http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/705275/Ylistys+pakinalle
Ylistys pakinalle
Kirjat |
Turun Sanomat
27.11.2014 03:29 |
Asko Lehtonen: Pakinalähetys. Enostone. 115 s.
Pakina on haastava laji. Luetelkaapa nopeasti kymmenen keskeistä 2000-luvun suomalaista pakinoitsijaa. Montako muistitte? Aivan, vaatii vähän miettimistä.
Nykyään kirjoitetaan blogeja ja kolumneja, twiitataan ja päivitetään Facebookia. Pakina kamppailee lukijoista siinä missä muukin lehtimaailma. Kaiken lisäksi pakina kuulostaa sanana vanhahtavalta, menneen maailma touhulta.
Mutta onko se sitä? Salon Seudun Sanomien toimittajan ja pakinoitsijan Asko Lehtosen mielestä ei. Hän todistaa väitteen kokoelmallaan Pakinalähetys. Hauskaa luettavaa, ja sitähän pakina pyrkii olemaan.
Pakina käsittelee usein ajankohtaisia aiheita, mutta ei aina. Kyllä ajattomistakin aiheista pakina syntyy. Ajattomat aiheet ovat siitä hyviä, että nimestään huolimatta ne ovat aina ajankohtaisia.
Lehdessä julkaistun pakinan osalta ajankohtaisuuden ja ajattomuuden kysymys ei ole kovin tärkeä. Päivän pakinasta lukija tietää heti mistä on kyse.
Pakinakokoelman kannalta tilanne on toinen. Jotkut asiat vanhenevat väistämättä ja samalla tylsyy terä, jonka pakinoitsija on sanomistaan varten varta vasten hionut.
Eivät kaikki Lehtosen kokoelmaansa valitsemat pakinatkaan ole säilyttäneet tuoreuttaan. Lehtosen valtti on kuitenkin vivahteikas sanankäyttö. Teksti saattaa hymyilyttää sanallisella nokkeluudellaan, vaikka käsiteltävä asia olisi menneen talven lumi.
Koska olen Lehtosen tavoin puujalkahuumorin ystävä, jaksan aina ilahtua hauskasta sanaleikistä, joka parhaimmillaan kääntää asiat päälaelleen. Tai ei ainakaan ilmaise asiaa, kuten se on aina ennen ilmaistu.
Pakinoiden oheen Lehtonen on kirjoittanut lyhyitä, muun muassa pakinan historiaa, luonnetta, tavoitteita ja nykytilaa valottavia tekstejä. Vaikka hyvät pakinat totta kai toimivat sellaisenaan, selityksittä, asiatekstit tuovat kokoelmaan mukavaa lisäarvoa.
Lisäksi ne omalta osaltaan muistuttavat pakinoinnin vaativuudesta. Hauska ja oivaltava teksti ei synny vitsejä kertomalla. Täytyy olla terävä kynä, laaja yleissivistys ja näkemyksellisyyttä yhdistellä asioita.
Pakina on haastava laji. Luetelkaapa nopeasti kymmenen keskeistä 2000-luvun suomalaista pakinoitsijaa. Montako muistitte? Aivan, vaatii vähän miettimistä.
Nykyään kirjoitetaan blogeja ja kolumneja, twiitataan ja päivitetään Facebookia. Pakina kamppailee lukijoista siinä missä muukin lehtimaailma. Kaiken lisäksi pakina kuulostaa sanana vanhahtavalta, menneen maailma touhulta.
Mutta onko se sitä? Salon Seudun Sanomien toimittajan ja pakinoitsijan Asko Lehtosen mielestä ei. Hän todistaa väitteen kokoelmallaan Pakinalähetys. Hauskaa luettavaa, ja sitähän pakina pyrkii olemaan.
Pakina käsittelee usein ajankohtaisia aiheita, mutta ei aina. Kyllä ajattomistakin aiheista pakina syntyy. Ajattomat aiheet ovat siitä hyviä, että nimestään huolimatta ne ovat aina ajankohtaisia.
Lehdessä julkaistun pakinan osalta ajankohtaisuuden ja ajattomuuden kysymys ei ole kovin tärkeä. Päivän pakinasta lukija tietää heti mistä on kyse.
Pakinakokoelman kannalta tilanne on toinen. Jotkut asiat vanhenevat väistämättä ja samalla tylsyy terä, jonka pakinoitsija on sanomistaan varten varta vasten hionut.
Eivät kaikki Lehtosen kokoelmaansa valitsemat pakinatkaan ole säilyttäneet tuoreuttaan. Lehtosen valtti on kuitenkin vivahteikas sanankäyttö. Teksti saattaa hymyilyttää sanallisella nokkeluudellaan, vaikka käsiteltävä asia olisi menneen talven lumi.
Koska olen Lehtosen tavoin puujalkahuumorin ystävä, jaksan aina ilahtua hauskasta sanaleikistä, joka parhaimmillaan kääntää asiat päälaelleen. Tai ei ainakaan ilmaise asiaa, kuten se on aina ennen ilmaistu.
Pakinoiden oheen Lehtonen on kirjoittanut lyhyitä, muun muassa pakinan historiaa, luonnetta, tavoitteita ja nykytilaa valottavia tekstejä. Vaikka hyvät pakinat totta kai toimivat sellaisenaan, selityksittä, asiatekstit tuovat kokoelmaan mukavaa lisäarvoa.
Lisäksi ne omalta osaltaan muistuttavat pakinoinnin vaativuudesta. Hauska ja oivaltava teksti ei synny vitsejä kertomalla. Täytyy olla terävä kynä, laaja yleissivistys ja näkemyksellisyyttä yhdistellä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti