Pakkohan se on lukea.
Muuten ei saa tietää, millaisiin oktaaveihin sinivalkoinen ääni nousee panumiehen kyydissä.
Sinivalkoisella äänellä ei tässä viitata selostaja Pekka Tiilikaiseen,
vaan laulaja Katri Helenaan, jonka kanssa vietetyistä esiaviollisista ja
aviollisista vuosista professori Panu Rajala on kirjoittanut kirjan.
Olen tavannut Panu Rajalan kerran ohimennen. Odotimme kylmänä
talvi-iltana sillan päällä Imatralla, että pato avataan. Kuohuista
noussut vesihöyry teki meistä ja muista ihmeellisen luonnon voimaa
ihailleista huuru-ukkoja.
Nyt Rajalan ympärillä kuohuu taas.
Hänen uudesta kirjastaan Lavatähti ja kirjamies on puhuttu ja
kirjoitettu viikon mittaan jo toisen kirjan verran. Turha väittää,
etteikö suomalaisia kiinnostaisi muukin kulttuuri kuin jääkiekko tai
murtomaasuksihyppyammunta.
Katri Helena on arka aihe. Hän on kansallisomaisuutta ja suojelukohde
kuin Kolin maisemat tai Paimion parantola. Moni fani on pahastunut hänen
puolestaan jo ennen kuin on lukenut kirjan.
Panulla ja Katri Helenalla ei ilmeisesti ollut ensihuuman jälkeen
riittävästi yhteistä, jotta liitto olisi kestänyt. Kun herra kirjoitti
romaaneja routavuosien
ratsupoliisista, rouva lauloi puuhevosesta.
Ennen pitkää hiekkaranta alkoi näyttää autiolta. Silloin Rajala otti veneen ja souti vastarannalle.
Sininen ja valkoinen eivät ole ainoat värit maailmassa. Vihreä ja harmaa
ovat menneet sekaisin, kun on setvitty ministeri Heidi Hautalan ja
hänen miesystävänsä remontteja.
Homo sapiens on myös home sapiens, joka haluaa rakentaa ja kunnostaa kotia.
Hautala korjautti ovea, ja Andrej Nekrasov remppasi kartanoa.
Katri Helena ja Rajala juhlivat aikoinaan häitään Hämeenkyrössä uudessa
kodissa, Kutsumuksessa.
Poliitikko läheisineen vedetään vastuuseen veroista. Taiteilijoiden
elämä ei ole saman veroista. Epävarmuus kalvaa. Mustasukkaisuus jäytää.
Kumpaa kuvaajat oikein kuvaavat? Mikä on rakkauden hinta? Kuitteja ei
kysytä.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.3.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti