Mutta millainen kuningas?
Sellainen, jonka eteen levitetään punainen matto ja jolle tuodaan eteen kaikkea parasta syvään kumartaen?
Vai degeneroituneen suvun viimeinen valtaan istutettu höppänä?
Sekä kirjallisuus että tosi elämä tuntevat kuninkaita ja kruunuttomiakin päämiehiä, jotka epäluuloisina maistattavat ruokansa ennen kuin itse syövät.
Tällaista kuninkaallista käyttäytymistä Elintarvikevirasto suosittelee kaikille. Kun käyt kaupassa, epäile, sillä kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, ja ruokaväärennökset lisääntyvät.
Tällä viikolla kohu nousi siitä, että Keskon, S-ryhmän ja Tukon halpa-ananasmehun ainesosia tehdään pakkotyönä Thaimaassa.
Tämä selittää elintarviketeollisuuden logistiikan logiikan: mitä kauempaa ja mitä useamman portaan kautta tavara tulee kauppaan, sitä halvempaa se on.
Eikä tässä vielä kaikki.
Viime syksynä paljastui, että Ruotsissa ja Ahvenanmaalta myytiin Unkarissa värjättyä sianlihaa naudanlihana. Siihen asti oli luultu, että punaisilla laivoilla kuljetetaan vain aitoa punaista lihaa.
Koska Ahvenanmaa on demilitarisoitu alue, lihasotaa ei syntynyt. Viranomaiset totesivat vain, että ei ole kivaa tämä tämmöinen, vaikka ovathan sipsitkin toisaalta perunaa, kai.
Elintarviketeollisuudella on omat keinonsa ratkaista tilanne, jos alkuperäeläimestä on epäselvyyttä: tehdään sika-nautaa.
Eikä tässäkään vielä kaikki.
Suomessa monet ravintolat myyvät naudanlihaa härkänä. Asiakas luulee syövänsä kuohittua sonnia, vaikka tarjoilija toi pöytään viimeiselle iltalypsylle käyneen lehmän.
Kärähtämisriski on pieni. Kuinka oletettavaa on, että ihminen, joka ei erota lehmää ja härkää laitumella, erottaa ne leikattuna ja hakattuna lautasella?
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.1.2013
