Hiihtäjät hiihtäkööt hormoneilla tai ilman. Pahinta on, että sivakointiuutiset vievät synkimmän syksyn keskellä ajatukset hyytävään talveen.
Tänä syksynä on toisaalta oltu poikkeuksellisen kiinnostuneita Euroopan lämpimimmistä osista, Välimeren maista.
Kreikan raunioiden jälkeen on siirrytty Italiaan. Saapasmaan korkoja seurataan varsin huolestuneesti.
Luottamus murtomaahiihdon puhtauteen on edelleen heikko, mutta Italian uuteen hallitukseen luotetaan. Ainakin Italiassa. Tai ainakin jotkut italialaiset luottavat.
No, suomalaisten ainakin on helpompi luottaa italialaisiin kuin kreikkalaisiin; taistelimmehan me toisessa maailmansodassa samalla puolella Mussolinin kanssa.
Italiassa on myös paljon kadehdittavaa. Olisi aivan grandioso istua Maseratin ratin takana ja ajella heilimöivien spagettipeltojen halki.
– Ukkosi lähti. Mitä sulle jäi?
– Mulle jäi eros Ramazzotti.
Italialaisilla on pizza guattro staggioni, meillä neljä vuodenaikaa: kesä ja ne kolme muuta. Juuri vuodenaikojen vaihtelu tekee meistä suomalaisista sellaisia kuin me olemme, ei mikään perinnöllinen sairaus.
Pääministeri Jyrki Katainen arvioi tällä viikolla, että Suomessa on aika vakavamielinen olotila.
Suomalaisia pidetään jäyhinä, italialaisia taas räiskähtelevämpinä. Salossa kamppailu Särkisalokodista on saanut tunteet kuohumaan ehkä epäsuomalaisella tavalla.
On kysytty, miten vanhukset pärjäävät, kun heitä pakkosiirretään vanhainkodista toiseen. Ihan hyvin vielä, mutta entä talvella?
– Avanti! sanoi mummo lumessa.
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 20.11.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti