Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 3.2.2019
Tänään luemme iltasaduksi tarinan kolmesta iloisesta rosvosta nimiltään Kasper, Esper ja Joonatan.
Mutta sitä ennen jotain aivan muuta.
Yöllä ei tule uni. Ruoka ei maistu. Keskittymiskyky on tiessään. Vatsaa nipistää. Jännitys on sietämätöntä. Toteutuuko maakuntauudistus?
Kyllä se toteutuu, vielä tänä vuonna. Linnaläänien aika alkaa jo olla ohi. Jotain ketterämpää ja tehokkaampaa tarvitaan tilalle – ja tietysti myös leveämpiä hartioita.
Kritiikkiäkin kuuluu, ja on totta, että olemme sotineet Saksanmaalla jo toistakymmentä vuotta, ja kuningaskin on kuollut, mutta se ei saa estää tärkeiden hallinnollisten uudistusten toteuttamista kotimaassa. Menkööt linnaläänit, tulkoot läänit!
Ai perhana, seinälle onkin jäänyt vuoden 1634 kalenteri, jossa esitellään värikuvin Kustaa II Adolfin kohtaloksi koitunutta toissavuotista Lützenin taistelua.
No, miten olisi Kustaa III:n hallintouudistus? Se on hyvä. Läänit erotetaan maakunnista, ja maailma muuttuu paremmaksi.
Toisaalta Kustaa ammuttiin oopperatalon naamiaisissa. Ei maakuntien takia, mutta kuitenkin.
Tapauksesta voi toki ottaa opikseen: hallintoon tarvitaan avoimuutta naamiohuvien sijaan.
Maakuntahallinnon ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ovat yhdessä omituinen sekasikiö.
Toisessa päässä on vahvaan tieteellisen tutkimukseen perustuvaa lääketiedettä, toisessa päässä kansallisromantiikan sumuisista silmäkkeistä nouseva maakunta-aate.
Uudistusten idea on tiivistetty niin, että keskusta haluaa maakuntauudistuksen, kokoomus haluaa valinnanvapauden ja perussuomalaiset ensin ja siniset sittemmin haluavat pysyä hallituksessa.
Viimeksi mainitut ovat saavuttaneet tavoitteensa, vaikka uudistukset eivät toteutuisikaan.
Valinnanvapauden käsite on ollut viime päiviin saakka hämärä. Kriitikoiden mielestä muutos siirtää suomalaisten rahat kansainvälisten sijoittajien tileille veroparatiiseihin. Nyt sisältö on selvinnyt: päätä itse, haluatko olla ilman hoitajaa, nälkäisenä ja väärillä lääkkeillä kotona vai hoivakodissa.
Elämme vielä aikaa ennen sote-uudistusta, jossa vastuu siirtyy maakunnalle ja valta maakuntavaltuustolle, mutta kyllä kuntapoliitikotkin ovat tehneet ulkoistuksilla ja palveluseteleillä työtä terveysjättien talouden turvaamiseksi.
Kiitos-paitoja odotellessa voi kauhistella, mitä on saatu aikaan.
Meille varsinaissuomalaisille maakunta- ja sote-uudistus ovat erityisen läheisiä. Valinnanvapauspuolue kokoomuksen puheenjohtaja ja maakuntahallintokeskustan sote-vastuullinen ministeri ovat Turusta, mutta on meillä muutakin.
Meillä on maakuntalaulu:
Täällä Suomen synnyinmuistot,
täällä työn ja tiedon puistot
virttä valinnanvapauden soi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti