Naantalin aurinko

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.7.2015

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yllätti tällä viikolla soittamalla Ylen Luontoillan suoraan lähetykseen. Toimittaja esitteli hänet Sauliksi Naantalista. Puhetta piisasi palsternakasta ja valkolehdokista.
Mutta ei tässä vielä kaikki.

x

– Ja näin pärähti käyntiin Entisten salolaisten sävellahja. Tervetuloa kaikki entisyyden, salolaisuuden ja hyvän musiikin ystävät. Ensimmäisenä soittajana meillä on Sauli Naantalista. Mitä kuuluu?
– Kiitos, hyvää kuuluu, tänne Naantaliin siis, sillä lippu on Salossa aina, kun minä olen täällä, mutta jos puhutaan Salon tilanteessa, voi saada vaikutelman, että lippu on pikemminkin puolisalossa.
– Niin se taitaa olla. Mutta mikä on musiikkitoiveesi?
– Kuuntelin tätä laulua auton kasettisoittimesta, kun ajoin Lukkarinmäestä Turun hovioikeuteen. Haluan tällä toiveella niin sanotusti tsempata syntymäkaupunkini asukkaita. Säveltäjä tosin on brittiläisen Sham 69 -orkesterin Jimmy Pursey, mutta sanoitus on silloisen salolaisen Kari Hipposen käsialaa.
– Ja mikähän kappale on kyseessä?
– Vaavi-yhtyeen Ei koskaan myöhäistä.

x

– Ja nyt meillä on täällä Luontoillassa aikaa vielä yhteen puheluun. Kuka siellä kukkuu?
– Tällä on imitaattori Jarkko Tamminen.
– Älkää yrittäkö! Kuulostatte aivan tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä eli meidän kesken Saulilta Naantalista.
– Kyllä minä olen Jarkko Tamminen, ja minulla olisi sellainen luontoaiheinen kysymys kuin...
– Minä tunnen Tammisen. Hänen äänialansa on paljon korkeampi kuin teidän.
– Mutta minä olen harjoitellut...
– Lopetetaan nyt tähän. On aika kiusallista meille ja kuulijoille, kun tällä tavalla tehdään pilaa rakastetusta ohjelmasta.
– Mutta minä olen imitaattori...
– Kuulemiin!

x

– Olenko Luontoillassa?
– Kyllä vain. Mistä haluaisitte kysyä?
– Istun täällä laiturilla, ja tuossa kaiteella on sellainen pieni otus, joka pitää hiljaista ääntä.
– Kuvailisitteko tarkemmin?
– Vähän se kiiltelee ilta-auringossa, ja sillä on sellainen aika pitkä ja terävä töyhtö.
– Voisitteko mennä hieman lähemmäksi ja kertoa täsmällisempiä tuntomerkkejä.
– Kyllä vain. Hetkinen.
– No nyt kyllä alkaa ääni kiertää pahasti. Voisitteko sulkea radion.
– Selvä. Kiinni on.
– Hyvä. No niin, millaista ääntä se teidän otuksenne pitää?
– Ei nyt enää minkäänlaista.