Järjestin viime viikonloppuna, lauantaina 20. huhtikuuta "iltapäivämatinean", jossa aiheena olivat uusi runokirjani Rakastetun hattu lakastuu ja Juha Rislakin kanssa äänittämäni digi-ep Kuninkaantien kylmä penkka.
Tilaisuus oli maksuton eli minun tarjoamani.
Odotin, että takatalvisena päivänä paikalle tulisi parikymmentä tuttua, mutta yllätyin iloisesti - niin kuin muutkin esiintyjät. Villissä oli viitisenkymmentä keskittynyttä, kinnostunutta kuulijaa.
Esitimme Juhan kanssa ep:n kappaleet ja kolme muuta laulua, yhteensä seitsemän biisiä. Avasin tilaisuuden laululla, jonka olen säveltänyt kokoelmani nimikkorunoon.
Lausuntataiteilijat, runontuojat Päivikki Franck ja Raine Huovila esittivät kuusi runoa. Yksi niistä oli Kerron sinulle salaisuuden, jonka ystäväni Kari Pyrhönen on säveltänyt ja joka on julkaistu hänen Historia-levyllään ja yhteisellä Veljeksiltä paloi koti -levyllämme nimellä Kuin kukaan teistä. Pyrtsi ja Päivi olivat tulleet Villiin Karjaalta, ja oli hauska seurata verhon raosta Pyrtsin ilmettä, kun lavalta alkoi kuulua tuttua tekstiä lausuttuna.
Juhan kanssa olemme tehneet musiikillista yhteistyötä jo viime vuosituhannen puolella, kun kirjoitin tekstejä hänen Samuha-yhtyeelle tekemiinsä sävellyksiin. Viime kesänä tapasimme sattumalta Salossa soitinkauppa Kitarataivaan edessä. Poistuin liikkeestä yhtä instrumenttia rikkaampana; Juhalla oli Hannun kaupassa myynnissä vuoden 1951 parlor-kokoinen Levin. (Löysin parin viikon päästä sille kaverin Aarresaari-kirppikseltä, vuoden 1958 mallia. Mutta se on toinen tarina.)
Kaupanteon jälkeen menimme kahville, ja Juha sanoi, että voisimme tehdä jotain yhdessä minun biiseilleni. Syksyn ja talven mittaan treenasimme kappaleita Juhan sovituksilla ja alkuvuodesta menimme studioon. Lisää musaa on tulossa ehkä vielä tämän vuoden puolella.
Runontuojille tekstini menivät niin, että olimme peräkkäin keikalla vuoden 2022 Taiteiden yässä kulttuuritalo Villissä. Raine kysyi, olisiko minulla runoja, joita he voisivat harkita ohjelmistoonsa. Sanoin, että on, kokoelma on valmis.
No, vuosi meni ennen kuin mitään tapahtui. Hyllytin suuren osan "valmiin" kokoelman runoista (siirsin varastoon myöhempää muokkausta varten) ja kirjoitin uuden. Sen käsikirjoituksen annoin Rainelle ja Päivikille ennen julkaisua. He olivat ensimmäiset ihmiset, jotka lukivat sen.
Tämä tällainen taitteellinen toiminta on sitä, mihin aion keskittyä ja panostaa enemmän, kun ensi vuonna siirryn eläkkeelle eli päättmättömälle apurahalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti