Yleisölle kiitos, sain teiltä paljon - Rakastetun hattu lakastui hienosti

Järjestin viime viikonloppuna, lauantaina 20. huhtikuuta "iltapäivämatinean", jossa aiheena olivat uusi runokirjani Rakastetun hattu lakastuu ja Juha Rislakin kanssa äänittämäni digi-ep Kuninkaantien kylmä penkka.

Tilaisuus oli maksuton eli minun tarjoamani.

Odotin, että takatalvisena päivänä paikalle tulisi parikymmentä tuttua, mutta yllätyin iloisesti - niin kuin muutkin esiintyjät. Villissä oli viitisenkymmentä keskittynyttä, kinnostunutta kuulijaa.

Esitimme Juhan kanssa ep:n kappaleet ja kolme muuta laulua, yhteensä seitsemän biisiä. Avasin tilaisuuden laululla, jonka olen säveltänyt kokoelmani nimikkorunoon.

Lausuntataiteilijat, runontuojat Päivikki Franck ja Raine Huovila esittivät kuusi runoa. Yksi niistä oli Kerron sinulle salaisuuden, jonka ystäväni Kari Pyrhönen on säveltänyt ja joka on julkaistu hänen Historia-levyllään ja yhteisellä Veljeksiltä paloi koti -levyllämme nimellä Kuin kukaan teistä. Pyrtsi ja Päivi olivat tulleet Villiin Karjaalta, ja oli hauska seurata verhon raosta Pyrtsin ilmettä, kun lavalta alkoi kuulua tuttua tekstiä lausuttuna.

Juhan kanssa olemme tehneet musiikillista yhteistyötä jo viime vuosituhannen puolella, kun kirjoitin tekstejä hänen Samuha-yhtyeelle tekemiinsä sävellyksiin. Viime kesänä tapasimme sattumalta Salossa soitinkauppa Kitarataivaan edessä. Poistuin liikkeestä yhtä instrumenttia rikkaampana; Juhalla oli Hannun kaupassa myynnissä vuoden 1951 parlor-kokoinen Levin. (Löysin parin viikon päästä sille kaverin Aarresaari-kirppikseltä, vuoden 1958 mallia. Mutta se on toinen tarina.)

Kaupanteon jälkeen menimme kahville, ja Juha sanoi, että voisimme tehdä jotain yhdessä minun biiseilleni. Syksyn ja talven mittaan treenasimme kappaleita Juhan sovituksilla ja alkuvuodesta menimme studioon. Lisää musaa on tulossa ehkä vielä tämän vuoden puolella.

Runontuojille tekstini menivät niin, että olimme peräkkäin keikalla vuoden 2022 Taiteiden yässä kulttuuritalo Villissä. Raine kysyi, olisiko minulla runoja, joita he voisivat harkita ohjelmistoonsa. Sanoin, että on, kokoelma on valmis.

No, vuosi meni ennen kuin mitään tapahtui. Hyllytin suuren osan "valmiin" kokoelman runoista (siirsin varastoon myöhempää muokkausta varten) ja kirjoitin uuden. Sen käsikirjoituksen annoin Rainelle ja Päivikille ennen julkaisua. He olivat ensimmäiset ihmiset, jotka lukivat sen.

Tämä tällainen taitteellinen toiminta on sitä, mihin aion keskittyä ja panostaa enemmän, kun ensi vuonna siirryn eläkkeelle eli päättmättömälle apurahalle.

Kylmä penkka kuunneltavissa

Edellisessä postauksessa mainostettu digi-ep on nyt julki Spotifyssa ja muissa suoratoistopalveluissa. Se löytyy haulla "Asko Lehtonen" tai "Kuninkaantien kylmä penkka".

Käykää kuuntelemassa, ja jos tykkäätte, suositelkaa ystäville. Olen myös valmis esittämään laulujani ja runojani livenä. Yksin tai Juhan kanssa duona.

Minut tavoittaa sähköpostilla lehtonenasko@gmail.com tai puhelimitse 044 3378572.

Ja nyt se on takas!

No niin, never say never again.

Ilmoitin syksyllä 2022 dramaattisesti, että tämän blogin päivitykset on nyt tehty, koska en enää asuu ison kiven juurella.

Pidän ja petän lupaukseni. Blogi jatkaa, nimi vaihtui. Mistä uusi nimi, se selviää tuonnempana.

Sortumasta on nyt kaksi vuotta, ja elämä on asettunut uomiinsa uudessa osoitteessa. Ja kun oikein silmin katsotaan, asumme edelleen ison kiven juurella, vaikka sen syrjä ei olekaan niin jyrkkä kuin paikassa, jota pidin kotina melkein 40 vuotta.

Koti on minulle tärkeä paikka, koti ja sen ympäristö, ympäröivä historia ja ympäröivä elämä. Nyt näen pienen kerrostalomme parvekkeelta, kuinka lapset menevät kouluun, vanhemmat töihin, eläkeläiset kauppaan tai pelaamaan bocciaa... Itse kävelen tästä töihin toimitukseen 20 minuutissa. Parvekkeelta katselen Kuninkaantien yli Salon entisessä esikauppalassa.

Tässä kodissa sain valmiiksi neljännen runokokoelmani Rakastetun hattu lakastuu. Se ilmestyi tänä keväänä, ja sitä voi tilata kaikista verkkokirjakaupoista.

Runokirjan lisäksi julkaisen vielä huhtikuussa suoratoistopalveluissa neljän laulun kokonaisuuden (vinyylillä se olisi ep) otsikolla Kuninkaantien kylmä penkka. Olemme työstäneet kappaleita ystäväni, kitarisi Juha Rislakin kanssa. Mielestäni onnistuimme tavoittamaan hyvin hakemamme "olohuonekonserttitunnelman". Kaksi kitaraa ja laulu, vähän kaikua. Siinä se. Soitan kompit ja laulan, Juha soittaa soolot ja vastaa hyvällä korvalla siitä,  miltä biisit tallenteina kuulostavat. Kaiken äänitti ja miksasi Jani Lehtinen.

Esitämme ep:n kappaleet ja muutamia muita laulujani lauantaina 20. huhtikuuta klo 14 alkaen Salossa Kulttuuritalo Villissä. Järjestän Rakastetun hattu lakastuu -tilaisuuden omalla kustannuksellani eli artisti maksaa -periaatteella.

Mukana on myös mahtava lausujaduo, runontuojat Päivikki Franck ja Raine Huovila.

Laulujen lisäksi luen minäkin muutaman runon ja kerron kirjasta ja kirjoittamisesta.

Ja vielä: täältä löytyy levytyksiä, joissa on minun lyriikoitani.

Nyt se on loppu

Harvakseltaan päivittämäni Ison kiven juurella -blogin päivitykset päättyvät tähän.

Blogin nimi menetti mielekkyytensä, kun jouduimme muuttamaan ison kiven juurelta. Halikon Kärävuoren jyrkänteeltä sortui maaliskuussa tonnikaupalla graniittia naapurin ja meidän pihoille. Talot puretaan ja näillä näkymin ainakin kaksi muuta taloa.

Olemme löytäneet uuden, hienon kodin parin kilometrin päästä. Nyt kallion päältä. Katselemme pienen kerrostalon toisesta, ylimmästä, kerroksesta kolmeen suuntaan avautuvista suurista ikkunoista ympäröivää puistomaista kaupunginosaa, entistä Salon esikauppalaa.

Olemme hengissä ja elossa. Se on tärkeintä. Viime yönä säntäilin ympäri pihaa luumupuu sylissä. Maa järisi, ja luumut putoilivat. Se oli unta.

Palataan muiden otsikoiden alla, muissa osoitteissa. Tässä osoitteessa kaikki julkaistu jää edelleen luettavaksi.

Kiitos, kuulemiin ja näkemiin.

Asko

Tartuntaketjureaktio - pakinoita koronavuodelta. Nyt myynnissä!

Uusin pakinakokoelmani Tartuntaketjureaktio on juuri ilmestynyt. Se kertoo (muun muassa) pitkäksi venyneestä koronavuodesta.

Kirjaa voi tilata KLIKKAAMALLA TÄÄLTÄ  tai minkä tahansa kirjakaupan kautta. Tai myös tekijältä itseltään: lehtonenasko@gmail.com.

Talvella 2020 alkaneesta koronavuodesta tuli pitkä. Tartuntaketjureaktiossa kerrotaan, mitä sinä aikana on tapahtunut, mitä ei ole tapahtunut ja mitä olisi voinut tapahtua.
Kukaan ei ole sankari, kun pakinoitsijan silmin katsotaan.
Joko aaltopeltipoliisit valvovat vesiliikennettä?
Joko käytettyjä tartuntaketjuja huutokaupataan?
Joko koko Suomi leipoo lättyyn?
Lehtosen pakinapakista löytyy ironiaa ja satiiria, parodiaa ja puujalkoja. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää - tai ainakin toivot, että ei olisi.

Tupatöissä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.12.2020,

kirjoittajan 60-vuotissyntymäpäivänä.

Olemme nyt pakinoitsijan työhuoneessa. Päivänsankari on pukeutunut tavanomaiseen talviajan työasuunsa: nahkakenkiin, kulmahousuihin, kauluspaitaan ja kevyeeseen neuleeseen. Aamulla keitetty kupillinen kuumaa on jo ehtinyt jäähtyä. Vaativan ajatustyön keskellä käy helposti niin. Vai mitä? 

 – Ei. Kyse on vain siitä, että luotan kylmän kahvin esteettisiin vaikutuksiin. 

Tehän olette kirjoittanut pakinoita jo pitkän aikaa, peräti viidellä vuosikymmenellä, ja aloititte kokeilut vaativan lajityypin parissa jo oppikoulussa äidinkielen tunnilla, eikö niin? 

 – Kyllä. Sain pakina-aineesta kymppi plussan, ja seuraavasta tuli kymppi puoli. Mutta ei siitä sen enempää, ettei mene kehumiseksi. Luotan kylmän kahvin lisäksi myös vaatimattomuuden esteettisiin vaikutuksiin. Salon Seudun Sanomat julkaisi aineen, ja sain 14-vuotiaana ensimmäisen kerran rahaa kirjoittamalla. Sen jälkeen olen kirjoittanut vain rahasta, vaikka en olekaan taloustoimittaja.

Mutta toimittaja te kuitenkin olette ja olette jo pitkään seurannut paikallista kunnallispolitiikkaa, eikö vain? 

 – Kyllä vain. Mutta olen tehnyt paljon muutakin, sillä aloitin kesätoimittajana vuonna 1980. Paikallisessa päivälehdessä kaikki joutuvat tekemisiin myös kunnallispolitiikan kanssa. Useimmat toimittajat äänestävät silti edelleen.

Haitte lehteen töihin, koska teitä kiinnostivat yhteiskunnalliset kysymykset ja ymmärsitte jo silloin, että pitää kertoa, miten asiat ovat oikeasti ennen kuin niillä voi pilailla. Näinhän se meni?

 – Tuo voisi olla virallinen selitys, mutta näin meidän kesken voin sanoa, että maalaispojalle tärkeintä oli päästä tupatöihin. Tarjolla oli toinenkin kesätyöpaikka, tavaratalon musiikkiosastolla, mutta nyt on jo myöhäistä katua. 

Pakinan kuolemasta on puhuttu pitkään. Näin 2020-luvun alussa voi kai jo sanoa, että journalismin ja kaunokirjallisuuden rajalla tasapainoileva satiirinen ja fabuloiva pakina on vanhanaikainen, eikö voikin?

 – Voi, voi. Pakina on yhtä vanhanaikainen kuin tekijänsä eli vastaus on kyllä. Olen yrittänyt opetella asiassa pysyvän kolumnin kirjoittamista ja vältellä puujalkoja, mutta niin kuin jo muinaiset egyptiläiset tiesivät, ei kannettu vesi Kairossa pysy. 

Saatteko paljon palautetta kirjoituksissanne. Saatte varmasti, eikö vain? 

 – Palautetta tulee vähän. Se on yleensä kiittävää, mistä kiitos. Joskus olen loukannut lukijaa, mikä ei ole koskaan tarkoituksena. Surullisimpia ovat tapaukset, joissa loukkaantunut ei ole ymmärtänyt, mistä on loukkaantunut.

Emme tulleet työhuoneeseenne niin kuin viekkaat varkaat tai väärät valtiaat niin kuin joulun aikaan tapana on, mutta emme myöskään tuoneet teille keinutuolia ja kävelykeppiä. Saavuttamillanne vuosikymmenillä ja karttuneilla kokemuksillanne voitte varmasti jakaa meille jotain arvokasta. Mikä on viestinne ihmiskunnalle? 

 – Olen saattanut sanoa tämän ennenkin, mutta maailma tuli valmiiksi, kun saatiin sisävessa, kaupan pullaa ja kannettava kasettinauhuri. Sen jälkeen kaikki on ollut vain hienosäätöä.

Suhteellisuutta koronaan

Salossa on tänäisten tietojen mukaan tullut ilmi helmikuun alusta lähtien 128 koronatapausta. Oman huhtikuisen sairastamiseni jälkeen niitä on tullut noin 80, kahdeksan kuukauden aikana.

Koronan sairastaneita salolaisia on yli sata. Asukkaita laajassa kaupungissa on noin 52 000.

Kesä meni käytännössä koronatta, syksyllä tilanne on pahentunut Salossakin. Viimeisen kahden viikon ajalta tapauksia on kymmenkunta eli suunnilleen sen verran salolaisia on tällä hetkellä eristyksissä. He eivät tartuta ainakaan ketään kotinsa ulkopuolella.

Samalla kun yrittää pysyä itse ja pitää muut terveenä, kannattaa säilyttää suhteellisuuden taju. Näillä luvuilla on erittäin epätodennäköistä joutua Salossa läheiseen kontaktiin koronaa sairastavan kanssa. Ongelma tietysti on, että sairaus ei näy päälle.

Kaupungilla ei nyt kuitenkaan liiku koronaa levittävää rikollisjengiä, joka ei välitä muiden tai omasta terveydestään ja jolle pitäisi löytää sopivia rangaistuksia. Tällaistakin ilmaa verkkokeskusteluissa näyttää löyhähtävän, ehkä ihan vain läpällä.

Neljäs runokokoelma ilmestyy ensi vuonna

Seuraava, neljäs runokokoelmani  ilmestyy ensi vuonna.

Tähtäin on maalis-huhtikuussa, mutta tähänkin vaikuttaa korona. On tarkoitus järjestää ohjelmalliset julkkarit, joissa ainakin luetaan runoja, soitetaan ja lauletaan.

Vielä nimettömään teokseen tulee uuden materiaalin lisäksi parhaita ja paranneltuja paloja kolmesta aikaisemmasta kokoelmasta.

Puut, pientareen heinät, nousevat linnut,

korviaan kääntelevät hevoset,

kiinni paukahtava tuuletusikkuna, minäkin

ymmärrän jollain lailla ilmavirtojen liikkeet, sään muutoksen.

Karttasovellus opastaa tartuntapaikalle.

Huonetoverina huonekasvi,

tavallinen omalla erityisellä tavallaan.

Ensi kesänä haluan viettää kanssasi viime kesän, sateessa

puun alla rakastan sinua kaatamalla.

Maksan sotakorvaukset sotasaaliilla, pakomatkakulut matkavaluutalla.

(Huhtikuu 2020)

Paranemmeko koskaan

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.10.2020

Edellisen postaukseni ilmoituksesta poiketen

julkaisen tämän omalla sivullani,

koska jutelma sisältää tavanomaista vähemmän fabulaa

 ja enemmän omakohtaisuutta.

Suomessa on ilmoitettu kahden viime viikon aikana 2 500 uutta koronatapausta. Päivittäisissä tilastoissa on sen verran klappia, että välillä tilanne näyttää pahenevan, välillä vähän paranevan.

Viikonlopun lähetessä tartuntojen kasvu näyttää Suomessa taittuneen.
Koronasta puhutaan kuin taloudesta, missä viesti ei aina avaudu yhdellä ajattelulla. Kun negatiivisen kasvun taittuminen hidastuu, ollaanko voiton puolella? Pitääkö olla pettynyt, jos heikoksi odotettu tulos ei täyttänyt odotuksia?

Koko maailmassa koronaan sairastuneita on kirjattu tänä vuonna jo noin 45 miljoonaa.
Suomessa testeillä on löytynyt viime talvesta lähtien vajaat 16 000 koronaan sairastunutta ihmistä. Testejä on tehty yli puolitoista miljoonaa kappaletta. Salossa testataan viikoittain satoja ihmisiä. Helmikuusta lähtien sairastuneita on löytynyt satakunta.

Suomalaisia on 5,5 miljoonaa. Onko 16 000 sairastunutta paljon?
Melkein sen verran ihmisiä oli seitsemän vuotta sitten katsomassa Cheekiä Salon iltatorilla. Se oli paljon. Biitti ja vokaaliosuudet kuuluivat torin ulkopuolellekin, joten altistuneitakin oli vähintään satoja.

Näin Cheekin Salon torilla, ja olen myös yksi 16 000 suomalaisesta, joilla on ollut intiimi suhde koronaan. Olen ollut vapusta lähtien terve – ainakin koronasta, ja muutenkin, sillä mikä tahansa omituisuus on nyt uutta normaalia.

Tilastointia ja uutisointia seuratessa tuntuu silti, että me emme parane koskaan.
Uudet sairastuneet lätkäistään vanhojen päälle, ja luku vain kasvaa. Koronan ulkopuolisessa maailmassa tällaista laskentatapaa ei voi käyttää kuin kitaroista ja taskuliinoista. Niistä ei luovuta, mutta montakohan sataa paria sukkia laatikossa muka olisi, jos laskisin mukaan kaikki aikuisiällä ostamani.

En vähättele koronan vaarallisuutta. Siihen myös kuollaan. En usko siihenkään, että suurilla luvuilla halutaan pelotella. ”Korkeintaan 4 000 suomalaista sairastaa koronaa” ei nyt vain ole yhtä dramaattista kuin ”Suomessa on ilmoitettu 16 000 koronatapausta”.

Dramatiikka on kuitenkin laimentunut viime kevättalvesta, kun seurasimme tapahtumia kotisohvalla tartuntatautiviranomaisen määräyksestä. Silloin arvioitiin, että ainakin miljoona suomalaista sairastuu. Keskussairaaloiden pihoille tuotiin kylmäkontteja.
Tietämys ja ymmärrys ovat kasvaneet. Altistuneita varoitetaan ja ohjataan karanteenin. Tartuntaketjuja selvitetään. Järjestelmä toimii.

Mitä tämän jälkeen? Mitä tapahtuu, kun immuniteetti laajenee sairastamalla ja rokote on kaikkien saatavilla?

Seuranta jatkuu tiedotusvälineissä. Lasketaan viikkoja ja kuukausia viimeisestä suomalaisesta koronatartunnasta.

Muistopäiviä riittää: sata päivää ilman koronaa, vuosi koronasta, korona tuli Suomeen kymmenen vuotta sitten. Salon kaupunki valmistelee aiheesta liputusohjesäännön.

Valtion koronavelan maksamiseksi kansalaisille myydään pienoismalleja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eteen pystytetystä patsaasta, jossa hoitaja työntää puikkoa altistuneen nenään.

Ei enää uusia pakinoita

Rakkaat lukijat,

tässä blogissa ei julkaista enää uusia Salon Seudun Sanomiin kirjoittamiani pakinoita. Kirjoitan niitä työaikana lehteen, joka maksaa kuukausipalkkani. Minulla on  toki lupa julkaista tekstejä omissa nimissäni tässä blogissa, mutta katson, että se antaa väärän viestin ilmaisuudesta/maksuttomuudesta.

Vastedes julkaisen täällä satunnaisesti runojani ja musiikkiani, markkinointimielessä, edistääkseni omaa taiteellista liiketoimintaani.

Asko Lehtonen

Kantria ison kiven juurelta

Kantriterveiset suomalaisen kulttuurin kunniaksi.
Tätä löytyy lisää illan - tai muun ajan - ohjelmaksi soolona ja duona.

Soita 0443378572 tai meilaile lehtonenasko@gmail.com

Video

Toinen mielipide

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 23.2.2020

Grace rakastaa työtään elinsiirtokoordinaattorina sydneyläisessä sairaalassa. Marcus on häikäisevän komea kirurgi, jonka sydän on täynnä tuskaa. Voisiko Grace voittaa hänen sydämensä?
Vaikka äkkiseltään voisi luulla, edellinen ei ole peräisin hallituksen sote-uudistuksen papereista. Se on lukemaan houkutteleva tiivistelmä Emily Forbesin lääkäriromaanista Avaa lukittu sydän.
Nokkelimmat jo hoksasivatkin, että meillä Grace ei koordinoisi elinsiirtoja niin kuin Australiassa, missä oikeille paikoilleen siirrettävää riittää, kun ihmiset kulkevat pää alaspäin, vaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanketta.
Siinäkin hommassa voi toki törmätä komeaan miehen, jonka mielestä koolla on niin vähän väliä, että sen voi ainakin nimessä vaihtaa korkeaan c:hen.

Vaivaisen pitäisi päästä vaivattomasti lääkäriin. Koska lääkäreitä ja hoitajia on monenlaisia, on vaikea tietää, ketä heistä pitäisi vaivata.
Sote-uudistus poistaa tämän murheen. Kun organisaatioiden väliset raja-aidat saadaan kaadettua, kaikki jonottavat samassa paikassa.

Aina lääkäriltä ei saa toivottua vastausta. Onneksi on vaihtoehtoja, ja toiselta lääkäriltä voi pyytää toisen mielipiteen.
Lääkärillä voi olla vaihtoehtoinen näkemys vaivasta, mutta hän ei saa antaa vaihtoehtoisia hoitoja. Eräskin suomalaislääkäri antoi niitä yksityisvastaanotollaan ja sai juuri valvontavirasto Valviralta varoituksen. Vaikka hoitoa annetaan yksityisvastaanotolla, se ei ole yksityisasia.
Varoitettu lääkäri on myös kirjoittanut kirjoja, ei tosin lääkäriromaaneja. Komeutta tai häikäisevyyttä ei kannata tässä yhteydessä arvioida, mutta hän on kuitenkin erikoistunut kirurgisiin menetelmiin.
Vaihtoehtohoidoista puhutaan myös uskomushoitoina. Lääketiedettä ja uskoa ei voi aina erottaa toisistaan. Pääkaupunkiseutulaisten uusi potilastietojärjestelmäkin on nimetty katolisen munkkiluostarin johtajan mukaan Apotiksi.
Nimen taustasta liikkuu vaihtoehtoistakin tietoa. Järjestelmä tuo laite- ja ohjelmistotoimittajille A-luokan potin.

Ensi viikolla vietetään Kalevalan päivää. Kansalliseepoksen koonnut ja kirjoittanut lääkäri Elias Lönnrot kursi Karjalan matkoilla kuulemistaan jutuista kokoon Kalevalan ja Kantelettaren.
Toisen lääkärin, Pekka Puskan, Pohjois-Karjala-projektissa tavoite oli toinen ja vaihtoehtoinen. Juttuja laimennettiin vähentämällä suolaa ja poistamalla rasvaisimpia kohtia.
Lönnrot harjoitti keruumatkoillaan myös lääkärin ammattia. Hänellä oli aikaa kuunnella potilaita. Nykylääkäriä saattaa tympäistä, jos potilas kertoo kaikki asiat kahteen kertaan. Lönnrot sen sijaan hoksasi, että toisto on tyylilaji, mitä ilman Kalevala olisi puolta lyhyempi.
Kansamme onni on, että Lönnrot tohtoroi 1800-luvulla, jolloin tietoturva oli vaatimatonta. Nyt potilaitten laulamat Kalevalan ja Kantelettaren säkeet olisivat piilossa Kanta-arkistossa.

Esivaalia elämä on vain

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.2.2020

Yhdysvaltain presidentinvaalien ensimmäinen äänestys järjestettiin Iowassa. Demokraatit ottivat siellä kantaa, kenet pitäisi valita puolueen ehdokkaaksi.
On hän kuka tahansa, helppoa ei tule olemaan. Vastassa on todennäköisesti istuva presidentti Donald Trump.
Todennäköisesti kahdessa mielessä. Todennäköisesti Trump on virassa vielä marraskuun vaalien aikaan, ja todennäköisesti hän on myös amerikkalaisen oikeiston ehdokas.

Demokraattien ensimmäinen vaalikokous on pidetty jo lähes 50 vuotta Iowan osavaltiossa. Sen tulos on usein ennakoinut esivaalien lopullista tulosta.
Iowassa asuu noin prosentti yhdysvaltalaisista, samoin kuin noin prosentti suomalaisista asuu Salossa.
Kaupunki kaipaa vetovoimatekijöitä. Kansalaisaloitteelle voisi vaatia, että Suomen presidentinvaaleissa ensimmäiseksi julkistettaisiin Salon tulos.
Saloon virtaisi vaalituristeja seuraamaan ääntenlaskentaa. Se kestäisi päiväkausia, joten syntyvyyskin saattaisi kääntyä nousuun.

Näyttöjä Salolla on.
Vuonna 1994 salolaisten enemmistö äänesti Martti Ahtisaarta, ja hän voitti vaalit. Vuonna 2000 salolaisten suosikki oli Tarja Halonen, josta tuli tasavallan presidentti. Esko Aho jäi toiseksi.
Vuonna 2006 salolaissyntyinen Sauli Niinistö oli ehdolla, ja silloin tapahtui säännön vahvistava poikkeus. Niinistö sai Salossa enemmän ääniä kuin toiselle kaudelle valittu Halonen – tosin vain vähän enemmän, eikä kaikilla äänestysalueilla.
Vuonna 2012 ja 2018 Niinistö oli suurin Salossa ja Suomessa.

Yhdysvalloissa demokraattien esivaalin ensimmäisessä mittelössä niukan voiton vei Pete Buttigieg.
Ei pahaa sanaa entisestä pormestarista, mutta jos suomalaiselta kysytään, niin toivottavasti Trumpin vastaehdokkaaksi valitaan joku, jolla on napakampi nimi. Kansanedustaja Ben Zyskowiczissakin on vielä opettelemista, Saksan kristillisdemokraattien puheenjohtajasta Annegret Kramp-Karrenbauerista puhumattakaan.
Elizabeth Warren olisi suomalaisille tutuin. Kun Kirka lauloi viime vuosituhannella Varrella virran, moni suomalaisperhe liikkui virralla Warren.

Ammattipoliitikolle koko elämä on esivaalia.
Paavo Väyrynen ilmoitti tällä viikolla palaavansa politiikkaan ja keskustaan. Hän liittyy eteläpohjalaisen Maalahdenseudun keskustan jäseneksi, mutta aikoo perustaa uuden osaston ja kääntyä sekä helsinkiläiseksi että ruotsinkieliseksi.
Politiikan huipuilla ikähaitari on laaja. Suomessa on ministereinä kolmekymppisiä naisia, Yhdysvalloissa presidentiksi pyrkii lähes kahdeksankymppisiä miehiä. Demokraattien Joe Bidenilla tulee syksyllä täyteen 78 vuotta ja Bernie Sandersilla 79 vuotta.
Suomeen valitaan uusi presidentti vuonna 2024. Paavo Väyrynen täyttää silloin 78.
”Saloon virtaisi vaalituristeja seuraamaan ääntenlaskentaa.”

Isolla lavalla

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.2.2020

Sosiaalisen median ansiosta epäsosiaaliset tai sellaisiksi tekeytyvät ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Kaukana ei olla siitä, että kaikki muut vaikenevat.
Somessa on myös helppo levittää väärää tietoa, jonka osa yleisöstä ottaa todesta, ja seuraukset voivat olla arvaamattomia.
Kuinka oikeisiin tietoihin perustui Britannian kansanäänestys, jonka tuloksena maa erosi juuri EU:sta? Tapausta juhlittiin joka tapauksessa toissa yönä torilla niin kuin suomalaiset ovat juhlineet jääkiekon MM-kultaa, Lordin euroviisuvoittoa ja Martti Ahtisaaren saamaa Nobelin rauhanpalkintoa.
Yksi kolmesta ei ole totta, valitettavasti.

Toreilla tapahtuu kaikenlaista.
Facebookissa voi katsella esimerkiksi videota, jossa Wuhanin torilla näkyy lepakoita, rottia ja käärmeitä. Näin siksi, että koronaviruksen tiedetään olevan lähtöisin lepakosta.
Mutta ollaanko videossa Salon ystävyyskaupungin iltatorilla odottamassa, että lavalle nousee sikäläinen Katri-Helena, tuo punakeltainen ääni?
Ei olla, vaan jossain päin Indonesiaa. Torilla tai videolla ei ole tekemistä koronaviruksen kanssa, eivätkä lepakotkaan ole tiettävästi kuolleet siksi, että ne lensivät lähellä tuulivoimalaa tai perussuomalaisten puoluetoimistoa.

Some-keskusteluissa käy muuten usein niinkin, että aihe vaihtuu kesken kaiken. Ja kun nyt kerran oli pakko ottaa tuulivoima puheeksi, mennään Märynummelle.
Siellä tuulivoima-alueella tehdään niin kuin kasvavilla kesäfestivaaleilla: laitetaan isommat lavat. Toisin kuin festareilla tuulivoimaloissa isommat lavat vähentävät ääntä. Välke lisääntyy kummassakin.
Lapojen pidennyksen jälkeen tuulivoimalan lähtömelu on 1,3 desibeliä. Arvo on täysin teoreettinen, sillä eivät voimalat minnekään lähde.
– Häiritseekö tuulivoimalan melu teitä?
– Että mitä?
– Eihän melu häiritse?
– Anteeksi kuinka?
Ja näin on suoritettu tuulivoimalan naapuruston kuuleminen.

Some-keskusteluissa käy muuten usein niinkin, että pitkässä ketjussa joku sanoo jotain, joka on sanottu jo ennen niin kuin esimerkiksi, että aihe voi vaihtua kesken kaiken.
Märyn myllyt näkyvät hienosti moottoritielle, jonka Turun puoleisessa päässä on yliopistollinen keskussairaala. Sieltä tiedotettiin tällä viikolla, että moottoritien päälle rakennettavasta uudesta sairaalasta tulee Majakka.
Myös Salon sairaalanmäelle suunnitellaan kymmenien miljoonien eurojen hintaista terveys- ja sairauskombinaattia. Sille annetaan nimi, jossa majakan lailla kauas näkyvä valo yhdistyy ikiaikaiseen tapaan viestiä ja nykyaikaiseen keskusteluilmapiiriin: Vainovalkea.

Terveydeksi

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.1.2020

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus voi olosuhteisiin nähden hyvin. Potilas on tajuissaan, tulehdusarvot ovat alhaalla ja syke on tasainen.
Vuodeosastohoitoa jatketaan silti ainakin vielä tämä vuosi. Omaiset voivat lähteä kotiin. Vierailuajat löytyvät ovelta.
Vuodeosastohoitoa jatketaan silti ainakin vielä tämä vuosi. Omaiset voivat lähteä kotiin. Vierailuajat löytyvät ovelta.

– Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru sanoi tällä viikolla Turussa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella on kiire.
– Sillä on ollut kiire niin kauan kuin muistan. Onko nyt saatu jotain uutta tietoa?
– Kyllä on. Suomalaiset ovat yllättävän huonokuntoisia.
– Perheiden peruspalvelut, pyykkien ripustaminen ja imurointi, eivät siis riitäkään liikunnaksi, vaikka suomalaiset niin ajattelevat?
– Eivät riitä alkuunkaan. Kiuru kertoi kansan kunnon olevan niin huono, että vain alle puolet pääsee terveyskeskukseen viikossa. Muilla matkaan kuluu paljon enemmän.

– Kiireellistä sote-uudistusta on yritetty tehdä ennenkin. Juha Sipilä löi kintaat tiskiin viime metreillä, kun hänen hallituskaudellaan ei tullut valmista. Onko mitään takeita, että nykyhallitus onnistuu paremmin?
– On. Ero hoidettiin alta pois heti kauden alussa.

– Oletko muuten huomannut, että terveydenhuollossa eivät päde samat säännöt kuin muissa palveluissa.
– Mitä tarkoitat?
– Parhaisiin ravintoloihin ei pääse ilman kuukausia ennen tehtävää pöytävarausta, huippuartistien konsertteihin saavat lipun vain nopeimmat ja teatterien näytäntökausia myydään loppuun ennen ensi-iltaa.
– Niin?
– Terveydenhuollossa on toisin päin. Terveyskeskuksen jono kertoo huonosta palvelusta, mutta sellainen lääkäri on hyvä, jolle pääsee heti.

– Yksityisten yhtiöiden hoivakodeista alkoi vuosi sitten paljastua kaikenlaista ikävää. Ulkopuoliset asiantuntijat ovat tutkineet Esperin toimintaa, ja he kertoivat löydöksistään tällä viikolla.
– Huomasin. Pitäisi kuulemma kuunnella asiakkaita, pitäisi kuunnella omaisia ja pitäisi kuunnella vielä henkilökuntaakin. Keitä muita hoivakodeissa on? Kuulostaa siltä, että kukaan ei ole kuunnellut ketään.
– Ei ihan noinkaan. Kyllä omistajia on kuultu. Ja sen takia Esperi saikin neuvon, että tuottoa ei pidä ottaa iäkkäiden ihmisten eikä henkilökunnan selkänahasta.
– Vai niin. Kenen sitten?

Suomi leipoo lättyyn

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.1.2020

Jos ei ennusta tulevaisuuttaan, ei hallitse nykyisyyttään, eikä osaa muokata menneisyyttään mieleisekseen. Tämä jokaisen omaelämäkerturin ohje mielessä katsomme kahvinporoihin, tutkimme lampaan maksaa ja soitamme pankkiiriliikkeen analyytikolle. Miltä näyttävät vuosi 2020 ja koko 2020-luku?

Jouluna Suomeen syntyi italialaisesta sardiiniliikkeestä mallia ottanut uudenlainen poliittinen voima, silakkaliike. Jouluisempi, koivutuhkapotaskaisessa lipeävedessä liotettu molva oli liian sesonkisidonnainen kala.
Liike vastustaa rasismia ja vihapuhetta rauhanomaisesti, ja se jatkaa kasvuaan tänä vuonna. Vastakkainasettelua kavahtaville aktivisteille olisi kauhistus maailma, jossa toisessa laatikossa sätkisivät silakat ja toisessa kukaan ei liikauttaisi eväänsäkään.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli uudenvuodenpuheessaan huolissaan siitä, miten suomalaiset kohtelevat toisiaan; kun viha toisin ajattelevaa kohtaan nousee, ollaan menossa kohti huonoa.
Muutos tapahtuu hitaasti, eikä heiluri ole vielä saavuttanut äärtä. Ennen kuin vihapuhe alkaa laantua ja yhteis- ja muu ymmärrys vallata alaa, nähdään vielä muutama tuotantokausi tositelevisiosarjasta Koko Suomi leipoo lättyyn.

Näyttämötaide kukoistaa Salossa. Salon teatteri tekee jälleen ensi kesänä suuren tuotannon Vuohensaareen. Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen on myös suuri menestys. Ennen kuin ensi-illan jälkeinen päänsärky on helpottanut, Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi.
Teatteri Provinssin juhlavuosi sujuu sekin erinomaisesti. Oman talon taitajien lisäksi lavalla nähdään totuttuun tapaan myös vierailevia tähtiä. Toiveena on, että Virve Rosti esiintyy venäläisen vallankumouksen ja amerikkalaisen gangsterisodan yhdistävässä suurmusikaalissa Kun Zivago kuoli.

Oikoradan linjauksia esitellään salolaisille tammikuussa, ja Tunnin juna pysyy tänä vuonna muutenkin puheenaiheena. Toiveikkaimmat junailijat ovat viime vuosina vakuuttaneet, että juna voi liikkua uusilla kiskoilla ensi vuosikymmenellä.
Näkemystä ei tarvitse muuttaa. Ensi vuosikymmen on hyvä tavoite tälläkin vuosikymmenellä.

Mitä koulussa pitäisi opettaa: uskontoa vai elämänkatsomustietoa vai molempia? Opetusministeri Li Andersson esittää, että kaikki voivat uskontokunnasta riippumatta valita halutessaan elämänkatsomustiedon.
Ennen kylvöjen siunaamista keväällä keskusta esittää tyhjenevän maaseudun pelastukseksi perusopetuksen läpäisevää pakollista emännänkatsomustietoa.

Tuli sanottua

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.12.2019

Vuoden ja vuosikymmenen viimeisen sunnuntain pakinassa pakinoitsija katsoo tekemisiään laatikon ulkopuolelta ja käyttää siksi itsestään kolmatta persoonaa. Kaksi persoonaa hänellä on käytössä ihan arkenakin.
Viimeisinä päivinä on tapana katsoa taaksepäin ja hämmästellä, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä. Seuraavien muistelusten totuudellisuuden takaa, että ne on jo kertaalleen julkaistu lehdessä.

Tammikuussa 2019 tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili Kiinassa. Kuultiin, että vuonna 2020 Finlandia-hiihto hiihdetään myös siellä. Presidentillä on aina matkoillaan mukana monenlaisia hiihtäjiä, tällä kertaa oikein Hiihtoliitosta.
Niinistö kertoi puhuneensa Kiinan presidentin Xi Jinbingin kanssa ihmisoikeuksista, eikä pakinoitsijakaan voinut olla kajoamatta aiheeseen.
– Onko teillä vankilassa tilaa?
– Miksi sitä kysytte, herra pääsihteeri, herra presidentti, herra keskussotilaskomission puheenjohtaja?
– Toisin ajattelijoita.

Talven selän taituttua Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit. Vaalit voitti Antti Rinteen johtama SDP. Vähän ennen vaaleja erosi Juha Sipilän ja vähän vaalien jälkeen Rinteen hallitus.
Pakinoitsija muistutti vaalien alla, että vaikka Suomessa tapahtuu kaikenlaista kummallista, kaikenlaista jää myös tapahtumatta toisin kuin muualla. Esimerkiksi Kazakstanin uusi presidentti Kassim-Jomart Tokajev päätti maaliskuussa yksimielisesti, että pääkaupungin Astanan nimi vaihdetaan entisen presidentin mukaan Nursultaniksi.
Suomessa ei toimita näin, mutta jos toimittaisiin, Niinistön päätöksellä Suomen pääkaupunki olisi jo vuosia ollut Haloonen Helsinki.

