Uutinen Wahlroosin muutosta on nostattanut tunteita. Puhutaan rikkaan ihmisen asioista melkein mitä tai miten vain, mukana on helposti kateutta, vaikka se on yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja vie kalatkin vedestä ynnä fasaanit puutarhasta.
Kun unohdetaan kaikenlaiset arpajaiset, rikastua voi oveluudella tai kovalla työllä. Ahneudestakin on apua. Kun ahne ei onnistu, hänestä tulee kade.
Kovan työn merkitystä havainnollistaa tuttu tarina kahdesta lapsuudenystävästä, jotka tapasivat aikuiselle iällä. Toisesta näki jo kauas, että vaurautta oli kertynyt.
– Sinua näyttää lykästäneen, sanoi kaveruksista köyhempi.
– En voi valittaa, vastasi toinen vaatimatonta teeskennellen.
– Mitä oikein olet tehnyt?
– Koulun jälkeen meni muutama vuosi vain elämää ihmetellessä. Sitten tartuin itseäni niskasta kiinni ja ostin parin kengännauhoja.
– Kengännauhoja?
– Kyllä. Tyrkytin aikani ja sain ne kaupaksi hyvällä voitolla. Sitten otin kaksi paria ja myin ne. Sitten ostin neljä paria ja
– Arvaan: myit ne.
– En ehtinyt. Perin Amerikan-tätini.
Salon väkiluku on laskenut jo jonkin aikaa. Suuri syy on se, että kaupungista ei löydy työtä. Tällaisessa tilanteessa on positiivista, että kaikki muuttajat eivät joudu hankaluuksiin, vaikka eivät saisikaan asuntoaan heti kaupaksi.
Toisaalta, jos asumisvaihtoehdot olisivat komea koti vanhassa kerrostalossa Tukholman Strandvägenillä tai vanha maatilan päärakennus Halikonjoen suistossa, saattaisin kotiseuturakkaudesta huolimatta pakata kirjat ja lähteä satamaa päin.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.4.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti