Lauantaina oli taas ravintolapäivä. Pop up -ravintoloita putkahteli esiin siellä täällä.
Tilapäisistä putkahteluravintoloista vouhottavat eniten suurimpien kaupunkien nuoret aikuiset. Heilläkö ei ole normaalisti tarpeeksi valinnanvaraa?
No, kyse ei olekaan valinnanvarasta, vaan siitä, että ravintolatoiminta on niin hirveen säänneltyä. Täytyy olla niinku anniskelulupa ja sillee niinku hygieniapassi eikä pelkkä viilee tunnelma riitä, vaan täytyy olla niinku kylmää tilaa ruoka-aineille ja jotain verojuttuja ja kaikkee, mikä vie mahdollisuuden yrittämiseltä ja luovuudelta ja...
Oikeastaan on rajoittavaa, että pop up -meininkiä on vain ravintolaelämässä. Ajattelua voisi laajentaa.
Pimeä pirssi? Ei, minä ajan pop up -taksia.
Tarvitaanko kotitalousvähennykseen kuitteja? Ei löydy. Meillä kävi sellainen pop up -kirvesmies.
Ei minulla ole tutkintoa. Olen pop up -lääkäri ja pidän vastaanottoa vain tämän päivän.
Politiikkaan pop up -on jo kotiutunut. Presidenttiehdokkaiden kannattajia on putkahdellut esiin pitkin talvea.
Näissä vaaleissa äänestäjä ajattelee enemmän itseään kuin tulevaa presidenttiä. Äänestämällä kiinnitytään jompaankumpaan porukkaan, niinistöläisiin tai haavistolaisiin. Presidentti tulee valittua siinä sivussa.
Julkisilla kannattajilla on merkitystä. Ja vaihtoehtojahan piisaa.
Marco Bjurström vai Jari Sillanpää? Aake Kalliala vai Seela Sella?
Apulannan Sipe vai Rasmuksen Lauri? Danny vai Hector?
Arvi Lind vai Niel Hardwick? Jörn Donner vai Tapani Kiminkinen?
Paavo Väyrynen vai Eva Biaudet? Juhani Nummentalo vai Saija Karnisto?
Jääkiekkoilevat Koivut vai musisoivat von Hertzenit?
Voittaa Haavisto tai Niinistö, Haaviston tukijaksi ilmoittautunut Pauli Hanhiniemi sopii laulutaiteellaan tulkitsemaan häviäjän huomisaamun tunnelmaa:
Kuinka kuluu multa maanantai?
Ainoo kaverikin töitä sai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti