Hiski ja tiski

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 28.10.2018

Viime vuosisadan alussa Suomesta lähti Amerikkaan enimmillään yli 20 000 siirtolaista vuodessa. Heidän joukossaan Atlantin taakse muutti räätälin taidot opetellut Hiski Salomaa. Vuosi oli 1909, ja silloin vielä Möttö-sukunimeä käyttänyt Hiski oli 18-vuotias.
   Neulan ja langan lisäksi Salomaa osasi pyörittää säveliä ja sanoja. Hänen levyttämistään 18 laulusta tunnetuimpiin kuuluu Tiskarin polkka.
   Kupletissa kuvataan herrasväen palvelijan elämää. Kertosäkeessä toimenkuva tiivistetään astioiden tiskaamiseksi ja lattian lakaisemiseksi luudalla.
   Piian työpäivät ovat pitkiä, viikkolepo jää vähiin, ja vapaata on vain yhtenä iltana viikossa: "kyllä torstai meitä nyt lohduttaa".

Pomojen ja omistavan luokan työsuhde-etuihin kuuluu se, että alaiset haukkuvat, vaikka aina ei olisi edes aihetta. Tiskarin polkassakin sanotaan suoraan, mitä keittiön puolelle poikkeavasta emännästä ajatellaan, sillä "joskus kun ämmä on kitsiin tullu, niin siellä se huutaa kuin puolihullu: Ootko sä laittanu ukolle ruokaa? Hälle nyt kahvia tuokaa!"
   Laulussa ei kerrota muista palkollisista, joten työntekijöitä lienee alle kymmenen. Vaikka kuvaus on paikoitellen hyvinkin tarkkaa, laulun minän järjestäytyminen jää epäselväksi, samoin työnantajan.
   Tekstissä ei viitata kilpailukykyä parantaviin työehtojen muutoksiin, mutta ei myöskään irtisanomissuojan heikentämiseen. Oletettavasti asioista on sovittu paikallisesti.
   Tehtävien monipuolisuus edellyttäisi työn vaativuuden arviointia, mutta sitä ei ole tehty tai sitä ei ainakaan mainita, vaikka "koirakin tarttee ulkona käyttää, kissalle kuppi täyttää!"

Hiski Salomaa ei ole ainoa amerikansuomalainen, jonka työmarkkina-analyysit ovat saaneet julkisuutta.
   Tällä viikolla Suomessa vieraili puhumassa myöhempien aikojen lännen lokari, taloustieteen Nobelilla palkittu professori Bengt Holmström.
   Hän oli avaamassa Helsingissä kansainvälistä taloustieteen tutkijakoulua, mutta Massachusettsin yliopiston professori sai toistaa tutut teesinsä myös Yleisradion haastattelussa.
   Ammattiyhdistysliike on itsekäs, ja se pitää tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä, sanoo ruotsalaisen dynamiittitehtailijan perintörahoilla palkittu tiedemies.
   Holmströmin mielestä lakkoilu irtisanomiskiistassa kertoo siitä, että Suomessa ei ymmärretä työn muutosta.
   Muutos on itse asiassa kesken. Lakkoilevasta työväestä pääsee eroon, kun työt siirretään roboteille. Sen jälkeen tahtia määräämään ei tarvita välttämättä professoria, eikä ihmistä ensinkään, tiesi jo Hiski Salomaa:
   "Papukaija huutaa: Piikaa, piikaa!"

Ensitreffit eduskunnassa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 21.10.2018

Antti, sinä olet usein antanut ymmärtää, että Juha toimii mielestäsi väärin. Minkälainen keskusteluyhteys teillä oikein on? Puhutteko te toisillenne, ja mikä tärkeintä, kuunteletteko  toisianne?
   – Minusta Juha ei kuuntele. Kyllä hänelle puhua saa, ja hän kyllä vastaa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että kanssakäyminen ei ole aitoa. Ehkä julkisia kohtaamisia vähän jäykistää se, että pitää pyytää puheenvuoroa ja teititellä, vaikka tuttuja ollaankin.

Entä sinä, Juha, miten sinä kuvailisit teidän kanssakäymistänne?
   – Onhan tämä ollut mielenkiintoista, mutta ei helppoa. Mehän tulemme niin erilaisista taustoista. Minä olen insinööri ja työllistävä yrittäjä ja Antti lakimies ja ammattiyhdistysjyrä. Kyllä siinä sovittelemista on ollut. Mutta silti minua kyllä harmittaa se, että sanon minä mitä vain, niin Antti asettuu aina ikään kuin oppositioon.

Teillä on nyt selvästi jokin solmu, jota ette saa auki tai ongelma, jota ette saa ratkaistua tai kivi, joka pitäisi vieräyttää sydämeltä. Mikähän se on? Aloita sinä, Juha.
   – No kun minä en ole ollenkaan varma, että tunteeko Antti minua kohtaan samoin kuin minä tunnen itseäni kohtaan. Minähän olen sentään suomalaisen politiikan ykkösmies ja vaikutusvaltaisin päättäjä. Minusta silloin pitäisi uskoa, mitä minä sanon. Muuten viskaan kakkaralla tai kumautan nuijalla.

Siinä Juha nyt antoi ymmärtää, että sinä, Antti, et oikein arvostaisi häntä. Mitä sinä ajattelet asiasta?
   – Noinhan se juuri on, että uhkailuun siirrytään aikaa helposti. Kävellään presidentinlinnaan tai lennetään Kultarantaan, jos eivät asiat mene niin kuin itse haluaa. Onhan tämä suhde nyt aivan epätasa-arvoinen. Jos Juha sanoo jotain, niin ajatellaan, että siinä puhuu hallitus ja koko Suomi. Jos minä avaan suuni, niin oppositio taas vain räksyttää. Ei kasvava gallup-kannatuskaan loputtomiin riitä motivoimaan. Tämän viikon tiedonantokeskustelun jälkeen Juha tuli luokseni, ja me vähän puristelimme siinä toisiamme. Sellaista läheisyyttä kaipaisin enemmän.

Antti ja Juha, Juha ja Antti, te olette edistyneet oikein hyvin. Teidän suhteenne vastoinkäymiset ovat aika tyypillisiä teidän asemassanne oleville ihmisille. Minä en olisi niistä lainkaan huolissani, ja kun nyt olen kuunnellut teitä, tuntuu siltä, että ette tekään ole.
   En näen estettä sille, että te ette voisi ensi keväänä vaalien jälkeen muodostaa oikein hyvää ja tiivistä suhdetta. Neljä vuotta on näissä olosuhteissa huikea saavutus.

Jännitystä jokilaaksossa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.10.2018

Lounais-Suomen elokuvakomissiosta kerrottiin vastikään, että Saloa tarjotaan parhaillaan uuden kotimaisen televisiosarjan kuvauspaikaksi.
Salo on tehnyt vuoden päivät yhteistyötä elokuvakomission kanssa. Se markkinoi länsisuomalaisia paikkoja ja ihmisiä elokuvien ja televisiosarjojen tekijöille.

Viime vuonna tietoomme vuodettiin elokuvahanke, jossa etsittiin uutta seisomapaikkaa Länsirannasta läpinäkyvän ravintolan tieltä pois siirrettävälle Seppä Laurille. Se ei ole edennyt.
Nyt samat, asioista vaatimattomasti perillä olevat tahot vinkkaavat, että Salossa aletaan kuvata Midsomerin murhat -tyyppistä jännityssarjaa.
Englantilaisessa Midsomerin murhissa poliisit ratkovat leppoisaan tahtiin raakoja henkirikoksia kuvitteellisessa kreivikunnassa. Sadat tuhannet suomalaiset lauantai-iltaisin television ääreen vetävä sarja vilisee originelleja tyyppejä, salattua historiaa ja paikallisia uskomuksia.
Kreivikunnan kokoinen Salo antaa oivalliset puitteet lapsellisen sarjan suomalaiselle versiolle: on kaupunkikeskus, kartanoita, viehättäviä kyliä, golfkenttiä, peltoaukeita, kesätapahtumia ja tietysti pienpanimoita.
Jo monen kulmakunnan nimi saa mielikuvituksen laukkaamaan: Hiisi, Aimontappo ja Salainen.

Edelleen hatarien tietojen mukaan Jännitystä jokilaaksossa -sarjan ensimmäisiä jaksoja on jo luonnosteltu. Seuraa juonipaljastuksia.
Naurisäijä ei olekaan Kiikalassa vuosittain valittava kunniakansalainen, vaan myyttinen, pelottava hahmo, joka haluaa kostaa edellisellä tuotantokaudella tapahtuneen Rekijoen koulun sulkemisen.
Märynummi-päivän mäkiautokisassa ylikorostuneella kilpailuvietillä varustettu muukalainen peukaloi kinnereiden hallintalaitteita. Järkyttävän onnettomuuden jälkeen koululaisten lisäksi koko asujaimisto siirretään Halikon kirkonkylään. Vuoden kylä -palkinto perutaan. Tuulimyllyjen siivet pyörivät uhkaavasti hiljaisessa illassa.

Eri puolilta kaupunkia tulee valituksia, että mopot ja skootterit pärisevät niin, että eihän täällä kuule mitään. Rikosylikomisario ja rikosylikonstaapeli kuulustelevat muutamaa mopopoikaa. He eivät ole kuulleet mitään.
Poliisiaseman seinään maalattuun graffitiin kätkeytyy viesti, joka paljastaa oikeusmurhan. Oliko Arska sittenkin yön putkassa aivan syyttä?
Paikallisen lehden toimittaja saa torikahvilan tietoniekoilta kuulla suunnitelmasta, jolla kaupunki paikkaa kassaansa. Keskustasta ja keskustan tuntumasta myydään puolentusinaa arvokasta tonttia. Ensin pitää vain lakkauttaa muutama koulu ja päiväkoti. Toimittaja kysyy asiaa kaupungin johdolta.
Hänelle kerrotaan, että ajatus on naurettava, eikä tieto ole vielä julkinen.

Leskimies torilla

Kolumnini Journalisti-lehdessä:

https://www.journalisti.fi/artikkelit/2018/11/leskimies-torilla/

Nuukailu ja etääntyminen loivat huippusuositun presidentin.