Nämä ovat vuoden 2010 ensimmäiset rivit.
Kysynpä itseltäni, miten runoni syntyvät. Tai oikeammin: miten ne teen.
"Tuuli vei kuistilta hatun" -kokoelman runossa "Ruohonleikkaaja" (jota ei muuten ole sisällysluettelossa) kirjoitan näin: "Kirjoitan rivit silmilläni pilviin,/teen.//Koneen ja ihmisen ero: ihminen toimii aina."
Runoilija siis makaa laiskana, laskee pilviä ja väittää tekevänsä työtä? Ei, vaan runoilija on töissä aina. Hän on ihminen, ei kone. Teki hän mitä hyvänsä, osa aivoista kerää materiaalia runoja varten. (Runoutta tai runoilmaisua koskeva termi "poeettinen" tulee kreikan kielen sanasta "poiesis", "tekeminen".) Siitä materiaalista - äänistä, kuvista, kirjaimista, sanoista, lauseista - runoilija kokoaa runonsa.
Tässä muutamia rivejä, jotka sellaisinaan tai joiden osat saattavat olla tulevien runojen ensimmäisiä, siltoja säkeistöjen välillä tai loppuja. Ehkä ne ovat samaa runoa. En tiedä vielä, kirjoitin ne vasta muistiin, luetteloksi. Runo on vielä tekemättä.
1.
Pudotin ajan.
2.
Ajattelen kuluja.
3.
Olet liehuva, olet tyyni, olet etäinen itäinen.
4.
Kuu laulaa, kai, luu liikkuu, kai, kuu kiikkuu, kai, laulu kaikuu, kuu keikkuu, kai, kiikun kuussa luu suussa, kai, kaluan, ainakin haluan.
5.
Palavat sillat, poltettu maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti