BLACK FRIDAY

BLACK FRIDAY -TARJOUS:


- Pyrhönen & Lehtonen: Veljeksiltä paloi koti, cd, runoja ja lauluja, Ison Kiven Kustannusliike 2018, VAIN  10 euroa, sis. postikulut

- Asko Lehtonen: Pakinalähetys, pakinoita ja kirjoituksia pakinasta, Enostone 2014, VAIN  5 euroa, sis. postikulut 

- Asko Lehtonen: Tuuli vei kuistilta hatun, runoja, Enostone 2009, VAIN  5 euroa, sis. postikulut 

- LEVY + 2 KIRJAA, VAIN 17 euroa, sis. postikulut

Lähetä tilaus osoitteeseen lehtonenasko@gmail.com. Saat maksuohjeet paluupostissa.

Keskeneräistä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 17.11.2019

Monelta kohulta vältyttäisiin, jos asiat vietäisiin kerralla loppuun, eikä tartuttaisi keskeneräisiin ideoihin.
Keskeneräisyys näkyy esimerkiksi Postin lakkoon johtaneissa työehtosopimusneuvotteluissa.
Työnantaja on halunnut siirtää postilaisia työehtosopimuksesta toiseen, mikä alentaisi palkkoja. Jos tämä suunnitelma halutaan viedä loppuun asti, perustelut pitää ottaa muista bisneksistä.
Autokaupoissa moni myyjä esittelee ajopelejä, joihin hänellä itsellään ei ole varaa ja kiinteistövälittäjä kauppaa lukaalia, jonka hinta hirvittää häntä itseäänkin.
Korttien ja pakettien lähettäminen on sen verran halpaa, että saman efektin saavuttaa vain palkkoja pudottamalla.

Kesken katkesi myös keskustelu siitä, voiko koulun joulujuhlan viedä kirkkoon. Oikeastaan ideointi ei edes alkanut, kun se jo tukehtui kohuun.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan koulun joulujuhla on osa opetusta, eikä sitä siksi voi järjestää kirkossa uskonnollisesti tunnustuksellisena.
Kirkkohallituksenkaan mielestä jumalanpalvelusta muistuttavaa tapahtumaa ei saa markkinoida koulun juhlana.
Vielä äsken vakavasti otettavilta poliitikoilta vaikuttaneet ihmiset hikeentyivät ja kuulivat, että koululaiset eivät saa enää mennä kirkkoon. Twitter-logiikan mukaan seuraavaksi levitetään varmaa tietoa, että koululaiset laitetaan taksvärkkipäivänä purkamaan kirkkoja.
Entä se kehittyneempi idea? Järjestetään juhla, tilataan Tarja Turunen laulamaan ja kerätään pääsymaksu. Kellään ei ole huomautettavaa, ei kirkollisilla eikä maallisilla määrääjillä.

Eikä kahta ilman kolmatta.
Tunnin junan tarpeellisuudesta ja radan linjauksesta puhuttaessa salolaisessa kansalaiskeskustelussa on esitetty vakavan oloisesti, että rata pitäisi viedä moottoritien varteen ja asema tehdä Piihoviin.
Lukkarinmäen asukkaiden kannalta tämä tarkoittaisi, että alue säästyy räjäytyksiltä, louhinnalta ja talojen purkamiselta.
Sekatavarakaupan kannalta kysymys on siitä, onko asema Suur-Seudun Osuuskaupan marketin läheisyydessä kaupungin keskustassa vai Suur-Seudun Osuuskaupan liikennemyymälän naapurissa taajaman ulkopuolella.
Piihovi-ajatus on keskeneräinen, ja se jättäisi sekä radan että aseman edelleen Salon vaivoiksi.
Parempi paikka uudelle asemalle löytyy vielä syvemmältä sisämaasta: Somerolta. Maaseutukaupungin pääraitilla on jo Badding-pysäkki, mutta junarata veisi somerolaisten musiikkimiesten muistamisen uudelle tasolle.
Ensin järjestettäisiin kansallinen seminaari kevyestä musiikista ja määriteltäisiin, mikä on Somerjoen ja Monosen asema. Sitten se rakennettaisiin ja Helsingistä Somerolle vedettäisiin yksiraiteinen rata, monosrail.

Tylsiä kysymyksiä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.11.2019

Monimutkaisiin asioihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Tällä tavalla populistipuolueiden jalkoihin jäävät vanhat puolueet puolustavat olemassaoloaan.
Viimeksi näin sanoi pääministeri Antti Rinne, kun kannatusmittaus kertoi SDP:n pudonneen ja perussuomalaisten jatkavan nousuaan.
Tottahan se on, mutta kannatuslukujen perusteella yksinkertaisia ratkaisuja on mukavampi sekä esittää että kuunnella kuin monimutkaisia.
Toisaalta politiikassa osataan myös keksiä monimutkaisia ratkaisuja yksinkertaisiin asioihin.

Eduskuntavaaleista on puoli vuotta, ja pääministeripuolue SDP on liukunut listalla neljänneksi vihreiden taakse. Tällä vauhdilla keskusta ohittaa sen kohta, vaikka ei itse liikkuisi mihinkään.
Perussuomalaisilla on helppoa. Kannatus nousee prosenttiyksikön joka kerta, kun joku mainitsee A-studiossa kasvisruuan.

Onko puoli vuotta liian lyhyt aika arvioida hallituksen toimintaa?
Marraskuussa 2015 Juha Sipilän ministeristö oli yhtä nuori kuin Rinteen hallitus nyt, mutta se oli jo yltänyt unohtumattomiin saavutuksiin.
Juha Sipilä oli anonut Yleisradion myöntämällä puheajalla kansalta ymmärrystä hallituksen tavoitteille ja laittanut alulle prosessin, jonka seurauksena syntyi vielä tänäkin syksynä hiertävä kilpailukykysopimus.
Sen ytimessä on ajatus, että kyläyhdistysten, urheiluseurojen ja teatterikerhojen lisäksi suomalaiset yritykset tarvitsevat talkootyötä pysyäkseen pystyssä.
Lisäksi Sipilä oli näihin aikoihin neljä vuotta sitten saanut  Alexander Stubbin (entinen poliitikko) ja Timo Soinin (entinen poliitikko) kanssa aikaan sovun sote-uudistukseen (entinen, nykyinen ja tuleva hanke) sisältyvästä valinnanvapaudesta. Lopulta Sipilä itse valitsi mieluummin ennenaikaisen eron kuin keskeneräisen soten.

Viime kevään eduskuntavaalien jälkeen ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, joten puolueiden kannatus perustuu siihen, miltä asiat näyttävät.
Kun perussuomalaisten, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho arvioi Ylen tämän viikon kannatusmittausta, hän käytti ilmastonmuutoskorttia:
– Vihreiden johtamaan ilmastolaukkaan lähteminen nakertaa kaikkia muita puolueita paitsi vihreitä.
Entä mitä sanoi pääministeri Antti Rinne?
– Viemme asioita eteenpäin sillä tavalla kuin on sovittu hallituksessa. Gallupeja tulee ja menee.
Kumman tyyli mahtaa nostaa puolueen kannatusta?

Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Eikä tylsiin kysymyksiin kannata antaa tylsiä vastauksia.