10.12.2017

Minun Suomeni

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.12.2017

Satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivä tuli ja meni, mutta maailma ei ole valmis.
Kun yhdistetään vallankumous ja byrokratia, saadaan aikaan ratasto, jossa toiset murskaantuvat ja toiset selviytyvät. Vielä pitää odottaa uudenvuoden aattoiltaan ennen kuin kansankomissaarien neuvosto ehdottaa toimeenpanevalle keskuskomitealle, että Neuvosto-Venäjä tunnustaa Suomen itsenäisyyden.
On siis kaikki syyt jatkaa Suomi 100 -tunnelmissa vuoden viimeiseen minuuttiin saakka.

Salon Seudun Sanomissa julkaistiin itsenäisyyspäivän alla STT:n toimittajien tekemä juttu, jossa monipuolisesti valittu suomalainen vaikuttajajoukko kuvaili satavuotiasta Suomea.
Vastausten perusteella Suomi on muun muassa periksiantamaton selviytyjä sekä tasa-arvoinen, onnellinen ja vaatimaton maa, jolla on kaunis ja puhdas luonto sekä koulutettu ja rehellinen kansa.
Jotakin tuollaista vastaisin itsekin, jos kysyttäisiin.

Kaunis ja puhdas luonto; sitähän meillä riittää.
Jonain 1970-luvun alkupuolen joulunpyhinä olimme isän ja pienempien sisarusten kanssa metsässä kävelyllä. Tihutti, ja vesipisarat tipahtelivat kuusen neulasista.
Saman vuosikymmenen lopulla pakenin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista samaan metsään. Lunta oli niin, että niiden samojen kuusten alla näkyi hirvien makauksia. Sen jälkeen sukset ovat olleet jalassa yhden kerran.
Luonto on riittävän lähellä, kun se on näköetäisyydellä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto perustettiin vuonna 1967. Aloitin samana vuonna ekaluokkalaisena pienessä kyläkoulussa. Opettaja antoi vähemmän läksyjä, kun kerroin, että olin viikonloppuna saanut serkuilta luettavaksi Aku Ankkoja.
Sitran toimintaidean mukaista kestävään hyvinvointiin tähtäävää liiketoimintaa ei näillä eväillä ole syntynyt, mutta ymmärrys ihmisyksilön itsenäisyydestä elää edelleen.

Vaatimaton, rehellinen... näin kuvataan Suomea, suomalaisia ja suomalaisia sankareita. Niitä löytyy muualtakin kuin sotaelokuvista ja urheilukentiltä.
Mika ja Aki Kaurismäen Arvottomat-elokuvan päähenkilö on Manne, sankari, jonka suuhun on kirjoitettu verraton suomalainen elämänohje.
Kun Jean Sibeliuksen Finlandia on soinut, Manne lähtee pitkälle reissulle. Hän jättää asuntonsa avaimet työkaverilleen Tiinalle, joka on jäänyt ilman kortteeria.
Manne neuvoo, miten kämpässä käyttäydytään: ”Jos puhelin soi, älä vastaa. Jos menet ulos, jätä ovi auki. Jos siellä on kylmä, sulje ikkuna.”
Tällä pärjää seuraavatkin sata vuotta.

Ei kommentteja: