Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.12.2015
Vaikka varsinaiset joulupyhät ovat jo ohi, jouluaika jatkuu vielä. Edessä ovat uuden vuoden juhlinta ja kolmen viisaan arkipyhämiehen loppiainen. Vasta nuuttikesteissä lauletaan, että joulu päättyy, vaikkei kenkään sois. Ja mikä muu kenkään soiskaan, jos ei Pasilan miehen kännykkä?
Näin vuoden vedellessä viimeisiään on tapana katsoa taaksepäin, vaikka sitä muistitikulla silmään, joka vanhoja muistelee.
Mitä hyötyä on muistaa, että tämän vuoden alussa, ennen eduskuntavaaleja nykyinen valtiovarainministeri julisti, että politiikka on rikki? Koko iskulausehan perustui arkisessa tilanteessa syntyneeseen väärinkäsitykseen. Ministeri seisoi kodintarvikeosastolla sirpaleiden keskellä, kun kaupan täti tuli torumaan.
– Se oli jo rikki, kun minä tulin, vaikersi ministeri.
Mitä hyötyä on muistaa, kuinka kolme pientä porsasta päätti rakentaa eduskuntavaalien jälkeen talon? Siinähän kävi niin, että susi tuli ja puhalsi ensin nurin tohtoriporsaan, sitten maisteriporsaan ja lopulta myös insinööriporsaan talon, jonne kaksi muuta olivat juosseet turvan. Susi nuoleskeli huuliaan, mutta insinööriporsas katsoi sutta silmiin ja sanoi:
– Talo sortui, myönnetään, mutta se valmistui aikataulun mukaisesti.
Kannattaako muistella, että turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten vastustajat eivät vielä alkusyksystä sylkeneet kantasuomalaisten päälle niin paljon kuin nyt? Joka tapauksessa asioista puhutaan edelleen pakolaisten pään yli. Harva paikan tukija on turvapaikan hakija.
Muistelemattakin muistamme, kuinka pääministeri tuli televisioon puhumaan vakavasta tilanteesta: Emme saa päästää tilannetta siihen, että muut nauravat meille, kun voimme tehdä sen itse. Tiedän, että parodia ja ironia kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme käytä niitä, muutaman vuoden päästä olemme vieläkin vakavampia. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko nauretaan tai itketään ja nauretaan.
Ja siitähän ei ole kuin kotva, kun Kalle, Jallu ja Ratto lopetettiin. Lehtien teko ei enää kannata, sillä internetissä on tarjolla sekä liikkuvaa että seisovaa kuvaa yllin kyllin. Näkemättä jäi joulunumero, jossa olisivat kohdanneet kuuma kinkku ja kiimakunkku.
Ei siis muistella menneitä, vaan katsellaan valoisin mielin tulevaan. Tämän pakinan ainekset ovat enimmäkseen kierrätystä vuoden varrelta, eivätkä alunperinkään asiantuntijoiden näkemyksiä vaan kirjoittajan itsensä keksimiä. Sori siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti