Kansalaiset liikkeellä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 1.10.2017,

Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivänä

Sauli Niinistön puolesta kortteja keränneet kansalaisaktivistit saivat työnsä päätökseen tällä viikolla. Kaikkiaan kannattajakortteja kertyi yli 156 000.
Tällä keräystuloksella uskaltaa lähteä ehdokkaaksi. Kristillisdemokraattien Sari Essayah ja RKP:n Eva Biaudet saivat viime presidentinvaaleissa yhdessä yhtä paljon ääniä. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki sai yksin vähän enemmän.

Niinistö ei aikaisemmista vaaleista poiketen halunnut kokoomuksen ehdokkaaksi. Starttia on valmistellut kansanliike, jonka nimissä kannattajakortteja ovat keränneet monet kokoomuslaisilta näyttävät hahmot.
Kansanliikkeet ovat saaneet Suomessa paljon aikaan. Ne ovat rakentaneet työväentaloja, suojeluskuntataloja ja pelastaneet Koijärven.
Kuuden presidenttivuoden jälkeen on ehkä järkevää tehdä pesäero kasvattajapuolueeseen. Salon kokoomuksesta Niinistö on jo etääntynyt niin kauas, että hän tuskin soittaa poliisille, vaikka ei jostain syystä tulisikaan valituksi.

Kannattajakortit ovat kaikki ainutlaatuisia, joten keräilyesineinä niitä voi pitää harvinaisina. Rahallista arvoa on kuitenkin vaikea mitata. Esimerkiksi parikymmentä vuotta vanhoilla Teemu Selänne -keräilykorteilla on nettihuutokaupassa 75 sentin pohjahinta.
Kannattajakorttien kokoelma poikkeaa keräilykuvakansioista sillä tavalla, että se on julkinen asiakirja, johon kuka tahansa voi tutustua.

Mäntyniemi on kannattajakorteille turvallisempi paikka kuin eduskuntatalo. Siellä ne tuhottaisiin niin kuin vierailijalistat, joista selviäisi, millaista kansaa eduskunnassa liikkuu. Tiettävästi tiedot silputaan ja poltetaan, ja tuhka syödään eduskunnan kansliassa aamupuron mausteena.

Eduskunnassa mietitään vielä, pitääkö tiedot vierailijoista julkistaa vai ei. Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä pitää, ja eduskunnan salailevasta toiminnasta on tehty useita kanteluita.
Mistä oikein on kysymys? Tavoitimme asiassa aktiivisena olleen kansanedustajan, joka haluaa pysyä nimettömänä.
– Te ette halua, että vierailijalistat julkistetaan, eikö vain?
– Kyllä, en halua.
– Miksi ette? Haluatteko suojella aroissa asioissa edustajia lähestyviä kansalaisia?
– En.
– Käykö luonanne arveluttavia vaikuttajaviestintäammatinharjoittajia?
– Ei käy. Mutta minua nolottaa.
– Miksi?
– Olen täällä talossa jo viidettätoista vuotta. Jos vierailijalistat julkaistaan, paljastuu, että kukaan ei ole koskaan halunnut tulla minun puheilleni.