Iso käsi

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 28.5.2017

No niin, nyt se on ohi. Olen noussut ajasta iäisyyteen niin kuin Sauli Niinistö sanoi. Täältä onkin hyvä katsella, mitä siellä alhaalla tapahtuu.
Jotain ajattelin sanoa, maltillisesti toki. Minusta on sanottu, että olen aina halunnut välttää ylisanoja. Se on mahdottoman hyvä periaate.

Ennen hautajaisia televisiossa näytettiin vanhoja ohjelmia, joissa olin esiintynyt.
Yhdessä peruutin pienellä traktorilla peräkärryn vajan ovesta sisään. Olin juuri aloittanut toisen kauteni presidenttinä. Kovin pieniltä ne koneet näyttivät minun käsissäni.
Isoista käsistä, minun ja muiden, se piispa Eero Huovinenkin puhui monelta kantilta. Ja ihan aiheesta. En ole kuullut, että kukaan olisi erikseen maininnut Martti Ahtisaaren tai Tarja Halosen käsistä, vaikka heidänkin ulkonäöstään on leikkiä laskettu.
Toinen ohjelma oli Jatkoaika, jotka isännöivät Lenita Airisto, Aarre Elo ja Hannu Taanila. Se oli oman aikansa Enbuske, Veitola, Salminen.
Puhuttiin otsakiehkurastani ja charmistani. Sapluuna oli samanlainen kuin nykyään. Äänekkäästi pitää nauraa, vaikka mitään hauskaa ei sanottaisi. Muuten ei synny viihdettä.

Niinistö viittasi kirkossa puhuessaan minun tapaani ilmaista asioita. Sitä, kuinka sanomaani on toisinaan kuvattu vaikeaselkoiseksi tai tulkinnanvaraiseksi.
Jotakin tästä saattaa tietää presidentti Niinistö itsekin. Kun hän nyt puhui minusta, ei aina oikein erottanut, milloin sanat olivat lainattuja, milloin hänen omiaan.
Kun Niinistö sanoi, että kansa on viisas tulkki, ketä siinä tulkittiin? Niin se taitaa olla, että varsinaissuomalaista ymmärtää hyvin, jos on itse Varsinais-Suomesta.

Moni asia minua mietityttää, kun katson nykyajan rientoa. Esimerkiksi tämä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Mitä hänestä pitäisi ajatella? Onko hänen toimintansa sellaista, mitä suurvallan johtajalta edellytetään? Olen fundeerannut, että ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
Tällä tavalla ääneen ajateltuna tuo kuulostaa kyllä jo kovin vanhanaikaiselta. Nyt ne sanovat, että jos olo on epävarma tai jos pelottaa, hauku joku sosiaalisessa mediassa.

Tunne arvosi

Pakija julkaistu Salon Seudun Sanomissa 21.5.2017

Suomalaiset arvostavat ammatteja, joiden harjoittajien pukeutumisesta näkee heti, millä asioilla liikutaan. Kärjessä komeilevat poliisit, palomiehet, lääkärit ja erilaiset hoitajat.
llta-Sanomat selvitti tietoverkossa ammattien arvostusta ja analysoi aineistoa atk:n avulla, vaikka tietotekniikan kanssa askaroivat eivät olekaan vastaajien mielestä arvossa kovin korkealla.
Poikkeuksen univormuväestä tekevät huonolla sijoituksella urheiluvalmentajat, jotka erottuvat työasunsa takia joukosta helposti. Kellään muulla ei ole valkoisen paidan kauluksessa sponsorin logoa.
Häntäpäässä on monenlaisia toimihenkilöammatteja. Kärjen tuntumassa oleva kätilö on monin verroin arvostetumpi kuin ulosottomies, joka taas on rankattu korkeammalle kuin sisäänostaja.

Vaikka tekijästä ei aina siltä tuntuisikaan, suomalainen arvostaa enemmän käytännön työtä kuin suunnittelua tai johtamista.
Talonrakentaja on arvostetumpi kuin arkkitehti, toimiston siivous on arvokkaampaa kuin toimiston johtaminen ja historiantutkija on vähäarvoisempi kuin kuulontutkija. Häh!
Huonekalupuuseppää arvostavat muutkin kuin puujalkahuumorin ystävät. Geologit sen sijaan eivät nauti kansan suosiota, vaikka Somerollakin tiedetään, että hyvä geologi on kullan arvoinen ja hänen takiaan kannattaa kääntää kaikki kivet.
Ja jos ohjaaminen kiinnostaa, kannattaa keskittyä lapsiin, nuoriin ja juniin ja jättää elokuvat sikseen.
Apteekkialan kilpailun vapauttamista kannattaa harkita tarkkaan. Kyselyn mukaan katumyyjä ja lääke-esittelijä ovat yhtä vähän arvostettuja ammatteja.

Vaikka siniset ja valkoiset työasut komeilevat kärjessä, kysely ei kartoita virkapukujen vaikutusta täysin kattavasti. Listalta puuttuvat kokonaan esimerkiksi sirkuspelle, astronautti ja pysäköinninvalvoja.
Viimeksi mainittuja ei Salossa ole, eikä heitä tarvita tulevaisuudessakaan, koska  kaupungin parkkiruudut jäävät paviljonkiravintolan alle.

Koska kärjessä on suojelijoita, pelastajia ja hoitajia, voisi luulla, että suomalaiset arvostavat kaikkia ammatteja, joissa autetaan miestä mäessä. Niin ei asian laita kuitenkaan ole. Listan viimeisenä, vähiten arvostettuna, kyyhöttää panttilainaaja.
Toimittajiakaan ei arvosteta kovin korkealle. Tämänkin asian selvitti ja ihmisille kertoi toimittaja.
Pakinoitsijaa ei löydy ammattien arvostuslistalta lainkaan. Se ei naurata.

Luettelosta puuttuu myös ammatteja, jotka ovat olleet viime aikoina paljon esillä.
Yksi tällainen on profeetta. Asiayhteydestä riippuen virkaa hoitaa Cheek, Elastinen tai Jesaja.
Juusto-, baari- ja konemestarin arvostusta kyllä kysyttiin, mutta pelkän mestarin ei. Ammatin harjoittajista tunnetuimpia ovat Jeesus, Matti Nykänen ja Jussi Halla-aho.

Nimittäin

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.5.2017

 
Lain mukaan ristimänimi ei saa olla lapselle risti. Jos vanhemmat ajattelisivat jälkeläistensä parasta, etunimet olisivat lyhyitä ja yksinkertaisia, eivätkä ne viittaisi mihinkään vanhemmille tärkeisiin asioihin.
     Koska näin ei ole, tytöstä voidaan tehdä Yanna, Yenna, Yonna tai Yunna pari kuukautta syntymän jälkeen, jolloin ei vielä tiedetä, onko lapsella lauluääntä. Poika nimetään Urhoksi, vaikka vauvasta ei voi nähdä, onko hänellä tulevaisuutta vauhdittomassa kolmiloikassa.

Suomen nimilakia ollaan muuttamassa niin, että parisuhteiset voivat ottaa yhteisen yhdistelmäsukunimen. Yhdistelmäsukunimi voidaan antaa myös lapselle, jolla voi olla peräti neljä etunimeä.
     Vaikka nimiä voilla olla monta, tytölle ei voi vastakaan antaa pojan nimeä, eikä pojalle tytön nimeä.
      Edelleen on silti etunimiä, joita annetaan sekä tytöille että pojille. Tällainen nimi on Enne.

Ihminen perii vanhemmiltaan sukunimen, eikä välttämättä mitään muuta. Perintöveroa sukunimestä ei tarvitse maksaa, vaikka suku olisi kuinka suuri ja nimi pitkä.
     Etunimeenkään ei pysty vaikuttamaan silloin, kun se annetaan. Ikävimpiin esimerkkeihin vanhempien ajattelemattomasta toiminnasta kuuluu totena kerrottu tarina, jossa perheeseen toivottiin poikaa, mutta tyttö tuli. Nimekseen lapsi sai Toive Sirpaleena.

Kaikki eivät ole tyytyväisiä nimeensä, ja siksi on hyvä, että nimenomaan oman nimen voi vaihtaa.
Mutta muuttaako nimen vaihtaminen ihmistä itseään? Tai muiden suhtautumista häneen? Olisiko olo turvallisempi vai turvattomampi, jos ulkoministeri Sergei Soini olisi tavannut Porvoossa ulkoministeri Timo Lavrovin?

Elisabet, h:lla tai ilman, ja Philip ovat hienoja kansainvälisesti tunnettuja nimiä, ja vielä hienommiksi ne muuttuvat, jos perään lisätään järjestysnumero.
     Ison-Britannian, Kanadan, Australian ja yli kymmenen muun maan kuningatar Elisabeth II kantaa  kunniakkaasti nimeään ja kultaista kruunuaan ja jatkaa työelämässä, vaikka täytti juuri 91 vuotta. Hänen viisi vuotta vanhempi puolisonsa Philip sen sijaan ilmoitti tällä viikolla, että aikoo heivata virallisia edustustehtäviään.
     Suomessa uutiseen reagoitiin nopeasti. Hallitus lähetti Philipille tiedon, että hänen pitää loppuvuoden aikana  hakea ainakin kahtatoista prinssipuolison, herttuan, kreivin, paronin ja kommodorin paikkaa säilyttääkseen työttömyysturvansa.