On kuin kuuntelisi presidentin puhetta: esiin nousee kolme suurta kysymystä.
*
– Minä lupasin olla esimerkkinä lapsille. Tutkijan mukaan yhä nuoremmilla on ulkonäköpaineita, ja siksi keskityn tänä vuonna henkisempiin arvoihin, enkä kiinnitä omaan ulkonäkööni niin paljon huomiota kuin ennen, sanoo ensimmäinen viisas.
– Hyvä lupaus, kehuvat toiset.
– Te sen sijaan voisitte kumpikin käydä parturissa, neuvoo ensimmäinen.
*
Hetken miehet mutustelevat joulusta rääppeiksi jääneitä tähtitorttuja. Sitten on toisen viisaan vuoro avautua:
– Lupasin pysyä poissa heikoilta jäiltä.
– Viisas lupaus, mutta mistä moinen tuli mieleesi juuri tänä talvena?
– Otin onkeeni Salon urheilukalastajien neuvosta. He järjestävät loppiaisena pilkkikisan, jossa ei mennä jäälle, vaan pysytään laiturilla.
– Siitä oli lehdessäkin, muistavat muut.
– Ihmettelen vain, mitä niin reikäisellä laiturilla tehdään kilpailujen jälkeen.
Seuraa hetken hiljaisuus. Sameissa vesissä tehdään syvällisimmät havainnot.
*
Mutta mitä lupasi kolmas? Se selviää nyt.
– Lupasin olla koko vuoden valittamatta. Yritän valaa salolaisiin myönteistä henkeä ja uskoa tulevaisuuteen.
Muut nousevat seisomaan pelkästä arvostuksesta. Siinä on varsinaisen viisas mies.
– Salossa valmistellaan ja päätetään, suunnitellaan ja tehdään, puretaan ja rakennetaan, mutta lopulta kaikki on kuitenkin korkeimmassa kädessä, jatkaa kolmas.
Hänen sanansa hämmentävät. On pakko kysyä, onko toveri tullut uskoon joulun pyhinä? Ei nyt sentään, kolmas viisas vakuuttaa.
– Tarkoitan korkeinta hallinto-oikeutta.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 4.1.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti