Säevarastostani löysin tällaiset rivit: 
Umpimielisessä talossa
salainen poliisi julkisin varoin,
hymyilen, annan itsestäni
avoimen kuvan.
Otetaan siitä osa: salainen poliisi julkisin varoin.
Talonkin voi ottaa mukaan, mutta ei suoraan umpimielisenä. Jos vaikka ikkunoiden kaihtimet olisivat kiinni.
Varastosta löytyy myös rivi, jossa on leikitty muiston ja muistion samankaltaisuudella: 
Olet minulle muistio vain.
Tähän yhteyteen poimin Ensimmäiset rivit -bloggauksen kolmannen sirpaleen: 
Olet liehuva, olet tyyni, olet etäinen itäinen.
Saavuttamattomasta rakkaudestako on kysymys? Vai menetystä?



          Suljetut kaihtimet
pelkkää lumetta.
          Niiden takaa seuraan jokaista
liikettäsi, tointasi,
          salainen poliisi julkisin varoin.

Olet liehuva, olet tyyni, olet etäinen itäinen.
          Olet minulle muistio vain.



Miten runo muuttuu, kun muuttaa hieman säejakoa ja jättää välimerkit pois. Esimerkiksi näin:

Suljetut kaihtimet
pelkkää lumetta
niiden takaa
seuraan jokaista
     liikettäsi
          tointasi
salainen poliisi julkisin varoin


olet liehuva
olet tyyni
olet etäinen itäinen
olet minulle muistio vain