Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.12.2017
Ovelta kuuluu reipas ääni: Saako tulla laulamaan?
No, saahan sitä, ja tullettehan te, vaikka kiellettäisiin.
Hyvää iltaa, hyvää iltaa
itse kullekin säädyllem,
sekä isännil että emännil,
jokaiselle kuin äänestää saa.
Ja me toivotam, ja me toivotam
asiallista kampanjointia
ja toki taivaallista ystävyyttä,
muttei haittaa, vaik riitaakin ois.
Yksi Sauli, hän se ajoi
junakyydillä halki maan
siihen asti kun hän tuli
Kemijoen maalta.
Sauli: ”Kuningas Sauli olen minä.”
Keminmaan kuningas: ”Jaa, minä tykkään, ettet sinä ole mikään kuningas, vaan yksi styranki.”
Sauli: ”Jaa, minä tykkään, etten minä ole mikään styranki, mutta miksi sinä olet noin Paavo?”
Ja Paavo vastaa:
”Hoo, jos minä olen Paavo,
olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen Paavo,
olen minä hyviltä kaivattu.
Yksi herra ja kuningas Kemijoen maalta.”
Herodes: ”Vaikka sinä kuinka olisit yksi herra ja kuningas Keminmaalta, pitää sinun lankeeman minun eteeni polvilles ja rukoileman minua!”
Murjaanien kuningas: ”Ei vaan Merja, Laura, Nils, Pekka, Tuula ja Matti, joka itselleen sai numeron neljä, kerta äänesti nelosoluen kyläkauppaan, raitis mies!”
Herodes: ”Sinä muiden mukana, sinä taikka sun kuppis ja kirjas!”
Keminmaan kuningas vaipuu polvilleen niin kuin muutkin, ja Sauli alkaa laulaa:
”Katsokaatte nyt noita presidenttiehdokkaita,
kuinka ne taipuu rukoilemaan voittajaansa
ja lankeemaan hänen etehensä polovillensa.’’
Mutta kuka on tuo hahmo tähden takana? Se on Mänkki, porukan roudari, ja hän sanoo:
”Älkää menkö Betlehemiin, Juuttaan maalle, vaan pysykää Suomessa. Menkää vaalikeskusteluihin, menkää markettien pihoille. Siellä te löydätte äänestäjät, joiden lauma on laskettu laitumille, ja heitä teidän pitää lähestymän, vaikka joskus tuntuisi, että puhutte härkäin ja aasein kanssa.”
Laulu ja miekkojen kalistelu kantautui Läntisen maan eduskuntatutkimuksen keskuksen viisaiden miesten korviin. He olivat palanneet kotiin nenäänsä pidellen, kun olivat nähneet, miten Salossa otettiin mallia Kemiönsaaresta ja täytettiin Mahtinaisentien töyssyjä kaloilla.
Sauli: ”Sepä minua suuresti harmittaa ja sydämelleni käy. Mutta menkää nyt, kiertäkää kaikki vaalihuoneet ja tuokaa tänne, mitä löydätte.”
Kuvaelma alkaa ollaan lopuillaan.
”Me olemme tulleet yllättäen ja pyytämättä, mutta emme viekkauvella emmekä vääryyvellä teijän huoneeseenne laulamaan, vaan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä poliitikkoja ja pyyvämme lanttia.”
”Ja tähteemme kynttilänpätkää.”
”Ja ainakin puolta miljoonaa ääntä.”
”Tai ainakin kynttilänpätkää.”
Hyvää joulua näiden pakinoiden lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti