksena on laivoilla toteutettu uusi elämyskonsepti.
Laivatkaan eivät ole enää laivoja, vaan merinäkymällä varustettuja kokonaisvaltaisia lomakohteita.
Brändistrategiatyötä jatketaan kokemusjohtajuudella ja kuuntelemalla asiakkaiden fyysisiä, digitaalisia ja sosiaalisia tarpeita.

Kuinka toivoisinkaan, että esimerkki olisi keksitty, mutta höpöhöpö, ei se ole.
Sitä sentään kai voi toivoa, että edes vähän katsottaisiin, mihin nurkkaan ne digitaaliset tarpeet tehdään.