Onnelliset

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.3.2019

Suomi on YK:n onnellisuusraportin mukaan edelleen maailman onnellisin maa.
Paha sanoa vastaan, sillä onnellisuutta on selitetty isoilla asioilla, sellaisilla kuin bruttokansantuote, konfliktien ja korruption määrä, sosiaaliset turvaverkot ja väestön terveys.
Onnellisuuteen vaikuttaa raportissa myös hallituksen politiikka. Sen miettiminen saa mielen kaihoisaksi: oli meilläkin hallitus – ennen kuin Juha Sipilä keksi kaikkien puolueiden opposition.

YK mittaa onnellisuutta säännöllisesti, mutta kyllä sitä on pyritty analysoimaan jo paljon ennen Kansainliittoakin.
Esimerkiksi Aleksis Kivellä oli elämässään vastatuulta, mutta kun Aleksista pyydettiin arvioimaan onnellisuuttaan asteikolla 0–10, hän vastasi runolla: ”Mä kiireelle korkean vuoren nyt astelen raikkaassa tuules; mun toivoni aamusen koin, mun kultani kohtaan siellä.”
Hieman tunteikasta ehkä, mutta tuolta sektorilta onnea etsitään edelleen niin tosi elämässä kuin tosi-tv:ssä, vaikka kielenkäyttö on arkisempaa ja suorasukaisempaa. Tässäkin lainauksessa Aleksis Kiven ainoa v-sana oli vuori.

Perusnegatiivinen äreys ajaa arviomaan Suomen toistuvaa huippuonnellisuutta, että joko taas ja miksi aina me.
Mutta yritetään nyt etsiä muitakin kuin Yhdistyneiden kansakuntien auktorisoimia onnellistuttavia asioita.
Otetaan vaikka sää. Suomessa voi yhden maaliskuisen vuorokauden aikana kokea yöpakkasen, kirkkaan täysikuun, räntäsateen, auringonpaisteen, elämänilon ja syvän ahdistuksen. Jos tällainen ei pidä onnellisuutta yllä, niin mikä sitten?

Kansanedustajakandidaatit ovat vaalien alla vaihtelevien kevätilmojen armoilla. Voimat ovat koetuksella, kun ehdokas viikkokausia antaa itsestään kaiken, eikä voi olla varma, saako mitään takaisin.
Onneksi Salon kaupunki tulee hätiin. Se on kutsunut kaikki vaalipiirin kansanedustajat aamukahville kaupungintalolle. Tempaus on ensimmäinen laatuaan. Tulevaisuudessa tarjotaan myös makkaraa, soppaa ja lettuja.

Mistä vielä on syytä olla onnellinen? No, ainakin siitä, että Suomi on Suomi eikä Kazakstan, vaikka meillä onkin ollut yhteiset isännät. Kazakstanhan on entinen neuvostotasavalta ja Suomi entinen suuriruhtinaskunta.
Kazakstanin uusi presidentti Kassim-Jomart Tokajev vannoi tällä viikolla virkavalan ja ehdotti samalla, että maan pääkaupungin Astanan nimi vaihdetaan. Ilman valiokuntia, komiteoita tai puoluerajat ylittävää valmistelua parlamentti päätti saman tien, että uusi nimi on entisen presidentin mukaan Nursultan.
Meillä ei menetellä näin, mutta jos meneteltäisiin, Suomen pääkaupunki olisi ollut jo monta vuotta Haloonen Helsinki.