Näin se meni:
Perussuomalaiset eivät tulleet linnan juhliin, koska eivät halunneet nähdä homojen tanssivan. Homot jäivät kotiin, koska eivät halunneet nähdä seinäkukkapersuja.
Teollisuuspamput eivät päässeet paikalle, koska olivat irtisanoneet jo autonkuljettajansakin, ja pankkiirit huomasivat, että Rivieralla on lämpimämpää kuin Kolera-altaalla.
Kimmo Sasin kanssa Moskaa katsoneet poliitikot jäivät pois, koska linnassa on paikalla toimittajia. Toiset jäivät pois, koska toimittajia ja kameroita on liian vähän.
Kansliassa laskettiin, että nythän on menossa istuvan presidentin kahdestoista virkavuosi, joten eiköhän järjestetä tusinajuhlat, johon kutsutaan kerrankin tavallisia ihmisiä, jotka eivät jaksa kiihkoilla mistään.
Tavalliset ihmiset eivät tule kylään ilman tuliaisia. He toivat tusinatavaraa, jolla on lapsityövoimatakuu.
Kunniavieraana oli nimettömäksi jäänyt mummo, joka huiskutti, kun presidentti kävi vihkimässä sahanpurutehtaan Kainuussa vai oliko se Lapissa. Jokin tusinareissu se oli.
Siltä mummolta saatiin aito kainuulainen vai oliko se lappilainen käsinkudottu matto, jossa oli perinteinen paikallinen kuvio. Aivan samanlaisen tusinamaton samanlaisella paikallisella perinnekuviolla presidentti sai, kun hän kävi homekoulun harjakaisissa Varsinais-Suomessa vai oliko se Satakunnassa. Senkin antaja kutsuttiin paikalle.
Kaartin soittokunta sai vapaata. Tusinajuhliin riittivät karaokelaitteet ja Kari Tapion kappaleet.
Boolin niin kauhean salainen resepti ei kiinnostanut ketään. Määrä ratkaisi, ei maku.
Kättelyjonossa joku huusi, että mikä maksaa. Oviaukossa kinasteltiin kovaan ääneen, onko tusina 12 ja tiu 20 vai päinvastoin. Kohta nyrkit puhuivat ja tapeltiin isolla porukalla. Se oli rumaa ja laitonta, mutta se kuuluu kulttuuriin.
Pakija julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 4.12.2011
