Paranemmeko koskaan

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.10.2020

Edellisen postaukseni ilmoituksesta poiketen

julkaisen tämän omalla sivullani,

koska jutelma sisältää tavanomaista vähemmän fabulaa

 ja enemmän omakohtaisuutta.

Suomessa on ilmoitettu kahden viime viikon aikana 2 500 uutta koronatapausta. Päivittäisissä tilastoissa on sen verran klappia, että välillä tilanne näyttää pahenevan, välillä vähän paranevan.

Viikonlopun lähetessä tartuntojen kasvu näyttää Suomessa taittuneen.
Koronasta puhutaan kuin taloudesta, missä viesti ei aina avaudu yhdellä ajattelulla. Kun negatiivisen kasvun taittuminen hidastuu, ollaanko voiton puolella? Pitääkö olla pettynyt, jos heikoksi odotettu tulos ei täyttänyt odotuksia?

Koko maailmassa koronaan sairastuneita on kirjattu tänä vuonna jo noin 45 miljoonaa.
Suomessa testeillä on löytynyt viime talvesta lähtien vajaat 16 000 koronaan sairastunutta ihmistä. Testejä on tehty yli puolitoista miljoonaa kappaletta. Salossa testataan viikoittain satoja ihmisiä. Helmikuusta lähtien sairastuneita on löytynyt satakunta.

Suomalaisia on 5,5 miljoonaa. Onko 16 000 sairastunutta paljon?
Melkein sen verran ihmisiä oli seitsemän vuotta sitten katsomassa Cheekiä Salon iltatorilla. Se oli paljon. Biitti ja vokaaliosuudet kuuluivat torin ulkopuolellekin, joten altistuneitakin oli vähintään satoja.

Näin Cheekin Salon torilla, ja olen myös yksi 16 000 suomalaisesta, joilla on ollut intiimi suhde koronaan. Olen ollut vapusta lähtien terve – ainakin koronasta, ja muutenkin, sillä mikä tahansa omituisuus on nyt uutta normaalia.

Tilastointia ja uutisointia seuratessa tuntuu silti, että me emme parane koskaan.
Uudet sairastuneet lätkäistään vanhojen päälle, ja luku vain kasvaa. Koronan ulkopuolisessa maailmassa tällaista laskentatapaa ei voi käyttää kuin kitaroista ja taskuliinoista. Niistä ei luovuta, mutta montakohan sataa paria sukkia laatikossa muka olisi, jos laskisin mukaan kaikki aikuisiällä ostamani.

En vähättele koronan vaarallisuutta. Siihen myös kuollaan. En usko siihenkään, että suurilla luvuilla halutaan pelotella. ”Korkeintaan 4 000 suomalaista sairastaa koronaa” ei nyt vain ole yhtä dramaattista kuin ”Suomessa on ilmoitettu 16 000 koronatapausta”.

Dramatiikka on kuitenkin laimentunut viime kevättalvesta, kun seurasimme tapahtumia kotisohvalla tartuntatautiviranomaisen määräyksestä. Silloin arvioitiin, että ainakin miljoona suomalaista sairastuu. Keskussairaaloiden pihoille tuotiin kylmäkontteja.
Tietämys ja ymmärrys ovat kasvaneet. Altistuneita varoitetaan ja ohjataan karanteenin. Tartuntaketjuja selvitetään. Järjestelmä toimii.

Mitä tämän jälkeen? Mitä tapahtuu, kun immuniteetti laajenee sairastamalla ja rokote on kaikkien saatavilla?

Seuranta jatkuu tiedotusvälineissä. Lasketaan viikkoja ja kuukausia viimeisestä suomalaisesta koronatartunnasta.

Muistopäiviä riittää: sata päivää ilman koronaa, vuosi koronasta, korona tuli Suomeen kymmenen vuotta sitten. Salon kaupunki valmistelee aiheesta liputusohjesäännön.

Valtion koronavelan maksamiseksi kansalaisille myydään pienoismalleja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eteen pystytetystä patsaasta, jossa hoitaja työntää puikkoa altistuneen nenään.