Aforismeja - 2

Vapautuuko orja, jos hänelle aletaan maksaa palkkaa?
 

Olet ollut korvaamaton työntekijä. Tilallesi ei oteta ketään.

Mikä täällä on ollessa, puun ja kuoren välissä, mahlana.

Asiakas on aika oikeassa. Ja esimies. 

Aforismeja - 1

Totuuskin kelpaa, kunhan se puetaan mielipiteeksi.

Tyhmyys ei tiivisty joukossa. Se laajenee.

Polta yksikin kirja, ja savu peittää auringon.

Kynä on vaarallinen ase kuolleenkin kädessä.

Täällä saa sanoa mitä tahansa. On paras vaieta.

PAKINA: Alun alku

Loppiaisen lähestyessä viisaat miehet kokoontuvat vertailemaan uudenvuodenlupauksiaan. Kun ensin on eletty kuin viimeistä päivää, ja sitten aloitetaan kaikki alusta, niin hyvähän siitä tulee.
   On kuin kuuntelisi presidentin puhetta: esiin nousee kolme suurta kysymystä.

*

– Minä lupasin olla esimerkkinä lapsille. Tutkijan mukaan yhä nuoremmilla on ulkonäköpaineita, ja siksi keskityn tänä vuonna henkisempiin arvoihin, enkä kiinnitä omaan ulkonäkööni niin paljon huomiota kuin ennen, sanoo ensimmäinen viisas.
   – Hyvä lupaus, kehuvat toiset.
   – Te sen sijaan voisitte kumpikin käydä parturissa, neuvoo ensimmäinen.

*

Hetken miehet mutustelevat joulusta rääppeiksi jääneitä tähtitorttuja. Sitten on toisen viisaan vuoro avautua:
   – Lupasin pysyä poissa heikoilta jäiltä.
   – Viisas lupaus, mutta mistä moinen tuli mieleesi juuri tänä talvena?
   – Otin onkeeni Salon urheilukalastajien neuvosta. He järjestävät loppiaisena pilkkikisan, jossa ei mennä jäälle, vaan pysytään laiturilla.
   – Siitä oli lehdessäkin, muistavat muut.
   – Ihmettelen vain, mitä niin reikäisellä laiturilla tehdään kilpailujen jälkeen.
Seuraa hetken hiljaisuus. Sameissa vesissä tehdään syvällisimmät havainnot.

*

Mutta mitä lupasi kolmas? Se selviää nyt.
   – Lupasin olla koko vuoden valittamatta. Yritän valaa salolaisiin myönteistä henkeä ja uskoa tulevaisuuteen.
Muut nousevat seisomaan pelkästä arvostuksesta. Siinä on varsinaisen viisas mies.
   – Salossa valmistellaan ja päätetään, suunnitellaan ja tehdään, puretaan ja rakennetaan, mutta lopulta kaikki on kuitenkin korkeimmassa kädessä, jatkaa kolmas.
   Hänen sanansa hämmentävät. On pakko kysyä, onko toveri tullut uskoon joulun pyhinä? Ei nyt sentään, kolmas viisas vakuuttaa.
   – Tarkoitan korkeinta hallinto-oikeutta.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 4.1.2015

Kunnallispolitiikan puolesta

Martti Häikiö kirjoitti sunnuntaina (4.6.2015) Helsingin Sanomien mielipideosastolla siitä, kuinka kunnallispolitiikkaa opettaa sovinnontekoon. Hän otti osaa konsensuskeskusteluun, joka alkoi, kun pääministeri Alexander Stubb piti suomalaista konsensuspyrkimystä pahana.

Häikiön mukaan kaikkien puolueiden olemassaolo perustuu kunnallispolitiikkaan: puolueiden jäsenet kuuluvat kunnissa toimiviin perusyhdistyksiin, ja kunnalliset lauta- ja johtokuntapaikat sitovat ja motivoivat jäseniä kansanvaltaiseen toimintaan.

Näin eduskuntavaalivuonna näkee, miten järjestöjen paikallisia aktiiveja tarvitaan vaalityöhön, vaikka vaalit ovat valtakunnalliset. Parhaimmillaan vaalityön kiihkeys kantaa niin, että aktiivi saa uutta intoa toimia paikallispolitiikassa tai politiikkaan saadaan peräti mukaan uusia ihmisiä. Pahimmillaan vaalityöläisten uurastus nostaa eduskuntaan vain omasta itsestään kiinnostuneen ehdokkaan, joka viis veisaa kotikaupunkinsa asioista.

Kunnallispolitiikassa parasta on, että siinä ei ole oppositiota. Hallitus- ja lautakuntapaikat jaetaan vaalituloksen mukaan. Valtakunnan politiikassa ongelmalliseksi koettu sateenkaarihallitus on arkipäivää kunnissa, missä hallitustason päätöksiäkin tehdään äänestämällä, eikä se vahingoita ketään.

Suurin osa päätöksistä syntyy yksimielisesti, mutta silloin, kun ei olla samaa mieltä, äänestetään, ja sen jälkeen tehdään enemmistön tahdon mukaan. Ja mennään eteenpäin.

Valtakunnan politiikkaan pitäisi edetä kunnallisten luottamustehtävien ja paikallisen järjestötyön kautta. Siellä syntyy ymmärrys politiikan luonteesta ja mahdollisuuksista.

PAKINA: Pakkasukkoa odotellessa

Mikä se on, joka ei synny eikä häviä?

Se on energia.

Uskomaton juttu, kun ottaa huomioon, kuinka paljon energiasta puhutaan. Salossa jätteen energiakäytöstä kinastellaan käämit käryten niin, että mikään polttolaitos ei pysty synnyttämään vastaava lämpöä.

Suuremman luokan energiakeskustelua on käyty ydinvoimasta. Tällä erää se huipentui siihen, että Fortum avusti kilpailijaansa Fennovoimaa saamaan ydinvoimaluvan ja Rosatomia pääsemään rakennustyömaalle Suomeen. Fortum saa vastalahjaksi venäläisen Gazpromin omistamalta firmalta Karjalasta ja Kuolasta kuolaamiaan vesivoimaloita.

Yritysjärjestelyä kadehtisi kuka tahansa 1980-luvun lopun nurkanvaltaaja ja kiinteistökeplottelija.
Ydinvoimakuvioissa on edetty kauas puolustusministeri Jyri Häkämiehen ajoista. Ennen kuin Häkämies meni töihin Elinkeinoelämän keskusliittoon hän kävi Washingtonissa sanomassa, että Suomen suurimmat turvallisuuspoliittiset haasteet ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Nyt Venäjä, Venäjä ja Venäjä ovat suuri energiapoliittinen mahdollisuus.

Gazprom on monialaisena toimijana kuin suoraan James Bond -elokuvasta: yhtiöllä on kaasukenttiä, bensa-asemia, pankki, televisiokanava ja tytäryhtiö, jota konsultoi Paavo Lipponen.

Edellisen virkkeen tuotantoketjun heikoin lenkki on Bond. Tuplanollaseiskalla menee huonosti. Hänellä on käynyt varkaita.

Ensin rosvot ottivat luvatta käyttöön tulevaa Spectre-elokuvaa varten rakennetut maastoautot, joilla piti kaahailla Alpeilla. Seuraavaksi huomattiin, että hakkerit olivat varastaneet elokuvan alustavan käsikirjoituksen.

Nyt pelätään, että juoni paljastuu jo ennen ensi iltaa. Iskeekö James Bond naisen? Romuttaako hän auton? Onko elokuvan viimeinen puolituntinen täynnä räiskettä ja räjähdyksiä? Onko viimeinen repliikki vitsikäs? Ei voi tietää.

Luotettavien brittiläisten tiedustelulähteiden mukaan ensi marraskuussa ensi-iltaan tuleva elokuva päättyy jouluiseen tunnelmaan. James Bond kytkee tonttulakin kulkuseen kätkettyä työkalua käyttäen kynttiläsarjan verkkoon, ja kuusi valaistaan vihreällä sähköllä.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 21.12.2014

Tilaa Pakinalähetys: http://www.enostone.fi/tuotteet.html?id=1/118

Sydäntä vain puolikas

Torille on pystytte kuusi, ja komissaari Katainen teki paketin, joten joulu saa tulla.

Mutta sitä ennen: tervetuloa seuraamaan uutta kiihkeätempoista sairaalasarjaa Soten syke. Siinä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen traumapoliklinikan henkilökunta kokoaa himmeleitä ja avartaa yhtä luukkua.

Kuola valuu ja veri roiskuu, kun potilaita tulee ja menee. On jalattomia, kädettömiä ja selkärangattomia, ja välillä meno äityy aivan päättömäksi.

Mistä nyt kohistaan? Sisään tulevat Ruotsin kuningas ja kruununprinsessa, ja kuningas huutaa, että täällä on monivammapotilas, Klingspor, kaks on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas.

Seuraavaksi tiskille hoippuu linkkuveitseksi taittunut kansalainen ja valittaa:

– Vatsaan koskee.

– Jaaha. Ja millä alueella.

–Tässä vatsan alueella, tietenkin.

– Ei vaan millä sote-alueella?

– Häh?

– Länsi-, Itä, Pohjois-, Keski- vai Suur-Suomi?

– En minä tiedä.

– No, mikä tuottajavastuukuntayhtymä?

– Vastuu? Kaipa se ravintoloitsija on vastuussa, jos tämä on ruokamyrkytys.

– Nyt on parempi, että menette ulos noista ovista, joista juuri tulitte sisään. Tämän ei ole mikään komediasarja, vaan asiantuntijavoimin ja parlamentaarisesti taustoitettua draamaa.

Vartija tulee ja tarttuu potilasta kyynärvarresta.

– Haluan puhua ylilääkäri Stubbin kanssa, vaatii potilas.

– Hän ei ole enää palveluksessamme. Hän kirjoitti itselleen lähetteen yksityisvastaanotolle, koska se on kannattavampaa sekä hänelle että yhteiskunnalle eli kaikki voittavat paitsi ehkä sinä.

– Entä apulaisylilääkäri Rinne?

– Hän on eläkeläisten kalastusretkellä siltä varalta, että jollakulla menee koukku sormeen tai uistin korvaan.

Potilas tarttuu viimeiseen oljenkorteen:

– Pääsenkö Sipilän ja Soinin puheille?

– Heidän vastaanottohuoneensa on tuossa vastapäätä eli oppositiossa, mutta herrat kandit eivät ole siellä. Heitä ei ole näkynyt eduskunnan avioliittoäänestyksen jälkeen.

– Missä he mahtavat olla?

Hoitaja kumartuu tiskin yli ja kuiskaa:

– Luulisin, että lakanavarastossa.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30.11.2014

Turun Sanomien arvio pakinalähetyksestä. Kriitikko oivaltanut kirjan ja pakinan luonteen: "Lehtosen valtti on kuitenkin vivahteikas sanankäyttö. Teksti saattaa hymyilyttää sanallisella nokkeluudellaan, vaikka käsiteltävä asia olisi menneen talven lumi."

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/705275/Ylistys+pakinalle

Ylistys pakinalle

Kirjat | Turun Sanomat 27.11.2014 03:29 | 0

Asko Lehtonen: Pakinalähetys. Enostone. 115 s.
Pakina on haastava laji. Luetelkaapa nopeasti kymmenen keskeistä 2000-luvun suomalaista pakinoitsijaa. Montako muistitte? Aivan, vaatii vähän miettimistä.
Nykyään kirjoitetaan blogeja ja kolumneja, twiitataan ja päivitetään Facebookia. Pakina kamppailee lukijoista siinä missä muukin lehtimaailma. Kaiken lisäksi pakina kuulostaa sanana vanhahtavalta, menneen maailma touhulta.
Mutta onko se sitä? Salon Seudun Sanomien toimittajan ja pakinoitsijan Asko Lehtosen mielestä ei. Hän todistaa väitteen kokoelmallaan Pakinalähetys. Hauskaa luettavaa, ja sitähän pakina pyrkii olemaan.
Pakina käsittelee usein ajankohtaisia aiheita, mutta ei aina. Kyllä ajattomistakin aiheista pakina syntyy. Ajattomat aiheet ovat siitä hyviä, että nimestään huolimatta ne ovat aina ajankohtaisia.
Lehdessä julkaistun pakinan osalta ajankohtaisuuden ja ajattomuuden kysymys ei ole kovin tärkeä. Päivän pakinasta lukija tietää heti mistä on kyse.
Pakinakokoelman kannalta tilanne on toinen. Jotkut asiat vanhenevat väistämättä ja samalla tylsyy terä, jonka pakinoitsija on sanomistaan varten varta vasten hionut.
Eivät kaikki Lehtosen kokoelmaansa valitsemat pakinatkaan ole säilyttäneet tuoreuttaan. Lehtosen valtti on kuitenkin vivahteikas sanankäyttö. Teksti saattaa hymyilyttää sanallisella nokkeluudellaan, vaikka käsiteltävä asia olisi menneen talven lumi.
Koska olen Lehtosen tavoin puujalkahuumorin ystävä, jaksan aina ilahtua hauskasta sanaleikistä, joka parhaimmillaan kääntää asiat päälaelleen. Tai ei ainakaan ilmaise asiaa, kuten se on aina ennen ilmaistu.
Pakinoiden oheen Lehtonen on kirjoittanut lyhyitä, muun muassa pakinan historiaa, luonnetta, tavoitteita ja nykytilaa valottavia tekstejä. Vaikka hyvät pakinat totta kai toimivat sellaisenaan, selityksittä, asiatekstit tuovat kokoelmaan mukavaa lisäarvoa.
Lisäksi ne omalta osaltaan muistuttavat pakinoinnin vaativuudesta. Hauska ja oivaltava teksti ei synny vitsejä kertomalla. Täytyy olla terävä kynä, laaja yleissivistys ja näkemyksellisyyttä yhdistellä asioita.