Jutta Urpilainen nimitettiin syksyllä EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavaksi komissaariksi. Sydänkesällä tätä ei vielä tiedetty. Urpilaisen tulevista tehtävistä esitettiin  kyllä valistuneita arvauksia, ja muun muassa silloinen komissaari ja tällä viikolla Sitran yliasiamiehenä aloittava Jyrki Katainen arveli, että Urpilainen voi saada oikeinkin hyvän salkun.
Pakinoitsija totesi, että se olisi suotavaa. Viisi vuotta on pitkä aika niin komissaarille kuin salkulle, ja olisi ikävää, jos lukko menisi rikki, vuori repeäisi tai kahva irtoaisi kesken kauden.

Syksyllä Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna julkisti suunnitelman, jonka mukaan Salon vesiliikelaitos muutetaan osakeyhtiöksi. Saman tien julkisuudessa alettiin epäillä, että veden hinta nousee. Vastauksia vaadittiin, ja pakinoitsija antoi niitä.
– Aluksi hinta kelluu. Myöhemmin se voi nousta, mutta kuluttajan kukkarossa korotus on kuin pisara meressä. Pohjavedellä on pohjahinta, mutta hinnalle voidaan laittaa myös vesikatto. Ja kannattaa muistaa, että vaikka hinta olisi suolainen, vesi on makeaa.

Entä ensi vuonna? Onko satiirille sijaa, parodialle palstatilaa?
Kirjailija Paavo Haavikko lausahti aikoinaan, että parodia on jo kauan ollut mahdotonta, ne tekevät sen itse.
Ei se aivan niin ole. Pakinoitsija muistuttaa, että asiat voisivat olla vieläkin hullummin.

Tonttu ovella

Hyvää Joulua

vakituisille ja satunnaisille lukijoille!

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.12.2019

Olemme nyt Virtasten tai Lahtisten tuulikaapissa, ja niin kuin kuvasta näkyy kuvaamme suljettua ulko-ovea. Sen toiselle puolelle tulee hetkenä minä hyvänsä joulun odotettu vieras, ja kun hän koputtaa, joku perheen – ovatko nämä sittenkin Korhosia tai Niemisiä – pienimmistä avaa oven.
Odotettuun hetkeen on vielä hetki aikaa, joten voimme hetken katsella ympärillemme.
Hetki vain, siirryn hieman sisemmälle asuntoon.

Tuossahan on kaunis jouluinen asetelma. Lapsi makaa hyötyeläinten syöttökaukalossa, ja ympärillä on aikuisia. Tämä ajankohtainen installaatio kuvaa hienosti tilannetta, jossa hallituspuolueiden edustajat hakevat leiriltä...
Ai että ei kuvaakaan? Ai että kyse on joulun tapahtumista ja perimmäisestä sanomasta? No, voihan sen noinkin nähdä, mutta tuo kirkkaana loistava tähti on varmaan kuitenkin Pekka Haavisto. Ai että ei ole?
Herodes kai nyt sentään on nyt liikkeellä ja hyökkäämässä tänne perussuomalaisten, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kanssa? Ai että ei ole?
Kun tarkemmin ajattelen, niin eipä tietysti olekaan. Eihän kristillisdemokraatteja vielä ole tässä asetelmassa, kun ei ole vielä kristinuskoakaan.

Tässä perheessä – olemmekohan me nyt Mäkisillä vai Järvisillä – arvostetaan näköjään joulun perinteitä. Katossa riippuu oikea olkihimmeli.
Tallinnan käsityömessuilla rakennettiin tänä vuonna muuten maailman suurin himmeli. Kyllä virolaiset osaavat.
Osaavat he toki muutakin. Viron sisäministeri Mart Helme kutsui Suomen pääministeriä Sanna Marinia myyjätytöksi haukkumamielessä ja vertasi nykyistä hallitusta vuoden 1918 sisällissodan punaisiin, jotka haluavat hajottaa Suomen.
Siitä nousi helmetillinen meteli. Suomen pääministerille löytyi heti puolustajia Virostakin, mikä on sanmarin hienoa!

No, nyt ovelta kuuluu kopinaa. Mennäänpä nopeasti takaisin. Siinä perheen – ovatko nämä nyt Koskisia vai Lehtosia – pienimmät jo taitavin pikkusormin avaavat turvalukkoa. Ja nyt ovi aukeaa, ja kynnyksen yli astuu tuttu hahmo.
– Herra Joulupukki, teitä on syytetty laittoman henkilörekisterin ylläpidosta, johon on erityisesti koottu arkaluontoisia tietoja alaikäisistä. Monet valtiot ovat syyttäneet teitä myös toistuvista ilmatilan loukkauksista. Toteutuvatko rekeänne vetävien porojen eläinoikeudet? Montako tonttua lupaatte työllistää ensi vuonna? Miksi teillä on aina niin kiire? Pakenetteko vastuuta? Ja mikä tärkeintä: käyttehän tänä iltana vielä meilläkin. Miten kommentoitte?
– Joulu on hyvän tahdon aikaa. Minä tulen pitämään siitä kiinni, ja tämän todettuani katson erityisesti teihin: eikö teitä hävetä?

Nuoruus menee ohi

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.12.2019

Tällä viikolla julkistettu oppimisympäristöselvitys on saanut Salossa veren kiehumaan monessa suonistossa. Yhteinen vihollinen yhdistää, ja niin sekä kaupungin keskustan katulyhtyjen alla että maaseudun kynnösten äärellä huudetaan yhteen ääneen: ei kelpaa!
Huomaamatta on jäänyt mahdollisuus synnyttää salolainen koulutusinnovaatio, josta voisi kehittyä vientituote.
Koulutusvienti on muuten vientiä, jossa ei viedä mitään, vaan tuodaan opiskelijoita maahan, jos maahanmuuttovirasto antaa luvan.

Salon keskustan alueella kouluilla pelataan shakkia. Nappuloita liikutellaan laudalla niin, että siirto siirrolta niitä on vähemmän ja vähemmän.
Siirtosuunnitelmien takia Salo sai jo etukäteen Liikkuva koulu -palkinnon.
Pelin oheistuotteena koulutusjärjestelmää voisi tehostaa. Kun osa alakoululaisista kerran siirretään Salon lukioon, heille voisi myös antaa valkolakin siinä vaiheessa, kun ikätoverit muissa kouluissa vaihtavat yläkoulun puolelle.
Parikymppisinä nämä alakoululukiolaiset olisivat jo maistereita, vaikka pitäisivät pari välivuotta rippi- ja mopokoulun takia.
Jotkut heistä kiinnostuisivat varmasti politiikasta, ja kolmekymppisinä heillä olisi jo niin vankka kokemus, että kukaan ei enää ihmettelisi ministerin nuoruutta.

Nuoruus ja naiseus ovat osoittautuneet niin vaaralliseksi yhdistelmäksi, että joissain piireissä on vetäisty herne sekä nenään että väärään kurkkuun. Todennäköisesti samoissa piireissä valitetaan myös, miten nykyään halutaan vain pitkittää nuoruutta ja vältellä vastuuta.
Ja ovatko esimerkiksi Sanna Marin ja Maria Ohisalo erityisen nuoria? Edellisen hallituksen oikeusministeri Antti Häkkänen, formula-autoilija Nico Rosberg ja Salon opetuslautakunnan puheenjohtaja Annika Viitanen ovat  myös syntyneet vuonna 1985.

Totta kai meitä hämmentää, että maan tärkeimmät poliitikot ovat omien lasten ikäisiä. Toisaalta: miksi vastuuta tulevaisuudesta ei antaisi niille, jotka ovat sinne menossa? Itse olin neljännesvuosisata sitten monesta asiasta paljon varmempi kuin nyt.
Kyllä meidän nuoret pärjäävät. Näin saattoi ajatella 73-vuotias Tatu Vanhanenkin, kun 48-vuotiaasta Matista tuli yllättäen pääministeri.

Anteeksi vain

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 1.12.2019

Anteeksi, mutta saako tulla laumaan? No, kiitos.
Hyvää iltaa, hyvää iltaa itse kullekin säädylle. Ja anteeksi, että pitkitän esitystä toistamalla tervehdystä, mutta niin on kirjoitettu, ja kirjoituksen mukaan mennään. Ja anteeksi, että puhumme säädyistä, vaikka säätyvaltiopäivät lopetettiin jo vuonna 1906, ja nyt ollaan porvareita melkein kaikki, kun oikein silmin katsotaan.
Niin, siis hyvää iltaa itse kullekin säädylle, sekä isännill´ että emännill´. Ja anteeksi patriarkaalinen jäänne, jossa isäntä tulee ennen emäntää.
Vaikka toisaalta jokainen naispuoliso, joka vapaaehtoisesti kutsuu miestään isännäksi, on ansainnut kaiken patriarkaatin, mitä kaupasta saa.

Nyt tarina ei etene, vaan pikemminkin hyytyy anteeksi pyytelyyn. Anteeksi siitä.
Minä olen Herodes ja kävelen polleana edestakaisin uhoamassa toksisesti ja kehun, kuinka tulin murjaanien maalta, ja tuossapa onkin itse murjaanien kuningas, jonka pitää lankeemaan eteeni polvillensa.
Anteeksi, että yksi meistä esiintyy naama noettuna, mutta luuletteko te, että tällaiseen showhun saa jostain uskottavan näyttelijän! Sillä mennään, mitä on. Ja ovathan eurooppalaiset valkonaamat alistaneet suurta osaa muuta maailmaa ja alistavat vieläkin, että sikäli tässä ollaan liikkeellä ihan tarkistettujen faktojen kanssa, anteeksi vain.
Murjaanien kuningas pyristelee vastaan ja väittää, että minä olen styranki. Olen pahoillani, mutta niinhän minä olen, mutta on sortovaltaa muuallakin. Turkkiin lennetään lomalle, eikä olla moksiskaan Erdoganin touhuista, ja Kiinassa ramppaa kauppavaltuuskuntia presidentin ja kaupunginjohtajien vetäminä välittämättä lainkaan uudelleenkoulutusleireistä. Anteeksi siitä, mutta jos me nyt kuitenkin jatkamme kuvaelmaamme.

Kuulepa, Knihti, oletko nähnyt niitä kolmea itäisen maan viisasta miestä?
Anteeksi, että nyt puhutaan viisaista miehistä, mutta sellainen on perinne. Ja kuka muu kuin ”viisas mies” edes lähtisi kamelilla satojen kilometrien mittaiselle matkalle vuorten yli ja aavikoiden läpi vain siksi, että taivaalla näkyy tähti, joka on aina yhtä kaukana, vaikka kuinka sitä kohti ratsastaisi? Ehkä joku lintubongari.
Anteeksi, että yhden viisaan miehen nimi on Balthasar. Melkein kuin Baltzar, mutta ei ihan, eikä hänellä ole neuvoksen titteliä, joten ei anneta sen pilata esitystä.

Vaikka tässä kuinka ollaan kuninkaita, pyydämme sekä anteeksi että kolikkoa kuppiin ja kynttilän pätkää tähteen.
Mänkki tuolla pyörittääkin tähteä niin, että kohta Mikko tulee kysymään, mitä mieltä Helena ja Jukka ovat pivoteista ja bounceista. Kymppiä ei tule, olen pahoillani.

BLACK FRIDAY

BLACK FRIDAY -TARJOUS:


- Pyrhönen & Lehtonen: Veljeksiltä paloi koti, cd, runoja ja lauluja, Ison Kiven Kustannusliike 2018, VAIN  10 euroa, sis. postikulut

- Asko Lehtonen: Pakinalähetys, pakinoita ja kirjoituksia pakinasta, Enostone 2014, VAIN  5 euroa, sis. postikulut 

- Asko Lehtonen: Tuuli vei kuistilta hatun, runoja, Enostone 2009, VAIN  5 euroa, sis. postikulut 

- LEVY + 2 KIRJAA, VAIN 17 euroa, sis. postikulut

Lähetä tilaus osoitteeseen lehtonenasko@gmail.com. Saat maksuohjeet paluupostissa.

Keskeneräistä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 17.11.2019

Monelta kohulta vältyttäisiin, jos asiat vietäisiin kerralla loppuun, eikä tartuttaisi keskeneräisiin ideoihin.
Keskeneräisyys näkyy esimerkiksi Postin lakkoon johtaneissa työehtosopimusneuvotteluissa.
Työnantaja on halunnut siirtää postilaisia työehtosopimuksesta toiseen, mikä alentaisi palkkoja. Jos tämä suunnitelma halutaan viedä loppuun asti, perustelut pitää ottaa muista bisneksistä.
Autokaupoissa moni myyjä esittelee ajopelejä, joihin hänellä itsellään ei ole varaa ja kiinteistövälittäjä kauppaa lukaalia, jonka hinta hirvittää häntä itseäänkin.
Korttien ja pakettien lähettäminen on sen verran halpaa, että saman efektin saavuttaa vain palkkoja pudottamalla.

Kesken katkesi myös keskustelu siitä, voiko koulun joulujuhlan viedä kirkkoon. Oikeastaan ideointi ei edes alkanut, kun se jo tukehtui kohuun.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan koulun joulujuhla on osa opetusta, eikä sitä siksi voi järjestää kirkossa uskonnollisesti tunnustuksellisena.
Kirkkohallituksenkaan mielestä jumalanpalvelusta muistuttavaa tapahtumaa ei saa markkinoida koulun juhlana.
Vielä äsken vakavasti otettavilta poliitikoilta vaikuttaneet ihmiset hikeentyivät ja kuulivat, että koululaiset eivät saa enää mennä kirkkoon. Twitter-logiikan mukaan seuraavaksi levitetään varmaa tietoa, että koululaiset laitetaan taksvärkkipäivänä purkamaan kirkkoja.
Entä se kehittyneempi idea? Järjestetään juhla, tilataan Tarja Turunen laulamaan ja kerätään pääsymaksu. Kellään ei ole huomautettavaa, ei kirkollisilla eikä maallisilla määrääjillä.

Eikä kahta ilman kolmatta.
Tunnin junan tarpeellisuudesta ja radan linjauksesta puhuttaessa salolaisessa kansalaiskeskustelussa on esitetty vakavan oloisesti, että rata pitäisi viedä moottoritien varteen ja asema tehdä Piihoviin.
Lukkarinmäen asukkaiden kannalta tämä tarkoittaisi, että alue säästyy räjäytyksiltä, louhinnalta ja talojen purkamiselta.
Sekatavarakaupan kannalta kysymys on siitä, onko asema Suur-Seudun Osuuskaupan marketin läheisyydessä kaupungin keskustassa vai Suur-Seudun Osuuskaupan liikennemyymälän naapurissa taajaman ulkopuolella.
Piihovi-ajatus on keskeneräinen, ja se jättäisi sekä radan että aseman edelleen Salon vaivoiksi.
Parempi paikka uudelle asemalle löytyy vielä syvemmältä sisämaasta: Somerolta. Maaseutukaupungin pääraitilla on jo Badding-pysäkki, mutta junarata veisi somerolaisten musiikkimiesten muistamisen uudelle tasolle.
Ensin järjestettäisiin kansallinen seminaari kevyestä musiikista ja määriteltäisiin, mikä on Somerjoen ja Monosen asema. Sitten se rakennettaisiin ja Helsingistä Somerolle vedettäisiin yksiraiteinen rata, monosrail.

Tylsiä kysymyksiä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.11.2019

Monimutkaisiin asioihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Tällä tavalla populistipuolueiden jalkoihin jäävät vanhat puolueet puolustavat olemassaoloaan.
Viimeksi näin sanoi pääministeri Antti Rinne, kun kannatusmittaus kertoi SDP:n pudonneen ja perussuomalaisten jatkavan nousuaan.
Tottahan se on, mutta kannatuslukujen perusteella yksinkertaisia ratkaisuja on mukavampi sekä esittää että kuunnella kuin monimutkaisia.
Toisaalta politiikassa osataan myös keksiä monimutkaisia ratkaisuja yksinkertaisiin asioihin.

Eduskuntavaaleista on puoli vuotta, ja pääministeripuolue SDP on liukunut listalla neljänneksi vihreiden taakse. Tällä vauhdilla keskusta ohittaa sen kohta, vaikka ei itse liikkuisi mihinkään.
Perussuomalaisilla on helppoa. Kannatus nousee prosenttiyksikön joka kerta, kun joku mainitsee A-studiossa kasvisruuan.

Onko puoli vuotta liian lyhyt aika arvioida hallituksen toimintaa?
Marraskuussa 2015 Juha Sipilän ministeristö oli yhtä nuori kuin Rinteen hallitus nyt, mutta se oli jo yltänyt unohtumattomiin saavutuksiin.
Juha Sipilä oli anonut Yleisradion myöntämällä puheajalla kansalta ymmärrystä hallituksen tavoitteille ja laittanut alulle prosessin, jonka seurauksena syntyi vielä tänäkin syksynä hiertävä kilpailukykysopimus.
Sen ytimessä on ajatus, että kyläyhdistysten, urheiluseurojen ja teatterikerhojen lisäksi suomalaiset yritykset tarvitsevat talkootyötä pysyäkseen pystyssä.
Lisäksi Sipilä oli näihin aikoihin neljä vuotta sitten saanut  Alexander Stubbin (entinen poliitikko) ja Timo Soinin (entinen poliitikko) kanssa aikaan sovun sote-uudistukseen (entinen, nykyinen ja tuleva hanke) sisältyvästä valinnanvapaudesta. Lopulta Sipilä itse valitsi mieluummin ennenaikaisen eron kuin keskeneräisen soten.

Viime kevään eduskuntavaalien jälkeen ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, joten puolueiden kannatus perustuu siihen, miltä asiat näyttävät.
Kun perussuomalaisten, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho arvioi Ylen tämän viikon kannatusmittausta, hän käytti ilmastonmuutoskorttia:
– Vihreiden johtamaan ilmastolaukkaan lähteminen nakertaa kaikkia muita puolueita paitsi vihreitä.
Entä mitä sanoi pääministeri Antti Rinne?
– Viemme asioita eteenpäin sillä tavalla kuin on sovittu hallituksessa. Gallupeja tulee ja menee.
Kumman tyyli mahtaa nostaa puolueen kannatusta?

Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Eikä tylsiin kysymyksiin kannata antaa tylsiä vastauksia.

Fasaanin suusta

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.10.2019

Tämä on taas niitä syksyjä, kun isännällä on asiaa, ja hän julkaisee kirjan. Se tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Kun olen vain fasaani, en tiedä, mitä isännästä ja hänen yhteiskunnallisista näkemyksistään ihmisten maailmassa ajatellaan, mutta hän saa aina kaiken julkisuuden, minkä haluaa ja vähän ylikin.
Tällä viikolla isäntä esitteli kirjaansa Helsingissä, ja ympärillä oli enemmän nimikirjoituksen pyytäjiä kuin samana päivänä Joensuussa käyneellä Kuntaliiton toimitusjohtajalla Minna Karhusella tai Satakunnassa piipahtaneella kokoomuksen puheenjohtajalla Petteri Orpolla.
Merkittävästä teoksesta on kysymys, sillä Helsingin Sanomatkin kävi täällä kaukana maalla haastattelemassa isäntää. Jutussa puhuttiin Åminnen kartanosta. Niin pitääkin. Me elämme Ruotsin aikaa.

Viihdymme isännän kanssa hyvin samassa pihapiirissä.
Minä ja muut urokset olemme näyttävää sakkia, ja me erotumme hyvin suomalaisessa harmaudessa. Katsokaa vaikka, kuinka pääni hohtaa syysauringossa ja miten pyrstö pyyhkii puista pudonneita lehtiä.
Välillä isäntä pysähtyy katselemaan, kun tepastelen nurmikolla edes takaisin nokka koholla ja kaulan seppele pörheänä.
Nauran äänetöntä fasaanin naurua, kun mietin, mahtaako hän hoksata, ketä minä yritän matkia.

Kirjoja ilmestyy muutaman vuoden välein, mutta joka syksy tänne tulee vieraita aseet mukana. Vähän meitä ihmetyttää, sillä kaikki näyttävät olevan ainakin sen verran varoissaan, että pystyisivät ostamaan ruokansa kaupasta.
Jokainen lähtee vuorollaan, ei siinä mitään. Silti kummastelen joka syksy, kun ruudin savu on hälventynyt, että miten tässä näin kävi. Sitähän se isäntäkin kysyy kirjassaan.
No, nokkelimmat selviytyvät aina. Sen olen täällä kartanossa oppinut.

En tiedä, millaista elämää isäntä elää, kun ei ole täällä. Sen verran kuitenkin olen ymmärtänyt, että hänellä on esimerkiksi koteja monessa maassa, ja joka kodissa on kuntosali.
Mies, jolla on paljon kaikkea, näkee myös asioita, joita on liikaa. Suomessa verot ovat liian korkeita, ja työmarkkinajärjestöillä on liikaa valtaa.
Pienissä fasaanin aivoissani on ajatellut, että eipä tuo kurjuus ole isännän vaurastumista haitannut, mutta mitäpä minä näistä ymmärrän.

On minullakin sentään aihetta ylpeyteen, lajini edustajana.
Vaikka isäntä on tunnettu henkilö, ja täälläkin käy hienoja vieraita, meidät tunnetaan naapurustossa, ja meistä puhutaan enemmän kuin hänestä.

Minä eläin

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.10.2019

Kuntaliitoksista huolimatta maailma jakautuu edelleen kolmeen kuntaan: kivikuntaan, kasvikuntaan ja eläinkuntaan.
Yhdellä i:llä tuunattu otsikko viittaa ensimmäiseen. Kaksi muuta ovat keskiössä, kun ilmastonmuutosta vastaan taistellaan syömällä.
Mutta palataan siihen myöhemmin, sillä eläimistä puhutaan muutenkin kuin ruokana.

Erään menestyvän suomalaisen jalkapalloilijan innoittamana on viime aikoina listattu urheilijoita, joiden sukunimi tarkoittaa eläintä. Näitähän on, esimerkiksi Myyrä, Mäkäräinen ja Kontio.
Eläimiä löytyy eduskunnastakin. SDP:tä edustavat linnut Harakka ja Kiuru, Molemmat ovat ministereitä, ja jälkimmäinen ilmoitti tällä viikolla, että kuu Kiurusta soteen.
Kokoomuksella on oma Kiurunsa. Keskustan ryhmässä uivat Kalmari ja Lohi, ja hyönteismaailmaa puolustaa Kemppi.
Salon kaupunginvaltuustossa eläinnimistöä edustaa vain Leivonen. Lähelle pääsevät perussuomalaisten Hirvimäki, kokoomuksen Karhulahti ja Hyttinen sekä keskustan Huittinen, mutta eläimistöön heitä ei voi laskea.

Jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailujen karsinnoissa Suomessa ollaan erityisen toiveikkaita. Joko nyt lyhyeksi leikatulla nurmella laiduntaville urosnisäkkäille avautuisi paikka arvokisoissa?
Suomalaisten jalkapallointo ei ole ihme, sillä lajilla on eri versioineen meillä pitkä perinteet. Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 Suomi pelasi omalla joukkueella, vaikka oli suuriruhtinaskuntana osa suurta Venäjää. Oman aikansa huuhkajien pelipaitoja koristi leijona. Venäjän vaakunaeläin oli jo silloin kotka, tarkemmin sanottuna sen kaksipäinen mutaatio.
Ensimmäinen futikseen liittyvä maininta löytyy jo Kalevalasta, jossa Väinämöinen voittaa Joukahaisen suopotkupallossa.
Jalkapallo opettaa myös, että eläimiäkään ei kannata lokeroida ensivaikutelman perusteella. Pukki voi olla sekä kaalimaan vartija että maalin vartijan harmina.

Tällä viikolla on puhuttu myös naudoista, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama ravintolayritys päätti poistaa naudanlihan menuistaan.
Hyvä, että puhutaan. Akateemisen maailman kuuluukin tuoda asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Nauta on onttosarvinen kasvissyöjä, jolla on hauskan nimisiä sisäelimiä, sellaisia kuin pötsi, satakerta ja verkkomaha. Mutta mitä muuta opittiin? Ainakin se, että ihminen on syntipukkeja haettaessa todella heikoilla. Mitä mahdollisuuksia meillä on, kun lehmienkin hiilijalanjälki on uhkaavan suuri, vaikka ne kävelevät varpaillaan.

Veden varassa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.10.2019

Salon kaupungin suunnitelma yhtiöittää vesihuoltonsa on herättänyt monia kysymyksiä. Ja niihinhän pitää vastata nopeasti ennen kuin kukaan ehtii pestä käsiään.
Kannettu vesi ei Kairossa pysy niin kuin vanhassa egyptiläisessä sananlaskussa sanotaan, mutta pysyykö se vuotavassa kassassa? Entä jos kaikki ei menekään putkeen? Jakaako vesiyhtiö juhlapäivinään ilmaisia ämpäreitä?

Kaupunginjohtaja markkinoi yhtiöittämistä siltana, jolla pahasti sukeltava kaupunki pääsee yli pahimmasta tilinpidon alijäämästä. Miten silta-metafora toimii tässä yhteydessä?
– Hyvin toimii. Jos on vettä, tarvitaan silta, jolla päästään yli synkän virran.

Tiivistäen tehdään niin, että kaupunki lainaa yhtiölle rahat, jolla yhtiö ostaa kaupungilta vesijohdot, ja sillä tavalla kaupunki kuittaa alijäämäänsä ja kaupungin kassaa virtaa korkoja ja osinkoja yhtiöltä, jonka se omistaa ja joka on sille velkaa. Mitä tällaisesta suunnitelmasta pitäisi ajatella?
– Se on vedenpitävä, tippaakaan kehumatta.

Voiko vesilaitoksen yhtiöittäminen aiheuttaa poliittista erimielisyyttä?
– Ei. Toisaalta yhtiö on yhteiskunnan omistuksessa, mikä miellyttää vasemmistoa, ja toisaalta osakeyhtiön vedessä ei ole niin pahaa sosialismin sivumakua, etteikö se maistuisi pesukestävälle porvarille. Kritiikkiä varmasti kuullaan, ja joku yrittää vesittää koko uudistusta, mutta kun projekti on saatu läpi, on toinen ääni vesikellossa. Tällaiset uudistukset aiheuttavat aina myös painetta, mutta kyllä pumppu kestää.

Voiko vesiyhtiömallia käyttää kaupungin muissa palveluissa.
– Kyllä voi. Urheilupaikoista uimahallissa harjoitetaan jo nyt vesiliiketoimintaa, ja vesi on vanhin voitehista myös laduilla. Seuraavaksi paikallisliikenne siirtyy vesibusseihin. Synnytyssairaalaa Salossa ei enää ole, mutta päiväkodeissa pitää varoa, ettei lapsi mene pesuveden mukana.

Voiko veden hinta nousta?
– Aluksi hinta kelluu. Myöhemmin se voi nousta, mutta kuluttajan kukkarossa korotus on kuin pisara meressä. Pohjavedellä on pohjahinta, mutta hinnalle voidaan laittaa myös vesikatto. Ja kannattaa muistaa, että vaikka hinta olisi suolainen, vesi on makeaa.

Lämminhenkinen ilmastokokous - koirat haukkuvat, katamaraani kulkee

Meitä oli siellä Macron, Johnson ja Erdoğan ja kymmeniä, kymmeniä muita – siellä New Yorkin ilmastokokouksessa. Samaan aikaan oli menossa YK:n yleiskokouskin, eikä aina niin erottanut, kuka oli paikalla mistäkin syystä.
New Yorkissa me olimme siksi, että siellä on Yhdistyneiden kansakuntien pääkonttori ja miljoonia ihmisiä pienellä alueella muistuttamassa, että kaikki, mitä teemme, vaikuttaa muiden elämään.
Sellaisessa ympäristössä on turvallista pitää kokousta ilmaston lämpenemisestä. Talot ovat niin korkeita, että vaikka jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee, vintillä voi äänestää puheenjohtajasta ja valita pöytäkirjantarkastajia vaikka kuinka pitkään. Ja arvostelijoille voi hihkaista, että koirat haukkuvat, katamaraani kulkee.

Ilmaston lämpeneminen on yhteinen huolemme, ja tilanne on vakava niin kuin poliittiset johtajat yksi toisensa jälkeen kävivät puhujakorokkeella vakuuttamassa.
Puhuttiin muun muassa hiilineutraaliudesta. En viitsinyt sanoa ääneen, että on joskus on vaikea pysyä maailman vauhdissa mukana, kun muistaa vielä, kuinka merkittävä tavoite oli pitää ruokakomero hiirineutraalina.

Olisivat varmaan pyytäneet, että hakisin takkini ja häipyisin.
Selitä siinä sitten, että leikillänihän minä ja että kai te kuulitte, mitä presidenttimme Sauli Niinistö sanoi. Että tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksesta on jo pitkään ollut selvää ja että kyseessä on planeettamme kohtalo.
Ja selitä siinä, että otat ilmastonmuutoksen vakavasti, kun puolet suomalaisista on sitä mieltä, että sen vaikutuksia liioitellaan.

Julkisuudessa arvioitiin, että näkyvät ja tuntuvat sitoumukset ilmastokriisin ratkaisemiseksi jäivät vähiin.
Niin varmaan jäivät, ja täytyy tunnustaa, että vaikka paikalla oli suuri joukko maailmanpolitiikan vaaleilla valittuja ja muita virallisia vaikuttajia, minuakin kosketti eniten nuoren ruotsalaisen ilmastoaktivistin Greta Thunbergin puhe. Siinä oli tunnetta ja tahtoa.
– Te olette varastaneet unelmani ja lapsuuteni tyhjillä sanoilla, ja kuitenkin minä olen yksi onnekkaista, Greta sanoi.
Sitten hän sanoi vielä, että ihmiset kärsivät ja kuolevat ja että koko ekosysteemi on romahtamassa.
Nousimme oikein seisomaan ja taputimme hurjasti. Hyvin sanottu ja hienosti puhuttu!
Pyysimme, että Greta tulee taas ensi vuonna. Sama puhe käy.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.9.2019

Tuloverot ja verotulot

Pakina julkaistu Salon Seudun sanomissa 22.9.2019

Verohallinto muistuttaa palkansaajia, että heidän pitäisi tarkistaa veroprosenttinsa. Joka kolmannella se on verottajan mielestä liian pieni, mikä johtaa siihen, että loppuvuodesta ennakonpidätys kiristyy ja käteen jää vähemmän rahaa, vaikka joulu on tulossa.
Veroista ovat puhuneet muutkin kuin verottaja. Hallituksen ensimmäisen budjetin verolinjauksia on arvioitu kuluneilla kielikuvilla. On puhuttu muun muassa kepistä (alv 24 prosenttia) ja porkkanasta (alv 14 prosenttia).
Sihijuoman ja muiden limonadien veroa nostetaan, vaikka ne ovat hyvin energiatehokkaita.  Alkoholia verotetaan vanhoilla prosenteilla, mutta muuten polttoaineiden verotusta kiristetään.
Jotta verokortin muuttaminen onnistuu ja jotta yleensä ymmärtää fiskaalisia tavoitteita, kannattaa perehtyä verotuksen käsitteistöön.

Kotitalousvähennys. Kotitaloudella on verotuksen jälkeen käytettävissä vähemmän varoja kuin ennen verotusta.
Tulonhankkimismenot. Niitä kertyy, kun hankitaan menonkattamistuloja.

Progressiivinen verotus. Aiheuttaa aggressiivista verosuunnittelua ja regressiivistä käyttäytymistä.
Arvonlisävero. Kumoaa sanonnan ”ei se vaihtamalla parane”, sillä ainakin hinta nousee joka kerta, kun tavara vaihtaa omistajaa.
Rajavero. Peritään perijöiltä, kun perittävä on mennyt rajan taakse.
Tulovero. Sinulta peritty vero on verottajalle tuloa, sinulle meno.
Lähdevero. Vesimaksu.

Ansiotulo. Kullekin ansionsa mukaan.
Puhdas ansiotulo. Rahanpesun jälkeen käteen jäävä osuus.
Pääomatulo. Raha tulee rahan luo.
Sivutulot. Välttämättömiä, jotta sivukulut saadaan maksettua.
Työkorvaus. Ei palkka, vaan jokin muu korvaus hukkaan heitetystä vapaa-ajasta.
Luovutusvoitto. Sopupelillä saatu veikkausvoitto. Verot on valmiiksi maksettu.
Tilitys. ”Jos sä tietäisit, kuinka mä olen saanut kärsiä verottajan takia...”

Kiinteä omaisuus. Voi kun saisi maata.
Irtain omaisuus. Tuulen viemää.
Vaihto-omaisuus. Katso arvonlisävero.
Verovelvollinen. Katso peiliin.

Verokortti. Joulutervehdys paratiisisaarelta.
Verosuunnittelu. Laillista toimintaa, jolla pyritään mahdollisimman kevyeen verotukseen.
Veronkierto. Onnistunut verosuunnittelu.
Veroehdotus. Miten olisi, mennäänkö meille tarkistamaan veroprosenttia?

Sudan paikallaan

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa (www.sss.fi) 15.9.2019

Olipa taas jännittävä viikko! Ensin kerrottiin, että Jutta Urpilaisen salkun sisältö selviää aivan kohta. Tällainen meno on vakiokamaa tositelevisio-ohjelmissa, joissa milloin tullimiehet, milloin poliisit tutkivat ihmiset tavaroita.
Dramaattisemmaksi tarina kääntyi, kun saatiin kuulla, että nyt on päivä, jolloin Urpilaisen salkku ratkeaa. Eihän se mitään ratkennut, vaikka siihen on pakattu koko Euroopan ulkopuolinen maailma.

Euroopan unionin komissiossa on varsinaisen puheenjohtajan lisäksi kolme johtavaa varapuheenjohtajaa ja viisi varapuheenjohtajaa. Varavarapuheenjohtajia ei ole, vaan loput 18 ovat vain ihan tavallisia komissaareja.
Vaikka virallisesti Urpilaiselle kuuluvat kansainväliset kumppanuudet, hän keskittyy ennen muuta Euroopan ja Afrikan väleihin. Ei kuitenkaan mannerten väliseen Välimereen, sillä se kai kuuluu liettualaiselle Virginijus Sinkevičiuksille, jonka salkussa hölskyvät valtameret.
Asiantuntijoiden mukaan Afrikka-salkun painoarvo selviää ajan myötä. Elämänsä ilman minkäänlaista salkkua tallustelleiden kriitikoiden mielestä se on vain jotain, joku djiboutti ohi kulkiessaan.

Kansainvälisten kumppanuuksien hoito vaatii matkustamista. Afrikkaa kiertäessä mittariin kertyy beninkulma poikineen. Reissaamista helpottaa, jos ei kärsi keniakiasta eikä ole muutenkaan pahasti algeerinen.
Rohkeuttakin tarvitaan, sillä etukäteen ei voi tietää, mihin sambiaispesään päänsä työntää.
Vieraista vaikutteista ei tarvitse olla huolissaan. Eurooppalaisen elämäntavan suojelemiselle on nimetty oma komissaari, kreikkalainen Margaritis Schinas. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kirjoitti Schinasille, että eurooppalaisen elämäntavan ytimessä ovat solidaarisuus, mielenrauha ja turvallisuus, mutta yhtä lailla siellä ovat arvokkaat kansalliset piirteet kuten suomalaisten viinanhakuretket, monacolainen verotus ja saksalaiset sisäkengät.

Komissaareilla on avustavaa henkilökuntaa, mutta myös suomalaisista poliitikoista löytyy sopivaa Afrikan matkaseuraa. Mauritaniaan tai Mauritiukselle Urpilaisen mukaan lähtee luontevasti jyväskyläläinen meppi Pekkarinen.
Suomalainen Afrikka-komissaari tekee Tšadin kundeja tavatessaan tutuksi myös suomalaista kulttuuria. Itsestään selvä vientituote ainakin eteläisen naapurimantereen länsireunalle ovat forssalaiset muusikkoveljekset Mika ja Turkka Mali.

Turhaa rutinaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.9.2019

– Huomasit varmaan, että tällä viikolla on vietetty kahtakin tasavuosikymmenten muisto- ja syntymäpäivää.
– En muista, että olisi muisteltu mitään.
– Toisen maailmansodan alkamisesta on 80 vuotta. Yleisradion uutisia taas on tehty 60 vuotta.
– Aivan totta. Sehän meni niin, että Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, ja Yleisradio kertoi siitä ensimmäisen kerran vuonna 1959.
– Ja uutiset aloitettiin, jotta päästiin kertomaan Matti Röngän syntymästä.

xx

– Tuoreempiakin asioita on riittänyt uutisoitavaksi asti.

– Kun puhut tuoreesta, et varmaan tarkoita pastanttipuuron kanssa salolaisen perinneherkun tittelistä kilpailevaa savukalapastasalaattia.
– En, mutta ruuasta kylläkin on kyse. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö harmitteli Ilta-Sanomissa ruokahävikkiä ja kertoi, miten se riepoo häntä ihan vimmatusti Mäntyniemessäkin. Hän sanoi rutisevansa jatkuvasti, että taas ruokaa jäi.
– Turhaa rutinaa. Hankkisivat Lennun kaveriksi isomman koiran.

xx

– Puolueiden kannatusta on mitattu koko kesä, vaikka eduskunta ei ole istunut, eikä hallitus tehnyt esityksiä.
– Kesällä politiikkaa onkin puhtaimmillaan, teoista riisuttuna. Poliitikot puhuvat, ja kansalaiset ottavat kantaa mielikuvien perusteella.
– Keskustalla menee kyllä huonosti sekä todellisuudessa että mielikuvamaailmassa. Kannatus vain laskee. Tilannetta ei ole parantanut eilen Katri Kulmunin valintaan päättynyt puheenjohtajakamppailukaan.
– Anteeksi mikä?

xx

– Politiikkaa tehdään myös Postin johdon palkoilla. Eduskunnassa arvosteltiin sekä johtajien tuloja että työntekijöiden työehtojen heikentämistä.
– Kateutta, pelkkä kateutta. Ansiottomia ansioita ei ole. Hyvät tulot ovat aina seurausta lahjakkuudesta. Ja kovasta työstä, mutta ennen kaikkea lahjakkuudesta. Ja oikeasta ammatinvalinnasta, mutta ennen kaikkea lahjakkuudesta ja kovasta työstä. Ja hyvästä onnesta, mutta ennen kaikkea oikeasta ammatinvalinnasta, lahjakkuudesta ja kovasta työstä.
– Sinunko mielestäsi kaikki menee ihan oikein?
– Siitä en tiedä, mutta sen tiedän, mitä tekisin jos minulla olisi Heikki Malisen tulot.
– No mitä?
– Parin viikon tienestillä palkkaisin itselleni henkilökohtaisen lajittelijan ja jakajan. Kirjeitä ja paketteja tulee vähän, mutta joka kodissa on kaikenlaista muuta lajiteltavaa: tiskiä, pyykkiä, sen sellaista. Ja olisi kiva, jos joku jakaisi arkiset huolet.