Tähti se kulkevi

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.12.2017

Ovelta kuuluu reipas ääni: Saako tulla laulamaan?
No, saahan sitä, ja tullettehan te, vaikka kiellettäisiin.

Hyvää iltaa, hyvää iltaa
itse kullekin säädyllem,
sekä isännil että emännil,
jokaiselle kuin äänestää saa.
Ja me toivotam, ja me toivotam
asiallista  kampanjointia
ja toki taivaallista ystävyyttä,
muttei haittaa, vaik riitaakin ois.

Yksi Sauli, hän se ajoi
junakyydillä halki maan
siihen asti kun hän tuli
Kemijoen maalta.

Sauli: ”Kuningas Sauli olen minä.”
Keminmaan kuningas: ”Jaa, minä tykkään, ettet sinä ole mikään kuningas, vaan yksi styranki.”
Sauli: ”Jaa, minä tykkään, etten minä ole mikään styranki, mutta miksi sinä olet noin Paavo?”
Ja Paavo vastaa:
”Hoo, jos minä olen Paavo,
olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen Paavo,
olen minä hyviltä kaivattu.
Yksi herra ja kuningas Kemijoen maalta.”

Herodes: ”Vaikka sinä kuinka olisit yksi herra ja kuningas Keminmaalta, pitää sinun lankeeman minun eteeni polvilles ja rukoileman minua!”
Murjaanien kuningas: ”Ei vaan Merja, Laura, Nils, Pekka, Tuula ja Matti, joka itselleen sai numeron neljä, kerta äänesti nelosoluen kyläkauppaan, raitis mies!”
Herodes: ”Sinä muiden mukana, sinä taikka sun kuppis ja kirjas!”

Keminmaan kuningas vaipuu polvilleen niin kuin muutkin, ja Sauli alkaa laulaa:
”Katsokaatte nyt noita presidenttiehdokkaita,
kuinka ne taipuu rukoilemaan voittajaansa
ja lankeemaan hänen etehensä polovillensa.’’

Mutta kuka on tuo hahmo tähden takana? Se on Mänkki, porukan roudari, ja hän sanoo:
”Älkää menkö Betlehemiin, Juuttaan maalle, vaan pysykää Suomessa. Menkää vaalikeskusteluihin, menkää markettien pihoille. Siellä te löydätte äänestäjät, joiden lauma on laskettu laitumille, ja heitä teidän pitää lähestymän, vaikka joskus tuntuisi, että puhutte härkäin ja aasein kanssa.”

Laulu ja miekkojen kalistelu kantautui Läntisen maan eduskuntatutkimuksen keskuksen viisaiden miesten korviin. He olivat palanneet kotiin nenäänsä pidellen, kun olivat nähneet, miten Salossa otettiin mallia Kemiönsaaresta ja täytettiin Mahtinaisentien töyssyjä kaloilla.
Sauli: ”Sepä minua suuresti harmittaa ja sydämelleni käy. Mutta menkää nyt, kiertäkää kaikki vaalihuoneet ja tuokaa tänne, mitä löydätte.”

Kuvaelma alkaa ollaan lopuillaan.
”Me olemme tulleet yllättäen ja pyytämättä, mutta emme viekkauvella emmekä vääryyvellä teijän huoneeseenne laulamaan, vaan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä poliitikkoja ja pyyvämme lanttia.”
”Ja tähteemme kynttilänpätkää.”
”Ja ainakin puolta miljoonaa ääntä.”
”Tai ainakin kynttilänpätkää.”

Hyvää joulua näiden pakinoiden lukijoille!

Minun Suomeni

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.12.2017

Satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivä tuli ja meni, mutta maailma ei ole valmis.
Kun yhdistetään vallankumous ja byrokratia, saadaan aikaan ratasto, jossa toiset murskaantuvat ja toiset selviytyvät. Vielä pitää odottaa uudenvuoden aattoiltaan ennen kuin kansankomissaarien neuvosto ehdottaa toimeenpanevalle keskuskomitealle, että Neuvosto-Venäjä tunnustaa Suomen itsenäisyyden.
On siis kaikki syyt jatkaa Suomi 100 -tunnelmissa vuoden viimeiseen minuuttiin saakka.

Salon Seudun Sanomissa julkaistiin itsenäisyyspäivän alla STT:n toimittajien tekemä juttu, jossa monipuolisesti valittu suomalainen vaikuttajajoukko kuvaili satavuotiasta Suomea.
Vastausten perusteella Suomi on muun muassa periksiantamaton selviytyjä sekä tasa-arvoinen, onnellinen ja vaatimaton maa, jolla on kaunis ja puhdas luonto sekä koulutettu ja rehellinen kansa.
Jotakin tuollaista vastaisin itsekin, jos kysyttäisiin.

Kaunis ja puhdas luonto; sitähän meillä riittää.
Jonain 1970-luvun alkupuolen joulunpyhinä olimme isän ja pienempien sisarusten kanssa metsässä kävelyllä. Tihutti, ja vesipisarat tipahtelivat kuusen neulasista.
Saman vuosikymmenen lopulla pakenin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista samaan metsään. Lunta oli niin, että niiden samojen kuusten alla näkyi hirvien makauksia. Sen jälkeen sukset ovat olleet jalassa yhden kerran.
Luonto on riittävän lähellä, kun se on näköetäisyydellä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto perustettiin vuonna 1967. Aloitin samana vuonna ekaluokkalaisena pienessä kyläkoulussa. Opettaja antoi vähemmän läksyjä, kun kerroin, että olin viikonloppuna saanut serkuilta luettavaksi Aku Ankkoja.
Sitran toimintaidean mukaista kestävään hyvinvointiin tähtäävää liiketoimintaa ei näillä eväillä ole syntynyt, mutta ymmärrys ihmisyksilön itsenäisyydestä elää edelleen.

Vaatimaton, rehellinen... näin kuvataan Suomea, suomalaisia ja suomalaisia sankareita. Niitä löytyy muualtakin kuin sotaelokuvista ja urheilukentiltä.
Mika ja Aki Kaurismäen Arvottomat-elokuvan päähenkilö on Manne, sankari, jonka suuhun on kirjoitettu verraton suomalainen elämänohje.
Kun Jean Sibeliuksen Finlandia on soinut, Manne lähtee pitkälle reissulle. Hän jättää asuntonsa avaimet työkaverilleen Tiinalle, joka on jäänyt ilman kortteeria.
Manne neuvoo, miten kämpässä käyttäydytään: ”Jos puhelin soi, älä vastaa. Jos menet ulos, jätä ovi auki. Jos siellä on kylmä, sulje ikkuna.”
Tällä pärjää seuraavatkin sata vuotta.

Sanoisin, että

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 3.12.2017

Tasavallan presidentiksi kannattaa pyrkiä. Siinä virassa on vähän valtaa, mutta paljon tilaisuuksia sanoa, mitä ajattelee.
Linnan juhlissa vieraat sanovat jotain presidentille, ja presidentti vastaa. Television katsojat eivät kuule, mitä puhutaan. Pitää lukea huulilta tai arvata.
Vierasjono on niin pitkä, että sanomisensa kannattaa suunnitella valmiiksi.

Laulu- ja liikuntaministeri Sampo Terhoa pyytäisin ottamaan selvästi liian pienen pipon päästä, kun ollaan sisällä.
– Och välkommen, ja jos et ymmärtänyt, opettele ruotsia, juntti, vaikka kyllähän sinä sitä jo osaat.
Finlandia-voittajaa ja Pro Finlandia -mitalin saanutta Juha Hurmetta opettaisin, että paimiolaispojan pitää puhua edes vähän lounaismurretta, jotta ihmiset ymmärtävät, mitä kautta kirjasivistys on tullut Suomeen.

Helsingissä Töölössä on kehkeytymässä mielenkiintoinen tilanne, kun itsenäisyyspäivänä samalla torilla on marssille lähteviä kansallismielisiä ja lasten tapahtuma, jossa on muun muassa alpakka-aitaus.
Sanoisin, että päästäkää alpakat irti ja laittakaa marssijat aitaukseen.

Salon näyttämöllä oli juuri Pikku prinssi -näytelmän ensi-ilta. Pikku prinssejä nähtiin myös kasvuyritysten Slush-tapahtumassa Helsingissä, vaikka kaikista prinsseistä ei koskaan kasva kuninkaita. Paikalla olivat Britannian William, Ruotsin Daniel ja Hollannin Constantijn.
Varsinkin prinssi Williamille sanoisin, että kiva kun kävit. Lapset näyttivät tykkäävän. Erityisen lämpimältä tuntui, kun näin, mitä sait lahjaksi Slushissa. Tekoäly-, kryptovaluutta- ja lohkoketjutekniikkapuheen keskellä sinulle lahjoitettiin Suomesta kotiin vietäväksi kaksi keppihevosta.

Muille presidenttiehdokkaille sanoisin, että voitte jättää gallupien kannatuslukunne tuohon oven pielessä olevaan lippaaseen. Lähetän koko saaliin Saloon, missä sillä voidaan hankkia prosenttitaidetta.
Senkin sanoisin, että aika moni poliitikko saa vuoden aikana postia kansalaisilta. Sitä tulee Huttusilta, Puttosilta ja Lehtosilta, mutta vain minä olen saanut kiitoskirjeen Mattisilta.