Artikkeli julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.1.2019
Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt. Kuvat: Olli Nurmi. Sammakko, 592 sivua.
Vuonna 1968 Suomen Yleisradiossa alkoi soida parikymppisen Jarno Sarjasen laulama Nukkekoti. Kappaleen oli kirjoittanut toinen parikymppinen, Kari Kuuva, joka oli jo tunnettu musiikkimies.
Rajan taakse soittohommiin jo siirtyneet herrat jättivät suomalaiseen kevyeen musiikkiin niin syvät jäljet, että 1968 lasketaan suomalaisen kantrin syntyvuodeksi.
Tällainen tuomio esitetään Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt -kirjan alussa. Sillä perusteella Suonna Konosen kooltaan raamattuluokan tietoteos on suomalaisen kantrin 50-vuotishistoriikki.
Kononen korostaa, että hän ei ole yksin tulkintansa kanssa. Tukena ovat vahvat juurimusiikkiauktoriteetit ja muusikot, kirjan teossakin Konosta avittaneet Jussi Raittinen ja Arto Pajukallio.
Itse asiassa 50 vuotta sitten ei vielä puhuttu kantrista. Virallinen termi amerikkalaiselle tuontimusiikille oli country & western. Sitä Raittinenkin soitti jo vuonna 1970 aloittaneessa radio-ohjelmassa, jonka nimeksi tosin tuli nopeasti Kantrikotvanen.
Ylellä on edelleen erillinen kantrin erikoisohjelma, Teppo Nättilän Kantritohtori, jossa soi toki muukin juurimusiikki.
Suomessa oli levytetty kantria jo ennen Sarjasta, vaikka sitä ei kantriksi kutsuttukaan. Esimerkiksi Tapio Rautavaara otti Johnny Cashin I walk the linen pienellä fiksauksella omaksi Yölinjalla-sävelmäkseen, Olavi Virta levytti Preerian keltaisen ruusun, ja Harmony Sisters teki tunnetuksi kantrivalssin Kodin kynttilät.
Kantria ja kantrivaikutteita löytyy kevyestä musiikista paljon, ja tanssilavoilla jorataan usein jalan alle käyvän ”maaseutumusiikin” tahdissa.
Yhdysvalloissa kantri on radiokanavien soitetuinta musiikkia. Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt on tärkeä teos musiikin lajista, joka on samaan aikaan sekä listojen kärjessä että marginaalissa.
Ensimmäinen kultaa myynyt suomalainen kantrilevy oli karjaalaisen Country Expressin esikoinen vuonna 1976. Suomenruotsalainen yhtye esitti englanniksi aidon kuuloista ja hyvin soitettua Amerikan musiikkia.
Toisenlaisesta kulttuuripiiristä nousivat Mika ja Turkka Mali. Forssalaisten veljesten Tyykikylään takaisin myi myös kultaa vuonna 1979. Edellisenä vuonna oli jo ilmestynyt omatekemien kantrilaulujen kokoelma Runkomäen iltamat, jonka nimikappaleelta ei kukaan radion kuuntelija välttynyt 40 vuotta sitten.
Kononen nostaa Malit niin korkealle, että kuvaa Turkkaa pakkohaastateltavaksi.
 |
| Suonna Kononen, Arto Pajukallio (vas.), Turkka Mali, Olli Nurmi ja Atte Hipp Forssan kaupunginkirjastossa. Kuva: Asko Lehtonen. |
Nokkelat käännökset amerikkalaisesta outlaw-kantrista ja tyylitietoiset omat kappaleet ovat yltäneet radio- ja karaokehiteiksi. Todistusaineistona olkoot Särkynytsydämiset, Mystinen metsätyömies tai En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa.
Johtuuko kirjailijasta vai lukijasta vai liekö pelkkää kuvitelmaa, mutta jotenkin sivuilla tuntuu leijuvan koko tarinan ajan Pekka Myllykoski -vainaan henki. Aivan kuin kantrin alkuvaiheet olisivat valmistaneet Myllykosken ja hänen yhtyeensä tuloa, ja nyt taas elettäisiin aikaa jälkeen FMEJ:n.
Pekka Myllykosken ohella FMEJ:lle kirjoitti vinon pinon biisejä basistina toiminut, vastikään edesmennyt Mikko Saarela.
Konosen ja valokuvaaja Olli Nurmen kirja perustuu haastatteluihin, jotka ovat täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja joissa kuuluu myös haastattelijan ääni. Mukana on niin vahvasti tunnetta, että lukiessa menee vähän väliä roska silmään.
Suomalaisen kantrin kuoppaisen tien kulkijoita ovat jo mainittujen lisäksi muun muassa Tommy Mansfield (Pekka Nurmi), Tammilehdon veljekset Pekka (siis Topi Sorsakoski) ja Antti, Kapa Ahonen, Juttutuvassa Helsingissä joka viikko kantriklubia pyörittävät Antti Vuorenmaa ja Pauli Halme sekä 1970-luvulla vaikuttanut kainuulainen H Band, jossa lauloi Ulla Tapaninen.
Kononen ansaitsee kiitokset kovatöisestä kokonaisuudesta yleisesti ja lisäksi erikseen siitä, että hän ei suhtaudu kantriin ahdasmielisesti. Ei ole yllättävää, että monenlaista materiaalia levyttäneet J. Karjalainen, Mikko Alatalo ja Tuomari Nurmio ovat mukana. Hienoa on, että kirjassa nousevat ansaitsemaansa arvoon myös Erkki Liikasen Syksyn sävel -kantrikupletit, gospelmuusikko Jouko Mäki-Lohiluoma ja iskelmälaulajat Matti Esko, Tarja Ylitalo ja Kari Tapio.
Suonna Kononen on päivätyönään Karjalaisen kulttuuritoimittaja. Hän on myös Huojuva Lato -yhtyeen nokkamies, kantrimuusikko ja alan vaikuttaja.
Siinä missä tuore tietokirja, voidaan kulttuuriteoksi lukea myös Huojuvan Ladon keväällä 2017 julkaisema levy Takkulan baari, jolla vierailee laulusolisteina tässäkin jutussa mainittuja ystäviä. Levyllä kuullaan myös viimeinen samana keväänä kuolleen Pekka Myllykosken laulutallenne.
Historian lisäksi Kononen käsittelee myös nykyisiä ja tulevaisuuden tekijöitä, joihin hän itsekin kuuluu. Kirjan loppupuolen nimiä ovat muun muassa Iron Country Sistersin Silja, Julia ja Paula Rautamaata. Nurmi kuvasi ja Kononen haastatteli helsinkiläistrion viime kesänä Salossa, Kokkilan Lossirannan keikalla.
