Mutta ennen sitä oikaistaan muutama väärä tieto: pääministerit eivät keskustelleet Brysselissä Thessalonikin Prismassa myytävän oluen vahvuudesta, Minskissä ei neuvoteltu Venäjän ja Ukrainan välisen rajan yli omaan käyttöön kuljetettavan oluen määrästä eikä eteläkorealaisen lentoyhtiön johtajan tytär joutunut vankilaan siksi, että suuttui väärän lämpöisenä tarjoillusta riisioluesta.
Mitä siis tapahtui?
Juha Sipilä ja Timo Laaninen esittelivät keskustaväen risteilyllä puolueen vaalitavoitteita. Oltiin Tallinnan lautalla, ja teinit mulkoilivat heitä pöydästään ja ajattelivat, että me ei olla ikinä niin kuin noi.
– Verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, sanoi Sipilä.
Yleisöä oli jo lämmitetty Suomi nousuun -vaalilaulun säröisellä sähkökitaralla, joten aplodit tulivat pyytämättä.
– Koulutus ja osaaminen kivijalkana, jatkoi Laaninen.
Yleisö nousi seisomaan ja jatkoi taputusta.
– Kotipalvelut ja valinnanvapaus takaisin perheille! julisti Sipilä oikein huutomerkin kanssa.
Taputus muuttui tasaisen rytmikkääksi.
Oli Laanisen vuoro:
– Biotaloudesta ja digitalisaatiosta kasvua!
Vaalikentille kaipaava keskustaväki alkoi tömistää jalkojaan.
Sipilä heitti puita pesään ja vettä kiukaalle:
– Kuntien palvelut ja talous tasapainoon!
Taputukset ja töminä voimistuivat, ja yleisön joukosta alkoi kuulua kannustavia huutoja. Sanoista ei saanut selvää, mutta tunnelma oli korkealla.
Laaninen heitti vielä yhden:
– Sote maaliin!
– Sote maaliin! Sote maaliin! Sote maaliin! vastasi yleisö.
Puheenjohtaja veti puoluesihteerin vähän sivummalle.
– Kuule, minä alan olla huolissani. Porukka käy vähän liian kuumana. Kannatus on jo korkealla, ja jos tästä vielä noustaan, alamäki alkaa ennen vaalipäivää.
Puoluesihteeri katsoi villiintynyttä yleisöä ja kysyi:
– Pitäisikö yrittää vähän laimentaa?
Ja kuinka sitten kävikään.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.2.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti