Tupatöissä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.12.2020,

kirjoittajan 60-vuotissyntymäpäivänä.

Olemme nyt pakinoitsijan työhuoneessa. Päivänsankari on pukeutunut tavanomaiseen talviajan työasuunsa: nahkakenkiin, kulmahousuihin, kauluspaitaan ja kevyeeseen neuleeseen. Aamulla keitetty kupillinen kuumaa on jo ehtinyt jäähtyä. Vaativan ajatustyön keskellä käy helposti niin. Vai mitä? 

 – Ei. Kyse on vain siitä, että luotan kylmän kahvin esteettisiin vaikutuksiin. 

Tehän olette kirjoittanut pakinoita jo pitkän aikaa, peräti viidellä vuosikymmenellä, ja aloititte kokeilut vaativan lajityypin parissa jo oppikoulussa äidinkielen tunnilla, eikö niin? 

 – Kyllä. Sain pakina-aineesta kymppi plussan, ja seuraavasta tuli kymppi puoli. Mutta ei siitä sen enempää, ettei mene kehumiseksi. Luotan kylmän kahvin lisäksi myös vaatimattomuuden esteettisiin vaikutuksiin. Salon Seudun Sanomat julkaisi aineen, ja sain 14-vuotiaana ensimmäisen kerran rahaa kirjoittamalla. Sen jälkeen olen kirjoittanut vain rahasta, vaikka en olekaan taloustoimittaja.

Mutta toimittaja te kuitenkin olette ja olette jo pitkään seurannut paikallista kunnallispolitiikkaa, eikö vain? 

 – Kyllä vain. Mutta olen tehnyt paljon muutakin, sillä aloitin kesätoimittajana vuonna 1980. Paikallisessa päivälehdessä kaikki joutuvat tekemisiin myös kunnallispolitiikan kanssa. Useimmat toimittajat äänestävät silti edelleen.

Haitte lehteen töihin, koska teitä kiinnostivat yhteiskunnalliset kysymykset ja ymmärsitte jo silloin, että pitää kertoa, miten asiat ovat oikeasti ennen kuin niillä voi pilailla. Näinhän se meni?

 – Tuo voisi olla virallinen selitys, mutta näin meidän kesken voin sanoa, että maalaispojalle tärkeintä oli päästä tupatöihin. Tarjolla oli toinenkin kesätyöpaikka, tavaratalon musiikkiosastolla, mutta nyt on jo myöhäistä katua. 

Pakinan kuolemasta on puhuttu pitkään. Näin 2020-luvun alussa voi kai jo sanoa, että journalismin ja kaunokirjallisuuden rajalla tasapainoileva satiirinen ja fabuloiva pakina on vanhanaikainen, eikö voikin?

 – Voi, voi. Pakina on yhtä vanhanaikainen kuin tekijänsä eli vastaus on kyllä. Olen yrittänyt opetella asiassa pysyvän kolumnin kirjoittamista ja vältellä puujalkoja, mutta niin kuin jo muinaiset egyptiläiset tiesivät, ei kannettu vesi Kairossa pysy. 

Saatteko paljon palautetta kirjoituksissanne. Saatte varmasti, eikö vain? 

 – Palautetta tulee vähän. Se on yleensä kiittävää, mistä kiitos. Joskus olen loukannut lukijaa, mikä ei ole koskaan tarkoituksena. Surullisimpia ovat tapaukset, joissa loukkaantunut ei ole ymmärtänyt, mistä on loukkaantunut.

Emme tulleet työhuoneeseenne niin kuin viekkaat varkaat tai väärät valtiaat niin kuin joulun aikaan tapana on, mutta emme myöskään tuoneet teille keinutuolia ja kävelykeppiä. Saavuttamillanne vuosikymmenillä ja karttuneilla kokemuksillanne voitte varmasti jakaa meille jotain arvokasta. Mikä on viestinne ihmiskunnalle? 

 – Olen saattanut sanoa tämän ennenkin, mutta maailma tuli valmiiksi, kun saatiin sisävessa, kaupan pullaa ja kannettava kasettinauhuri. Sen jälkeen kaikki on ollut vain hienosäätöä.

Suhteellisuutta koronaan

Salossa on tänäisten tietojen mukaan tullut ilmi helmikuun alusta lähtien 128 koronatapausta. Oman huhtikuisen sairastamiseni jälkeen niitä on tullut noin 80, kahdeksan kuukauden aikana.

Koronan sairastaneita salolaisia on yli sata. Asukkaita laajassa kaupungissa on noin 52 000.

Kesä meni käytännössä koronatta, syksyllä tilanne on pahentunut Salossakin. Viimeisen kahden viikon ajalta tapauksia on kymmenkunta eli suunnilleen sen verran salolaisia on tällä hetkellä eristyksissä. He eivät tartuta ainakaan ketään kotinsa ulkopuolella.

Samalla kun yrittää pysyä itse ja pitää muut terveenä, kannattaa säilyttää suhteellisuuden taju. Näillä luvuilla on erittäin epätodennäköistä joutua Salossa läheiseen kontaktiin koronaa sairastavan kanssa. Ongelma tietysti on, että sairaus ei näy päälle.

Kaupungilla ei nyt kuitenkaan liiku koronaa levittävää rikollisjengiä, joka ei välitä muiden tai omasta terveydestään ja jolle pitäisi löytää sopivia rangaistuksia. Tällaistakin ilmaa verkkokeskusteluissa näyttää löyhähtävän, ehkä ihan vain läpällä.

Neljäs runokokoelma ilmestyy ensi vuonna

Seuraava, neljäs runokokoelmani  ilmestyy ensi vuonna.

Tähtäin on maalis-huhtikuussa, mutta tähänkin vaikuttaa korona. On tarkoitus järjestää ohjelmalliset julkkarit, joissa ainakin luetaan runoja, soitetaan ja lauletaan.

Vielä nimettömään teokseen tulee uuden materiaalin lisäksi parhaita ja paranneltuja paloja kolmesta aikaisemmasta kokoelmasta.

Puut, pientareen heinät, nousevat linnut,

korviaan kääntelevät hevoset,

kiinni paukahtava tuuletusikkuna, minäkin

ymmärrän jollain lailla ilmavirtojen liikkeet, sään muutoksen.

Karttasovellus opastaa tartuntapaikalle.

Huonetoverina huonekasvi,

tavallinen omalla erityisellä tavallaan.

Ensi kesänä haluan viettää kanssasi viime kesän, sateessa

puun alla rakastan sinua kaatamalla.

Maksan sotakorvaukset sotasaaliilla, pakomatkakulut matkavaluutalla.

(Huhtikuu 2020)

Paranemmeko koskaan

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.10.2020

Edellisen postaukseni ilmoituksesta poiketen

julkaisen tämän omalla sivullani,

koska jutelma sisältää tavanomaista vähemmän fabulaa

 ja enemmän omakohtaisuutta.

Suomessa on ilmoitettu kahden viime viikon aikana 2 500 uutta koronatapausta. Päivittäisissä tilastoissa on sen verran klappia, että välillä tilanne näyttää pahenevan, välillä vähän paranevan.

Viikonlopun lähetessä tartuntojen kasvu näyttää Suomessa taittuneen.
Koronasta puhutaan kuin taloudesta, missä viesti ei aina avaudu yhdellä ajattelulla. Kun negatiivisen kasvun taittuminen hidastuu, ollaanko voiton puolella? Pitääkö olla pettynyt, jos heikoksi odotettu tulos ei täyttänyt odotuksia?

Koko maailmassa koronaan sairastuneita on kirjattu tänä vuonna jo noin 45 miljoonaa.
Suomessa testeillä on löytynyt viime talvesta lähtien vajaat 16 000 koronaan sairastunutta ihmistä. Testejä on tehty yli puolitoista miljoonaa kappaletta. Salossa testataan viikoittain satoja ihmisiä. Helmikuusta lähtien sairastuneita on löytynyt satakunta.

Suomalaisia on 5,5 miljoonaa. Onko 16 000 sairastunutta paljon?
Melkein sen verran ihmisiä oli seitsemän vuotta sitten katsomassa Cheekiä Salon iltatorilla. Se oli paljon. Biitti ja vokaaliosuudet kuuluivat torin ulkopuolellekin, joten altistuneitakin oli vähintään satoja.

Näin Cheekin Salon torilla, ja olen myös yksi 16 000 suomalaisesta, joilla on ollut intiimi suhde koronaan. Olen ollut vapusta lähtien terve – ainakin koronasta, ja muutenkin, sillä mikä tahansa omituisuus on nyt uutta normaalia.

Tilastointia ja uutisointia seuratessa tuntuu silti, että me emme parane koskaan.
Uudet sairastuneet lätkäistään vanhojen päälle, ja luku vain kasvaa. Koronan ulkopuolisessa maailmassa tällaista laskentatapaa ei voi käyttää kuin kitaroista ja taskuliinoista. Niistä ei luovuta, mutta montakohan sataa paria sukkia laatikossa muka olisi, jos laskisin mukaan kaikki aikuisiällä ostamani.

En vähättele koronan vaarallisuutta. Siihen myös kuollaan. En usko siihenkään, että suurilla luvuilla halutaan pelotella. ”Korkeintaan 4 000 suomalaista sairastaa koronaa” ei nyt vain ole yhtä dramaattista kuin ”Suomessa on ilmoitettu 16 000 koronatapausta”.

Dramatiikka on kuitenkin laimentunut viime kevättalvesta, kun seurasimme tapahtumia kotisohvalla tartuntatautiviranomaisen määräyksestä. Silloin arvioitiin, että ainakin miljoona suomalaista sairastuu. Keskussairaaloiden pihoille tuotiin kylmäkontteja.
Tietämys ja ymmärrys ovat kasvaneet. Altistuneita varoitetaan ja ohjataan karanteenin. Tartuntaketjuja selvitetään. Järjestelmä toimii.

Mitä tämän jälkeen? Mitä tapahtuu, kun immuniteetti laajenee sairastamalla ja rokote on kaikkien saatavilla?

Seuranta jatkuu tiedotusvälineissä. Lasketaan viikkoja ja kuukausia viimeisestä suomalaisesta koronatartunnasta.

Muistopäiviä riittää: sata päivää ilman koronaa, vuosi koronasta, korona tuli Suomeen kymmenen vuotta sitten. Salon kaupunki valmistelee aiheesta liputusohjesäännön.

Valtion koronavelan maksamiseksi kansalaisille myydään pienoismalleja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eteen pystytetystä patsaasta, jossa hoitaja työntää puikkoa altistuneen nenään.

Ei enää uusia pakinoita

Rakkaat lukijat,

tässä blogissa ei julkaista enää uusia Salon Seudun Sanomiin kirjoittamiani pakinoita. Kirjoitan niitä työaikana lehteen, joka maksaa kuukausipalkkani. Minulla on  toki lupa julkaista tekstejä omissa nimissäni tässä blogissa, mutta katson, että se antaa väärän viestin ilmaisuudesta/maksuttomuudesta.

Vastedes julkaisen täällä satunnaisesti runojani ja musiikkiani, markkinointimielessä, edistääkseni omaa taiteellista liiketoimintaani.

Asko Lehtonen

Kantria ison kiven juurelta

Kantriterveiset suomalaisen kulttuurin kunniaksi.
Tätä löytyy lisää illan - tai muun ajan - ohjelmaksi soolona ja duona.

Soita 0443378572 tai meilaile lehtonenasko@gmail.com

Video

Toinen mielipide

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 23.2.2020

Grace rakastaa työtään elinsiirtokoordinaattorina sydneyläisessä sairaalassa. Marcus on häikäisevän komea kirurgi, jonka sydän on täynnä tuskaa. Voisiko Grace voittaa hänen sydämensä?
Vaikka äkkiseltään voisi luulla, edellinen ei ole peräisin hallituksen sote-uudistuksen papereista. Se on lukemaan houkutteleva tiivistelmä Emily Forbesin lääkäriromaanista Avaa lukittu sydän.
Nokkelimmat jo hoksasivatkin, että meillä Grace ei koordinoisi elinsiirtoja niin kuin Australiassa, missä oikeille paikoilleen siirrettävää riittää, kun ihmiset kulkevat pää alaspäin, vaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanketta.
Siinäkin hommassa voi toki törmätä komeaan miehen, jonka mielestä koolla on niin vähän väliä, että sen voi ainakin nimessä vaihtaa korkeaan c:hen.

Vaivaisen pitäisi päästä vaivattomasti lääkäriin. Koska lääkäreitä ja hoitajia on monenlaisia, on vaikea tietää, ketä heistä pitäisi vaivata.
Sote-uudistus poistaa tämän murheen. Kun organisaatioiden väliset raja-aidat saadaan kaadettua, kaikki jonottavat samassa paikassa.

Aina lääkäriltä ei saa toivottua vastausta. Onneksi on vaihtoehtoja, ja toiselta lääkäriltä voi pyytää toisen mielipiteen.
Lääkärillä voi olla vaihtoehtoinen näkemys vaivasta, mutta hän ei saa antaa vaihtoehtoisia hoitoja. Eräskin suomalaislääkäri antoi niitä yksityisvastaanotollaan ja sai juuri valvontavirasto Valviralta varoituksen. Vaikka hoitoa annetaan yksityisvastaanotolla, se ei ole yksityisasia.
Varoitettu lääkäri on myös kirjoittanut kirjoja, ei tosin lääkäriromaaneja. Komeutta tai häikäisevyyttä ei kannata tässä yhteydessä arvioida, mutta hän on kuitenkin erikoistunut kirurgisiin menetelmiin.
Vaihtoehtohoidoista puhutaan myös uskomushoitoina. Lääketiedettä ja uskoa ei voi aina erottaa toisistaan. Pääkaupunkiseutulaisten uusi potilastietojärjestelmäkin on nimetty katolisen munkkiluostarin johtajan mukaan Apotiksi.
Nimen taustasta liikkuu vaihtoehtoistakin tietoa. Järjestelmä tuo laite- ja ohjelmistotoimittajille A-luokan potin.

Ensi viikolla vietetään Kalevalan päivää. Kansalliseepoksen koonnut ja kirjoittanut lääkäri Elias Lönnrot kursi Karjalan matkoilla kuulemistaan jutuista kokoon Kalevalan ja Kantelettaren.
Toisen lääkärin, Pekka Puskan, Pohjois-Karjala-projektissa tavoite oli toinen ja vaihtoehtoinen. Juttuja laimennettiin vähentämällä suolaa ja poistamalla rasvaisimpia kohtia.
Lönnrot harjoitti keruumatkoillaan myös lääkärin ammattia. Hänellä oli aikaa kuunnella potilaita. Nykylääkäriä saattaa tympäistä, jos potilas kertoo kaikki asiat kahteen kertaan. Lönnrot sen sijaan hoksasi, että toisto on tyylilaji, mitä ilman Kalevala olisi puolta lyhyempi.
Kansamme onni on, että Lönnrot tohtoroi 1800-luvulla, jolloin tietoturva oli vaatimatonta. Nyt potilaitten laulamat Kalevalan ja Kantelettaren säkeet olisivat piilossa Kanta-arkistossa.

Esivaalia elämä on vain

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.2.2020

Yhdysvaltain presidentinvaalien ensimmäinen äänestys järjestettiin Iowassa. Demokraatit ottivat siellä kantaa, kenet pitäisi valita puolueen ehdokkaaksi.
On hän kuka tahansa, helppoa ei tule olemaan. Vastassa on todennäköisesti istuva presidentti Donald Trump.
Todennäköisesti kahdessa mielessä. Todennäköisesti Trump on virassa vielä marraskuun vaalien aikaan, ja todennäköisesti hän on myös amerikkalaisen oikeiston ehdokas.

Demokraattien ensimmäinen vaalikokous on pidetty jo lähes 50 vuotta Iowan osavaltiossa. Sen tulos on usein ennakoinut esivaalien lopullista tulosta.
Iowassa asuu noin prosentti yhdysvaltalaisista, samoin kuin noin prosentti suomalaisista asuu Salossa.
Kaupunki kaipaa vetovoimatekijöitä. Kansalaisaloitteelle voisi vaatia, että Suomen presidentinvaaleissa ensimmäiseksi julkistettaisiin Salon tulos.
Saloon virtaisi vaalituristeja seuraamaan ääntenlaskentaa. Se kestäisi päiväkausia, joten syntyvyyskin saattaisi kääntyä nousuun.

Näyttöjä Salolla on.
Vuonna 1994 salolaisten enemmistö äänesti Martti Ahtisaarta, ja hän voitti vaalit. Vuonna 2000 salolaisten suosikki oli Tarja Halonen, josta tuli tasavallan presidentti. Esko Aho jäi toiseksi.
Vuonna 2006 salolaissyntyinen Sauli Niinistö oli ehdolla, ja silloin tapahtui säännön vahvistava poikkeus. Niinistö sai Salossa enemmän ääniä kuin toiselle kaudelle valittu Halonen – tosin vain vähän enemmän, eikä kaikilla äänestysalueilla.
Vuonna 2012 ja 2018 Niinistö oli suurin Salossa ja Suomessa.

Yhdysvalloissa demokraattien esivaalin ensimmäisessä mittelössä niukan voiton vei Pete Buttigieg.
Ei pahaa sanaa entisestä pormestarista, mutta jos suomalaiselta kysytään, niin toivottavasti Trumpin vastaehdokkaaksi valitaan joku, jolla on napakampi nimi. Kansanedustaja Ben Zyskowiczissakin on vielä opettelemista, Saksan kristillisdemokraattien puheenjohtajasta Annegret Kramp-Karrenbauerista puhumattakaan.
Elizabeth Warren olisi suomalaisille tutuin. Kun Kirka lauloi viime vuosituhannella Varrella virran, moni suomalaisperhe liikkui virralla Warren.

Ammattipoliitikolle koko elämä on esivaalia.
Paavo Väyrynen ilmoitti tällä viikolla palaavansa politiikkaan ja keskustaan. Hän liittyy eteläpohjalaisen Maalahdenseudun keskustan jäseneksi, mutta aikoo perustaa uuden osaston ja kääntyä sekä helsinkiläiseksi että ruotsinkieliseksi.
Politiikan huipuilla ikähaitari on laaja. Suomessa on ministereinä kolmekymppisiä naisia, Yhdysvalloissa presidentiksi pyrkii lähes kahdeksankymppisiä miehiä. Demokraattien Joe Bidenilla tulee syksyllä täyteen 78 vuotta ja Bernie Sandersilla 79 vuotta.
Suomeen valitaan uusi presidentti vuonna 2024. Paavo Väyrynen täyttää silloin 78.
”Saloon virtaisi vaalituristeja seuraamaan ääntenlaskentaa.”

Isolla lavalla

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.2.2020

Sosiaalisen median ansiosta epäsosiaaliset tai sellaisiksi tekeytyvät ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Kaukana ei olla siitä, että kaikki muut vaikenevat.
Somessa on myös helppo levittää väärää tietoa, jonka osa yleisöstä ottaa todesta, ja seuraukset voivat olla arvaamattomia.
Kuinka oikeisiin tietoihin perustui Britannian kansanäänestys, jonka tuloksena maa erosi juuri EU:sta? Tapausta juhlittiin joka tapauksessa toissa yönä torilla niin kuin suomalaiset ovat juhlineet jääkiekon MM-kultaa, Lordin euroviisuvoittoa ja Martti Ahtisaaren saamaa Nobelin rauhanpalkintoa.
Yksi kolmesta ei ole totta, valitettavasti.

Toreilla tapahtuu kaikenlaista.
Facebookissa voi katsella esimerkiksi videota, jossa Wuhanin torilla näkyy lepakoita, rottia ja käärmeitä. Näin siksi, että koronaviruksen tiedetään olevan lähtöisin lepakosta.
Mutta ollaanko videossa Salon ystävyyskaupungin iltatorilla odottamassa, että lavalle nousee sikäläinen Katri-Helena, tuo punakeltainen ääni?
Ei olla, vaan jossain päin Indonesiaa. Torilla tai videolla ei ole tekemistä koronaviruksen kanssa, eivätkä lepakotkaan ole tiettävästi kuolleet siksi, että ne lensivät lähellä tuulivoimalaa tai perussuomalaisten puoluetoimistoa.

Some-keskusteluissa käy muuten usein niinkin, että aihe vaihtuu kesken kaiken. Ja kun nyt kerran oli pakko ottaa tuulivoima puheeksi, mennään Märynummelle.
Siellä tuulivoima-alueella tehdään niin kuin kasvavilla kesäfestivaaleilla: laitetaan isommat lavat. Toisin kuin festareilla tuulivoimaloissa isommat lavat vähentävät ääntä. Välke lisääntyy kummassakin.
Lapojen pidennyksen jälkeen tuulivoimalan lähtömelu on 1,3 desibeliä. Arvo on täysin teoreettinen, sillä eivät voimalat minnekään lähde.
– Häiritseekö tuulivoimalan melu teitä?
– Että mitä?
– Eihän melu häiritse?
– Anteeksi kuinka?
Ja näin on suoritettu tuulivoimalan naapuruston kuuleminen.

Some-keskusteluissa käy muuten usein niinkin, että pitkässä ketjussa joku sanoo jotain, joka on sanottu jo ennen niin kuin esimerkiksi, että aihe voi vaihtua kesken kaiken.
Märyn myllyt näkyvät hienosti moottoritielle, jonka Turun puoleisessa päässä on yliopistollinen keskussairaala. Sieltä tiedotettiin tällä viikolla, että moottoritien päälle rakennettavasta uudesta sairaalasta tulee Majakka.
Myös Salon sairaalanmäelle suunnitellaan kymmenien miljoonien eurojen hintaista terveys- ja sairauskombinaattia. Sille annetaan nimi, jossa majakan lailla kauas näkyvä valo yhdistyy ikiaikaiseen tapaan viestiä ja nykyaikaiseen keskusteluilmapiiriin: Vainovalkea.

Terveydeksi

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.1.2020

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus voi olosuhteisiin nähden hyvin. Potilas on tajuissaan, tulehdusarvot ovat alhaalla ja syke on tasainen.
Vuodeosastohoitoa jatketaan silti ainakin vielä tämä vuosi. Omaiset voivat lähteä kotiin. Vierailuajat löytyvät ovelta.
Vuodeosastohoitoa jatketaan silti ainakin vielä tämä vuosi. Omaiset voivat lähteä kotiin. Vierailuajat löytyvät ovelta.

– Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru sanoi tällä viikolla Turussa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella on kiire.
– Sillä on ollut kiire niin kauan kuin muistan. Onko nyt saatu jotain uutta tietoa?
– Kyllä on. Suomalaiset ovat yllättävän huonokuntoisia.
– Perheiden peruspalvelut, pyykkien ripustaminen ja imurointi, eivät siis riitäkään liikunnaksi, vaikka suomalaiset niin ajattelevat?
– Eivät riitä alkuunkaan. Kiuru kertoi kansan kunnon olevan niin huono, että vain alle puolet pääsee terveyskeskukseen viikossa. Muilla matkaan kuluu paljon enemmän.

– Kiireellistä sote-uudistusta on yritetty tehdä ennenkin. Juha Sipilä löi kintaat tiskiin viime metreillä, kun hänen hallituskaudellaan ei tullut valmista. Onko mitään takeita, että nykyhallitus onnistuu paremmin?
– On. Ero hoidettiin alta pois heti kauden alussa.

– Oletko muuten huomannut, että terveydenhuollossa eivät päde samat säännöt kuin muissa palveluissa.
– Mitä tarkoitat?
– Parhaisiin ravintoloihin ei pääse ilman kuukausia ennen tehtävää pöytävarausta, huippuartistien konsertteihin saavat lipun vain nopeimmat ja teatterien näytäntökausia myydään loppuun ennen ensi-iltaa.
– Niin?
– Terveydenhuollossa on toisin päin. Terveyskeskuksen jono kertoo huonosta palvelusta, mutta sellainen lääkäri on hyvä, jolle pääsee heti.

– Yksityisten yhtiöiden hoivakodeista alkoi vuosi sitten paljastua kaikenlaista ikävää. Ulkopuoliset asiantuntijat ovat tutkineet Esperin toimintaa, ja he kertoivat löydöksistään tällä viikolla.
– Huomasin. Pitäisi kuulemma kuunnella asiakkaita, pitäisi kuunnella omaisia ja pitäisi kuunnella vielä henkilökuntaakin. Keitä muita hoivakodeissa on? Kuulostaa siltä, että kukaan ei ole kuunnellut ketään.
– Ei ihan noinkaan. Kyllä omistajia on kuultu. Ja sen takia Esperi saikin neuvon, että tuottoa ei pidä ottaa iäkkäiden ihmisten eikä henkilökunnan selkänahasta.
– Vai niin. Kenen sitten?

Suomi leipoo lättyyn

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.1.2020

Jos ei ennusta tulevaisuuttaan, ei hallitse nykyisyyttään, eikä osaa muokata menneisyyttään mieleisekseen. Tämä jokaisen omaelämäkerturin ohje mielessä katsomme kahvinporoihin, tutkimme lampaan maksaa ja soitamme pankkiiriliikkeen analyytikolle. Miltä näyttävät vuosi 2020 ja koko 2020-luku?

Jouluna Suomeen syntyi italialaisesta sardiiniliikkeestä mallia ottanut uudenlainen poliittinen voima, silakkaliike. Jouluisempi, koivutuhkapotaskaisessa lipeävedessä liotettu molva oli liian sesonkisidonnainen kala.
Liike vastustaa rasismia ja vihapuhetta rauhanomaisesti, ja se jatkaa kasvuaan tänä vuonna. Vastakkainasettelua kavahtaville aktivisteille olisi kauhistus maailma, jossa toisessa laatikossa sätkisivät silakat ja toisessa kukaan ei liikauttaisi eväänsäkään.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli uudenvuodenpuheessaan huolissaan siitä, miten suomalaiset kohtelevat toisiaan; kun viha toisin ajattelevaa kohtaan nousee, ollaan menossa kohti huonoa.
Muutos tapahtuu hitaasti, eikä heiluri ole vielä saavuttanut äärtä. Ennen kuin vihapuhe alkaa laantua ja yhteis- ja muu ymmärrys vallata alaa, nähdään vielä muutama tuotantokausi tositelevisiosarjasta Koko Suomi leipoo lättyyn.

Näyttämötaide kukoistaa Salossa. Salon teatteri tekee jälleen ensi kesänä suuren tuotannon Vuohensaareen. Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen on myös suuri menestys. Ennen kuin ensi-illan jälkeinen päänsärky on helpottanut, Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi.
Teatteri Provinssin juhlavuosi sujuu sekin erinomaisesti. Oman talon taitajien lisäksi lavalla nähdään totuttuun tapaan myös vierailevia tähtiä. Toiveena on, että Virve Rosti esiintyy venäläisen vallankumouksen ja amerikkalaisen gangsterisodan yhdistävässä suurmusikaalissa Kun Zivago kuoli.

Oikoradan linjauksia esitellään salolaisille tammikuussa, ja Tunnin juna pysyy tänä vuonna muutenkin puheenaiheena. Toiveikkaimmat junailijat ovat viime vuosina vakuuttaneet, että juna voi liikkua uusilla kiskoilla ensi vuosikymmenellä.
Näkemystä ei tarvitse muuttaa. Ensi vuosikymmen on hyvä tavoite tälläkin vuosikymmenellä.

Mitä koulussa pitäisi opettaa: uskontoa vai elämänkatsomustietoa vai molempia? Opetusministeri Li Andersson esittää, että kaikki voivat uskontokunnasta riippumatta valita halutessaan elämänkatsomustiedon.
Ennen kylvöjen siunaamista keväällä keskusta esittää tyhjenevän maaseudun pelastukseksi perusopetuksen läpäisevää pakollista emännänkatsomustietoa.

Tuli sanottua

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.12.2019

Vuoden ja vuosikymmenen viimeisen sunnuntain pakinassa pakinoitsija katsoo tekemisiään laatikon ulkopuolelta ja käyttää siksi itsestään kolmatta persoonaa. Kaksi persoonaa hänellä on käytössä ihan arkenakin.
Viimeisinä päivinä on tapana katsoa taaksepäin ja hämmästellä, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä. Seuraavien muistelusten totuudellisuuden takaa, että ne on jo kertaalleen julkaistu lehdessä.

Tammikuussa 2019 tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili Kiinassa. Kuultiin, että vuonna 2020 Finlandia-hiihto hiihdetään myös siellä. Presidentillä on aina matkoillaan mukana monenlaisia hiihtäjiä, tällä kertaa oikein Hiihtoliitosta.
Niinistö kertoi puhuneensa Kiinan presidentin Xi Jinbingin kanssa ihmisoikeuksista, eikä pakinoitsijakaan voinut olla kajoamatta aiheeseen.
– Onko teillä vankilassa tilaa?
– Miksi sitä kysytte, herra pääsihteeri, herra presidentti, herra keskussotilaskomission puheenjohtaja?
– Toisin ajattelijoita.

Talven selän taituttua Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit. Vaalit voitti Antti Rinteen johtama SDP. Vähän ennen vaaleja erosi Juha Sipilän ja vähän vaalien jälkeen Rinteen hallitus.
Pakinoitsija muistutti vaalien alla, että vaikka Suomessa tapahtuu kaikenlaista kummallista, kaikenlaista jää myös tapahtumatta toisin kuin muualla. Esimerkiksi Kazakstanin uusi presidentti Kassim-Jomart Tokajev päätti maaliskuussa yksimielisesti, että pääkaupungin Astanan nimi vaihdetaan entisen presidentin mukaan Nursultaniksi.
Suomessa ei toimita näin, mutta jos toimittaisiin, Niinistön päätöksellä Suomen pääkaupunki olisi jo vuosia ollut Haloonen Helsinki.

Jutta Urpilainen nimitettiin syksyllä EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavaksi komissaariksi. Sydänkesällä tätä ei vielä tiedetty. Urpilaisen tulevista tehtävistä esitettiin  kyllä valistuneita arvauksia, ja muun muassa silloinen komissaari ja tällä viikolla Sitran yliasiamiehenä aloittava Jyrki Katainen arveli, että Urpilainen voi saada oikeinkin hyvän salkun.
Pakinoitsija totesi, että se olisi suotavaa. Viisi vuotta on pitkä aika niin komissaarille kuin salkulle, ja olisi ikävää, jos lukko menisi rikki, vuori repeäisi tai kahva irtoaisi kesken kauden.

Syksyllä Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna julkisti suunnitelman, jonka mukaan Salon vesiliikelaitos muutetaan osakeyhtiöksi. Saman tien julkisuudessa alettiin epäillä, että veden hinta nousee. Vastauksia vaadittiin, ja pakinoitsija antoi niitä.
– Aluksi hinta kelluu. Myöhemmin se voi nousta, mutta kuluttajan kukkarossa korotus on kuin pisara meressä. Pohjavedellä on pohjahinta, mutta hinnalle voidaan laittaa myös vesikatto. Ja kannattaa muistaa, että vaikka hinta olisi suolainen, vesi on makeaa.

Entä ensi vuonna? Onko satiirille sijaa, parodialle palstatilaa?
Kirjailija Paavo Haavikko lausahti aikoinaan, että parodia on jo kauan ollut mahdotonta, ne tekevät sen itse.
Ei se aivan niin ole. Pakinoitsija muistuttaa, että asiat voisivat olla vieläkin hullummin.