Sittemmin tiedon taso ihmisen toiminnan vaikutuksista ilmastoon on noussut. Tiedämme nyt, että jos ei muutoksia tapahdu, tapahtuu muutos. Ilmastopoliittisen ikiliikkujan periaate on, että jos ilmastotavoitteet eivät muutu, ilmasto muuttuu. Ja jos ilmasto muuttuu, kellään ei ole kivaa.
Vai onko sittenkin?
Kun lämpötila nousee, kasvukausi Suomessa pitenee ja viljely voi monipuolistua. Maataloustukea saisi kauran viljelyyn jopa Inarissa. Kaurahan on siitä erikoinen vilja, että leipää saa kutsua kauraleiväksi, jos leipuri on syönyt aamulla kaurapuuroa.
Lämpeneminen tuo myös viinitarhat Suomeen, mutta onko se hyvä? Koko Eurooppahan on vaikeuksissa etelän fiinien viinimaiden takia.
Marketin vihannes- ja hedelmätiski saattaa näyttää muutaman kymmenen vuoden päästä toisenlaiselta kuin nyt. Puoliraakojen kotimaisten tomaattien rinnalla on puoliraakoja kotimaisia päärynöitä.
Suomessa on ollut lämmintä ennenkin, kivikautisen Suomusjärven kulttuurin aikana. Se lysti loppui lyhyeen, ja kivikausikeskuskin suljettiin jo vuosia sitten.
Ilmastonmuutokseen vaikutetaan muun muassa energiapolitiikalla. Energian tuotannon pitää olla turvallista, se ei saa perustua uusiutumattomiin luonnonvaroihin, eikä se saa pilata maisemaa. Kun tuotanto on lisäksi halpaa, kaikki reunaehdot on täytetty ja maailma pelastuu.
Energiapolitiikkaa on, rakennetaanko Suomeen ydin- vai tuulivoimaloita. Ydinvoimalan jätteet ovat ihmisen mittapuulla ikuinen ongelma ja entä jos sattuu onnettomuus? Suunniteltujen tuulivoimaloiden naapurustossa taas jo rakentamistakin pidetään onnettomuutena.
Oman lisänsä ydinvoimakeskusteluun on tuonut niin kutsuttu Ukrainan tilanne ja venäläinen energiayhtiö Rosatom, mutta täytyyhän venäläisyhtiö ottaa mukaan leikkiin. Miten muuten saataisiin virtaa perinteiseen sähkömahorkkaan?
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.4.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti