Siinä se nojaa, omenapuu
kovilla kyynärpäillään ja kertoo isoista tuulista
pikkulinnuista, tien kulkijoista, varkaista
kovilla kyynärpäillään ja kertoo isoista tuulista
pikkulinnuista, tien kulkijoista, varkaista
Mitä runous edellä, sitä tiede perässä. Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat huomanneet, että kasvitkin puhuvat ja jopa kuuntelevat.
Niiden puhe ei tosin ole sanoja siinä mielessä kuin me ihmiset ymmärrämme. Kasvit keskustelevat tuottamalla hiilivetyjä ja ottamalla niitä vastaan. Ne jopa varoittavat naapureitaan tuhoeläimistä.
Ihminenkin haluaa olla mukana keskustelukerhossa, ja yleisesti tiedetään, että juttelu parantaa sekä huonekasvien että kasveille juttelevan hyvinvointia.
Ulkotöissä on toinen meininki.
– Hei, moottorisahamies, onko sinulla kuulosuojaimet siksi, että et kuulisi, kun huudan? kysyy puu.
– Tämä on metsänhoitoa ja sattuu minuun enemmän kuin sinuun.
Ihminen käyttää kasvikuntaa vertauskuvien lähteenä, vaikka ei ymmärtäisikään haavan havinaa tai heinän heilimöintiä.
Hyvärunkoinen lajitoveri saa osakseen ihailua. Tuohta tekevät muutkin kuin kiekkoilevat Koivut. Tuomas seisoo niin kuin tammi. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Hongankolistajalle voi urjeta ura koripalloilijana.
Toinen palaa juurilleen, toinen on latvasta laho. Jälkimmäinen on henkilö, jolla eivät ole kaikki intiaanit kanootissa, kaikki muumit laaksossa tai tuoreimman, sujuvasanaisimmallekin kasvikunnalle vaikeasti artikuloitavan tulkinnan mukaan kaikki zyskowiczit strindbergillä.
Maaliskuu oli salolaisen Laurin koulun sääaseman mukaan normaalia lämpimämpi. Kesä tulee, ja sen myötä kotipiha saa taas koristeekseen voikukkien keltaisen meren. Pyysivät jo viime vuonna, että jos et leikkaisi.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.4.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti