Hankalaispuolue

Opiston saliin on kokoontunut kourallinen ihmisiä. He vilkuilevat toisiaan epäluuloiseti, mutta he eivät olisi täällä, jos jokin asia ei heitä yhdistäisi. Mistä on kysymys? Se selviää nyt, kun mies salin etuosassa tarttuu nuijaan ja kopauttaa sillä pöytää.
– Tervetuloa, kaikki yhteisestä asiastani kiinnostuneet. Avaan hankalaispuolueen perustavan kokouksen.
– Kiitos vaan, mutta mennään jo asiaan.
– Niinpä mennäänkin. Ensimmäiseksi valitsemme yhdessä puolueellemme tunnuslauseen. Se olkoon: alku aina hankala, eikä lopussakaan kiitosta saa.
– Minä haluaisin kyllä keskustella tästä asiasta, ja minulla olisi parempi ehdotus.
– Keskustelu päättyy. Tämän puolueen tarkoitus on antaa ääni niille hankalaisille, joita ei riittävästi arvosteta perinteisten puolueiden piirissä eli minulle. Olen ollut niin kauan mukana politiikassa, että tiedän, että äänestäminen lisää eripuraa.
– Entä pöytäkirja? Kuka sen tekee?
– Ei tästä mitään pöytäkirjaa tehdä. Joku valittaa kuitenkin, joten päätin, että järjestetään kokous valmiiksi laittomasti ja luvattomasti. Se on sillä tavalla selvempää.

Alkumuodollisuudet on hoidettu. Puheenjohtaja vie kokousta eteenpäin vauhdikkaasti.
– Seuraavaksi päätämme puolueen varojen keräyksestä.
– Minulla on ehdotus, huikkaa joku yleisöstä.
– Ei ole. Minulla on ehdotus ja minulla on myös on kuorma-autollinen t-paitoja, tyynyliinoja, kahvimukeja ja postikortteja, joissa on minun kuvani. Nyt tehdään niin, että perustamme valitsijayhdistyksen, ja lahjoitan tavarat sille. Sen jälkeen puolue ostaa tavarat yhdistykseltä, ja näin yhdistys antaa rahaa minun kampanjaani. Sitten yhdistykselle antamani tavaroiden arvoa vastaava summa muutetaan lainaksi, jonka minä olen antanut puolueelle. Kun puolueen vapaaehtoiset myyvät tavarat, minä saan rahani takaisin. Ja siinä sivussa voitan vaalit.
– Mitä vaalit?
– Kaikki.

Esitys hiljentää salin. Puheenjohtaja tulkitsee hiljaisuutta:
– Ehdotus on hyväksytty! Ja tiedoksenne vain, että ennen kaikkea minä haluan presidentiksi.
– Miksi? Eihän hänellä ole enää mitään valtaakaan.
– Uudenvuoden puheen takia. Voisinkin harjoitella sitä jo nyt: Hyvää uutta vuotta, ja Minun siunaustani.