Naantalin aurinko

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.7.2015

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yllätti tällä viikolla soittamalla Ylen Luontoillan suoraan lähetykseen. Toimittaja esitteli hänet Sauliksi Naantalista. Puhetta piisasi palsternakasta ja valkolehdokista.
Mutta ei tässä vielä kaikki.

x

– Ja näin pärähti käyntiin Entisten salolaisten sävellahja. Tervetuloa kaikki entisyyden, salolaisuuden ja hyvän musiikin ystävät. Ensimmäisenä soittajana meillä on Sauli Naantalista. Mitä kuuluu?
– Kiitos, hyvää kuuluu, tänne Naantaliin siis, sillä lippu on Salossa aina, kun minä olen täällä, mutta jos puhutaan Salon tilanteessa, voi saada vaikutelman, että lippu on pikemminkin puolisalossa.
– Niin se taitaa olla. Mutta mikä on musiikkitoiveesi?
– Kuuntelin tätä laulua auton kasettisoittimesta, kun ajoin Lukkarinmäestä Turun hovioikeuteen. Haluan tällä toiveella niin sanotusti tsempata syntymäkaupunkini asukkaita. Säveltäjä tosin on brittiläisen Sham 69 -orkesterin Jimmy Pursey, mutta sanoitus on silloisen salolaisen Kari Hipposen käsialaa.
– Ja mikähän kappale on kyseessä?
– Vaavi-yhtyeen Ei koskaan myöhäistä.

x

– Ja nyt meillä on täällä Luontoillassa aikaa vielä yhteen puheluun. Kuka siellä kukkuu?
– Tällä on imitaattori Jarkko Tamminen.
– Älkää yrittäkö! Kuulostatte aivan tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä eli meidän kesken Saulilta Naantalista.
– Kyllä minä olen Jarkko Tamminen, ja minulla olisi sellainen luontoaiheinen kysymys kuin...
– Minä tunnen Tammisen. Hänen äänialansa on paljon korkeampi kuin teidän.
– Mutta minä olen harjoitellut...
– Lopetetaan nyt tähän. On aika kiusallista meille ja kuulijoille, kun tällä tavalla tehdään pilaa rakastetusta ohjelmasta.
– Mutta minä olen imitaattori...
– Kuulemiin!

x

– Olenko Luontoillassa?
– Kyllä vain. Mistä haluaisitte kysyä?
– Istun täällä laiturilla, ja tuossa kaiteella on sellainen pieni otus, joka pitää hiljaista ääntä.
– Kuvailisitteko tarkemmin?
– Vähän se kiiltelee ilta-auringossa, ja sillä on sellainen aika pitkä ja terävä töyhtö.
– Voisitteko mennä hieman lähemmäksi ja kertoa täsmällisempiä tuntomerkkejä.
– Kyllä vain. Hetkinen.
– No nyt kyllä alkaa ääni kiertää pahasti. Voisitteko sulkea radion.
– Selvä. Kiinni on.
– Hyvä. No niin, millaista ääntä se teidän otuksenne pitää?
– Ei nyt enää minkäänlaista.

Pää pensaasta

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 19.7.2015

Älykköpiireissä jalkapalloa pidetään elämän metaforana, mutta kyllä tyhmempikin ihminen voi nähdä nahkakuulan liikuttelussa monenlaista vertauskuvallisuutta.

Otetaan esimerkiksi politiikka. Jalkapallomaalivahti on kuin tasavallan presidentti. Hyökkäys epäonnistuu, puolustus vuotaa, mutta maalivahti yrittää huutaa joukkueeseen yhteishenkeä, vaikka ei saisikaan koppia.

Mielenkiintoisen kuvan elämästä antaa se jalkapallon piirre, että miehet ja naiset pelaavat omilla kentillään. Tässä mielessä on luonnollista, että Qatarkin saa järjestää lajin maailmanmestaruuskilpailut. Siellä tosin nainenkin saa ajaa autoa ja mennä töihin, jos miehet antavat luvan.

Urheiluseuroja Salossa puhuttavasta nurmikeinottelusta huolimatta jalkapalloa pelataan myös mullassa kasvavalla ruoholla. Elämän metaforaa taas voi etsiä muistakin multa- ja nurmiharrastuksista kuin futiksesta.

Otetaan esimerkiksi kotipihan varustaminen ja täydentäminen. Puutarhamyymälässä avautuu koko elämän kirjo ihmissuhteista alkaen.

Kun Aatami etsii Eevaa, osuuko valinta kauniiseen ja vaatimattomaan grönlanninhanhikkiin, joka on kaiken lisäksi helppohoitoinen? Jos haku on päällä toisin päin, millä todennäköisyydellä Eeva päätyy katajaksi nimettyyn hidaskasvuiseen, nuokkuvaoksaiseen kääpiöön?

Ei kovin suurella.

Luottamusta ei välttämättä herätä myöskään hahmo, joka viihtyy puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa. Passissa lukee uudenguineanliisa.

Nykyaikaisen työelämän vaatimukset täyttävät ruusuangervo, kartiomarjakuusi ja aitaorapihlaja. Ensin mainitut pärjäävät yksin, mutta sopeutuvat myös ryhmään. Kolmannen etuna on nopea kasvu. Kaikki kestävät leikkaamista.

Mutta työelämä sikseen, ja vaatimattomuus myös! Nyt ollaan kuin jalopelargoni: vaikuttava näky terassilla tai parvekkeella. Jos harkinta pettää, ja kun kesäkin on sateinen, saattaa päätyä tasaiseksi kosteaan maahan kuin humala.

Ja kun maa alkaa polttaa, kannattaa ottaa muratin asenne: en välttämättä talvehdi Suomessa.

Kasviruukkujen ja puutarhatyökalujen keskellä voi mietiskellä myös huoltosuhdetta. Suomi ikääntyy, ja uusia veronmaksajia syntyy liian vähän. Kassan vieressä myydään siemenpusseja puoleen hintaan.

Oikeutta lomalaisille

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.7.2015

Kesäasunto pitäisi maan hallituksen mielestä voida muuttaa nykyistä joustavammin ympärivuotiseksi. Hyvä, hyvä! Seiniin, kattoon ja lattiaan pitäisi laittaa lisäeristystä, sähköt pitäisi saada, eikä muutama lisäneliökään olisi pahitteeksi. Apuväki on tervetullutta, mutta jonkinlainen työnäyte tarvitaan ennen kuin riviministerille uskaltaa antaa jiirisahan, vuolukirveen tai edes sivuleikkurin.

Vapaa-ajanasujalla on toki muitakin kuin huolia kuin se, saako mökkielämää viettää läpi vuoden.
Eniten vaivaa vakituisen väestön asenne. Kun kaupunkilainen saapuu viettämään näppäinsormet verillä ansaitsemaansa lomaa, paikallisten pitäisi osoittaa asianmukaista kunnioitusta. Olisi hyvä väistää tien pientareelle, ja jos käsissä on hankoja, haravia, kuokkia tai muita peltotyökaluja, vähän etäämmällekin, ettei auto naarmuunnu.

Lakki olisi mukava ottaa päästä. Kaikkihan me tiedämme, kuka maalaisten elämän kustantaa.
Toiseksi mökkiläistä harmittaa maalaisten jatkuva rakentamisinto. Kyläteiden varsilta ei saisi purkaa latoja, joihin liittyy mieltä kiihottavia muistoja. Niiden tilalle rakennetut nykyaikaiset konehallit eivät miellytä silmää samalla tavalla. Rakennusperinteen vaaliminen kattaa myös kyläkaupat. Valo kaupan ikkunassa toivottaa ohiajavan loma-asujan tervetulleeksi.

Myös metsänhoitotoimet muuttavat maisemaa usein niin, että se ei vastaa lapsuuden mielikuvaa. Niinpä niistäkin pitäisi pitäytyä. Mansikka- ja muut vanhat marjapaikat pitää suojella EU-määräyksellä.

Näihin asioihin saadaan varmasti muutos, kunhan vapaa-ajanasukkaatkin hyväksytään mukaan kuntien päätöksentekoon.

Kolmas vaiva ovat äänet. Puimureiden, kaivin- ja monitoimikoneiden sekä erilaisten laitteiden veturina toimivien traktorien käyttö pitäisi rajoittaa virka-aikaan. Muuten laituribileissä ironisesti soitettuja 70-luvun suomalaishittejä joutuu huudattamaan niin kovaa, että naapuruston kanssa syntyy konflikteja.

Yhden hankkeen hyvällä asialla oleva hallitus saisi kyllä unohtaa. Elävä tuli huoneessa on varsinkin vapaa-ajanasujalle niin tärkeä asia, että hormienpurkutalkoista pitää luopua.

Joakimin perintö

Hyvät asianajajat Atsou, Godwin ja Raymond, hyvä markkinointipäällikkö Simeon, arvoisa pankkiiri Kone ja hyvä herra Alexander!

Olen saanut teiltä kaikilta sähköpostia kesäkuun aikana, mistä kiitos.

Minua on varoitettu, mutta en usko, että viestinne ovat pelkkää huijausta. Silti en voi valitettavasti auttaa teitä, pankkiiri Kone, välittämään 4,8 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Norsunluurannikolta.

Minun on sanottava ei teillekin, asianajaja Godwin, joten teidän täytyy järjestää 7,3 miljoonaa dollaria ulos Togosta jonkun muun avulla.

En myöskään ole kiinnostunut teidän molempia hyödyttävästä liiketoimintaehdotuksestanne, herra Alexander – semminkin, kun ette kertonut asiasta tarkemmin sähköpostissanne.

Sen sijaan teidän ilmoituksenne, asianajaja Raymond, herätti mielenkiintoni. Kerroitte sukulaiseni kuolleen ja jättäneen jälkeensä 14 miljoonan dollarin talletuksen.

Palaan kanssanne asiaan myöhemmin. Rehellisenä ihmisenä haluan ensin selvittää, mitä sukua edesmennyt asiakkaanne insinööri A. Lahtinen oli minulle.

Erityisesti minua lämmitti teidän, herra Atsou, viestinne, joka alkoi henkilökohtaisesti: Lehtonen, tervehdys teille.

Välititte minulle johtokunnan puolesta ja kuolinpesän toimeenpanijana suruviestin. Kerroitte, että Joakim Lehtonen on kuollut. Minulla ei ole muistikuvaa Joakim-sedästä tai -isosedästä, mutta hän oli silti hyvin läheinen ja rakas. Siksi otan mielihyvin vastaan hänen minulle jättämänsä 12 miljoonaa dollaria, joista kirjoititte minulle.

Teille, parahin markkinointipäällikkö Simeon, minun on valitettavasti ilmoitettava, että olette hieman myöhässä. Minulla olisi saattanut olla tarvetta hoitaa huonoja luottoja kiireesti ja ehkä olisin kaivannut rahaa myös projektin, verojen laskujen ja monien muiden mainitsemienne syiden takia, mutta en enää. Kiitos kuuluu edesmenneelle Joakimille.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 5.7.2015