Piensotaharjoitus

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.11.2017

Valitettavasti seuraavan keskustelun aihe on niin arkaluontoinen, että emme voi paljastaa keskustelijoiden nimiä. Sisältö on kuitenkin saatu tarkoin talteen, ja se on aito ja tätä tarkoitusta varten keksitty.

– Ajattelin järjestää suursotaharjoituksen.
– Ei käy. Suursotaharjoitus viittaa suursotaan, Suur-Suomeen ja suurvaltaan, joista yksi on naapurissamme, mille seikalle emme voi mitään. Ei pidä ärsyttää turhan päiten, jotta ei jouduta epämukavuusalueelle. Sanon, että ei.
– Entä sitten pääsotaharjoitus?
– Ei käy. Se taas viittaa siihen, että meillä on meneillään myös muita, vähäisempiä sotaharjoituksia. Ja koska niitä ei ole, emme voi niistä mitään kertoa, ja koska  emme voi kertoa mitään, meitä syytetään salailusta.

– Miten olisi keskisuuri sotaharjoitus?
– Kuulostaa keinotekoiselta ja vähän siltä, että emme oikein tiedä, mihin pyrimme.
– Eikö ole selvää, että Natoonhan me.

– Viimeinen tarjoukseni on: piensotaharjoitus.
– Mikä se sellainen piensota on? Sellainen, joka käydään omien rajojen sisällä? Sellainen, jota muistellaan koko ensi talvi? Ei kuulosta hyvältä.

– Nyt tämä menee niin semanttiseksi kiistelyksi, että järjestän sanasotaharjoituksen.
– Mitä jos unohtaisit koko sodan? Järjestä puolustusharjoitus. Meillähän on puolustusvoimat ja puolustusministeri. Puolustusharjoitus järjestyisi hyvin jonon jatkoksi.
– Nyt mennään ihan väärään suuntaan. Puolustusvoimia pitäisi kutsua rehdisti sotavoimiksi ja ministeriä sotaministeriksi. Pois turha pehmoilu ja kiertoilmaisuilla selustaan koukkaaminen.

– Yritetään yhdessä vielä. Minkälaisen sotaharjoituksen minä saisin järjestää? Talvesta ei tiedä, joten lumisotaharjoitus on ainakin pois laskuista.
– Miltä tuntuisi tyynysotaharjoitus.
– Ei kyllä miltään, mutta jos muuta en saa, niin sitten sellainen.
– Sovittu. Mutta muista yksi juttu: älä käytä höyheniä, vaan ontelokuitua, että allergisetkin pääsevät mukaan.