Isiä ja poikia

Poika syntyy.

Isä katsoo ihmeissään.

Voi onnea! hän huokaa.

Voi huolten kuormaa! hän huokaa,ja huokaus humisee huoneissa.

Poika varttuu,

pojasta kasvaa aikamies, isä.
Hän hämmentyy;
taas hän elää äidin kanssa, vaikka luuli päässeensä omilleen.

Hän alkaa huokailla,

ja huokaukset humisevat huoneissa.

Hän on isä, hän suorittaa tehtävää,
istuu pöydän päässä ja katsoo kaukaisuuteen.

Hän istuu hiljaa,
ja häneltä kysytään: "Mitä sinä sanoit."

"En mitään," hän vastaa.

"Kyllä sanoit. Kun isä on hiljaa, hän sanoo jotain."

Ja poika katsoo isän katsetta

ja isän katsetta pitkin kauas taakse ja eteen,
ja hän kuuntelee isän huokauksia

ja painaa kaiken mieleensä.

Poika kasvaa, ja hänestä tulee mies ja isä.

Voi onnea! hän huokaa
Voi huolten määrää!

Hän katsoo pientä poikaansa ja näkee isoisän.