KIMMO RANTANEN

Musta Väinämöinen

Miten maailma on syntynyt? Luojan luomana? Maan ja taivaan yhtyessä? Alkuräjähdyksessä?

No, setä kertoo.

Äkälintu angry bird lenteä lekuttelevi ja etsi pesää, johon voisi laskea munansa. Veen emo, ilman impi nosti polvensa heinämättääksi, ja siihen se lintu muni seitsemän munaa. Ja kun se aikansa hautoi, syntyi maailma ja syntyivät Kalevalan maa ja kansa.

Kalevalaisille tapahtui kaikenlaista jännää, eikä ole ihme, että ennen pitkää suomalaiset päättivät tehdä Kalevalasta kolmeosaisen, kansainvälisen suurelokuvan. Ennen elokuvaa tekijöillä on ollut sormensa pelissä peleissä.

Koska elokuvalla ei ole vielä näyttelijöitä eikä budjettia, kansalliseepoksen versiointiin voi vaikuttaa kansalaismielipiteellä.

Suomessa on ennenkin suunniteltu suurelokuvia suurmiehistä. Mikäli Kalevalalle käy niin kuin Mannerheimille, parin vuoden päästä televisiossa nähdään musta Väinämöinen.

Pohjoismaissa tehdään kansainvälisestikin kiinnostavia jännityssarjoja. Miksei suomalaiseen Kalevalaankin lisättäisi dramatiikkaa Saaren Kyllikin murhalla?

Menestyselokuvaan tarvitaan tähtiä. Suomessa on niin monia hyviä näyttelijöitä, että menestysteos voidaan toteuttaa kotimaisin voimin. Keskeiset miesosat esittää Aku Hirviniemi, naisosat Iina Kuustonen.

Vain yhteen rooliin tarvitaan jenkkivahvistus. Kullervoksi kutsutaan näyttelijä Samuel L. Jackson, jotta saadaan kunnon kiroukset.

Lemminkäinen on luonnerooli melkein kenelle tahansa.Viihdelehtien perusteella näyttelijä ei ota työtään tosissaan, jos ei ole välillä ihan palasina.

Peleissä, lasten animaatioissa ja monessa koko perheen viihdeohjelmassakin on vaikea erottaa, missä tuote loppuu ja oheistuote alkaa. Kalevala on aihe, jonka ympärille on helppo rakentaa laaja tuoteperhe Kantele Hero -konsolipelistä Ilmarin emännän aamiaisleipään.

Varsinaista elokuvatrilogiaa suositummaksi nousevat kuitenkin Ville Haapasalon juontamat televisiosarjat Pohjolan halki 30 päivässä ja Haapasalo Goes Tuonela.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 23.11.2014

Tämän runon haluaisit kuulla

Salossa oli tänään onnistunut Varsinais-Suomen runoviikon tapahtuma. Paikkana oli hyväksi havaittu kahvila Toinen Keksi.

Oman, ehkä synkeähkön settini loppukevennykseksi esitin, siis luin:

TÄMÄN RUNON HALUAISIT KUULLA

Tätä runoa ei saa kopioida eikä levittää yleisölle

tätä runoa ei saa muistella kotona

tätä runoa ei saa katsoa kun se riisuu itsensä

tämä runo on salarakas oikeuden päätöksellä ja päätös on julkipantu

tätä runoa ei saa lukea ääneen toisten kuullen

korkeintaan kuiskaten

virka-aikaan viimeisessä kirjastossa

tämän runon oikeudet pidätetään

ja tuotto käytetään lyhentämättömänä

tätä runoa ei saa jättää yksinään huoneeseen hehkumaan

tätä runoa ei saa peittää ja tämän saa avata

vain valtuutettu asiantuntija

tämä runo oli parasta ennen ja TÄMÄN

sinä haluaisit kuulla