Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.5.2016
Politiikka on hämmentävän inhimillistä toimintaa. Kokoomuspuoluekin on kuin Ristomatti Ratia, jolla on lehtitietojen mukaan uusi rakas.
Ratia lähtee ihmissuhteensa kanssa Venetsiaan. Vanhoja taloja samean veden partaalla on Turussakin, mistä kokoomusväki löysi Petteri Orpon.
Enempää yhtäläisyyksiä ei uskalla etsiä.
Jos ei ole puheenjohtajaehdokas helluntaina, ei saa koko kesänä, kuuluu muunneltu totuus. Saamista on monenlaista: yksi saa lisää työtä, toinen turpaansa ja kolmas osallistua reiluun kisaan.
Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat on sijoitettu porvaripuolueen sisäiselle kartalle niin, että Alexander Stubb ja Petteri Orpo ovat keskustaoikeistolaisia ja Elina Lepomäki keskustaoikeistosta oikealla oleva markkinaliberaali.
Hallituksen oikeisto-oikeiston, keskustaoikeiston ja keskustakeskustan keskellä perussuomalaisetkin ovat muuttuneet keskisuomalaisiksi.
Kokoomusehdokkaiden aatteellinen lokerointi olisi tympeää, jos sen taustalla ei olisi kaunis ajatus siitä, että ihmisellä voi jo alle 50-vuotiaana olla uskottava elämänkatsomus ja näkemys maailmasta.
Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailu on tihentymässä. Ristomatti Ratian ikäinen Bernie Sanders on vielä virallisesti tarjolla Hillary Clintonin vaihtoehdoksi, mutta jos Sanders luopuu leikistä, hänet kannattaa houkutella Suomeen kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaaksi.
Ideologisesti amerikkalainen sosialisti mahtuu hyvin suomalaisen oikeistolaisen työväenpuolueen raameihin, ja Sanders olisi hyvä mies niille, joiden mielestä kokoomuksen nykyinen julkisuuskuva on liian nuorekas.
Väärän maan passikaan ei ole este. Kansalaisuus järjestyy kyllä, kun isänmaa tarvitsee uusia voimia. Esimerkeiksi käyvät ministeri Anne Berner ja kiekonheittäjä Frantz Kruger.
Edellinen tekee Suomen kuoppaisista teistä ja notkuvista kiskoista kullan arvoisia sijoituskohteita. Jälkimmäisestä ei saatu kultaa tuovaa kiekkoleijonaa, vaikka niin toivottiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti